Mistä tiedät puolisosi rakastavan sinua?

Tuolla hän tekee parhaillaan minulle (ja itselleen) välipalaksi smoothieta. Eilen käytti iltapäivän toteuttaakseen haaveilemani kukkapöytäprojektin. Kun lopetan neljän maissa työt niin lähtee kanssani kävelylenkille, koska tietää että minua inspiroi lähtemään se, että saan seuraa.

Ja lukemattomista muista vastaavista huomaavaisista, hellistä teoista.

Hän keittää mulle aamulla kahvit valmiiksi kun lähden navettaan ja hän tulee navetasta. Ja ostaa pyytämättä mun kummallisia herkkuja kaupasta. Hieroo mun niskoja joka päivä ihan pyytämättä tosta vaan, jos istun jossain sopivasti. Halaa joka päivä, ja tekee ruokaakin puolet kerroista.

Mikään lyyrinen sanaseppo hän ei ole. Että mitään lemmenlurituksia en kuule.

Ehkä siitä, että kun haluan jotain, tai minulla on ongelma, hän tekee kaikkensa, jotta saan sen tai ongelma ratkeaa.

Takana on myös avioliitto, joka perustui vaihdantatalouteen. Tajusin vasta eron jälkeen, että kyse ei ollut rakkaudesta.

Kannustaa aina mua tekemään sellaisia asioita joista pidän ja joissa haluan kehittyä, silloinkin kun meinaa itseltä usko loppua. Rakentelee kotia ja puutarhaa mieleisekseni koska haluaa ja tietää että ilahdun siitä. Hieroo kipeitä jalkoja ja antaa minun mennä saunomaan jo ennen muuta perhettä että saan kunnolla rentoutua. Joskus kirjoittaa rakkauskirjeitä. Yritän itse olla yhtä hyvä puoliso miehelleni.

Siitä miten hän katsoo ja koskee minua.

Aivan ihania parisuhteita🙂 Toivon että itsekin vielä koen jotain tuollaista. Pyyteetöntä rakkautta. Toisaalta, niin makaa kuin petaa. Itsekin toivoin tässä vuosikymmenien aikana toisen kasvamista henkisesti, mutta taitaa olla turha toivo. Täytyy alkaa ajatella omaa hyvinvointiaan vaihteeksi. On vain todella vaikeaa tehdä muutoksia kun ympärillä on vain epäonnistuneita eroja ja onnettomia ihmisiä. Mieluummin kärvistelen tässä suhteessa jos elämä ei muutukaan paremmaksi. Mutta kyllä tuokin piristi mieltä kun joillakin menee hyvin. Vilpittomästi🤗

Minun puoliso ei oletettavasti rakasta. Olen vasta viimevuosina havahtunut siihen, etten saa minkäänlaista tukea mihinkään ja parhaimmillaan hän jopa lyttää, silloin kun odottaisin kannustusta. Olen myös huomannut sen, ettei puoliso tee mitään pyyteettömästi eteeni, vaan aina odottaa jotain palvelusta takaisin. Harmittaa, että olen havahtunut tähän niin myöhään. Puoliso vaikuttaa myös jotenkin vainoharhaiselta ja kuvittelee kaikkien muidenkin toimivan kuten itse toimii. Hän suhtautuu hyvin epäluuloisesti siihen, jos vilpittömästi teen jotain hänen eteensä, kannustan häntä tai edes myötäinnostun hänen kanssaan jostain.

7/7 Minulla vähän sama tuo ettei todellakaan kannusta jos tekemäni asia on itselleni tärkeä ja vie huomiota pois hänestä itsestään. Pahimmalta tuntuu kun lapset ovat hänelle vin este. Olen aina halunnut tehdä asioita perheenä ja hän haluaisi kokemuksensa vain kaksin minun kanssani ja palkinto tietysti aina odottaa häntä seksin muodossa. Siihenkin olen niin kypsä. Hän ja hänen tarpeensa. Tottakai joskus on kiva viettää kahden keskenkin, mutta siinäkin on aina se seksin pakko vaikka itse voisin olla ihan vaan lähekkäinkin välillä ja huomioidaantoisamme muuten kivasti. Se läheisyys menee aina siihen kun hän alkaa kaivelemaan paidan alle tai housuihin. Todella romanttista. Saunaan menokin ahdistaa kun siihenkin liittyy aina se seksi. Pidän siitä kyllä kun se menee molempien ehdoilla. Minulla tuollanen aiheuttaa tunnelukkoja pitkäksi aikaa. Ollaan näistä kaikista asioista keskusteltukin aika ajoin ja hän on tuntunut ymmärtävän ja antavan minulle tilaa, mutta viikon kuluttua ollaan taas samassa tilanteessa. Annan usein kaikssa hänen oikuissaan periksi kun en jaksa konflikteja. Huomaan mitä enemmän miehelleni tulee ikää sen itsekkäämpi hänestä on tullut. Maailma pyörii vain hänen napansa ympärillä. Hän on kyllä ystäväpiirissään mahtava kaveri ja tykätty ihmine työelämässä. Kotona varsinkin kun asiat eivät mene hänen tahtonsa mukaan hänestä ilmestyy esiin ikäviä piirteitä. Ei hän ilkeä ole. Ainoastaan kun ei saa tahtoaan periksi hänestä tulee ilkeä, syyttelevä ja mollaava. Pahinta on että olen tottunut tähän ja odotan sen menevän ohi. Koskaan ei siis tiedä milä jalalla tänään on noustu. Silloin kun asiat menee hänestä hyvin hän osaa olla ihana ja positiivinen ja siksi näin kauan ole tuota ihmistä kestänytkin. Kunnes taas tulee märkä rätti päin näköä.

Vastaan tähän, kun olet (järkevästi) määritellyt, mitä rakkaus on.

En ole varma miesystävän tunteista. Sanoo rakastavansa, mutta en koe sen riittävän. Kerran viikossa nähdään. Pari kertaa kuukaudessa vietetään yö yhdessä. Enempää ei halua antaa. Perheenjäsenenään ei pidä.