Mistä erottaa paremman perheen lapsen?

Minä en ole "paremmasta" perheestä, mutta jos meidän sukumme saisi päättää, olisi eduskunnassa vain yksi puolue ja se olisi kokoomus. Tästä voi nyt sitten päätellä jotain :)

Ala-asteella luokallani oli melko paljon duunareiden lapsia ja aika monen äiti yh. Nämä tällaiset stereotyyppisesti paremman väen kokoomuslaisten perheiden lapset olivat lähes kaikki musiikkiluokalla. Minä sitten ystävystyin monen lähiökasvatin kanssa ja lähes poikkeuksetta niissä kaverisuhteissa kasvettiin erilleen liian erilaisten taustojen takia, ainakin näin jälkikäteen analysoiden. Musiikkiluokkalaista tuli melkein kaikista menestyjiä. Tuotahan on tutkittukin kuinka tuo musaluokka homma auttaa rakentamaan positiivista sosiaalista ilmapiiriä, jonka vaikutukset ovat myöhemmin kiistattomia.

Eli jos joku nyt haluaa olla kaukaa viisas lastensa tulevaisuuden suhteen, niin olkaa hyvä ja yrittäkää hankkia tämä musaluokalle. Tuskinpa sinne alunperin edes kaikkein lahjakkaimpia laitetaan, vanhemmat pystyvät varmasti lobbaamaan kouluja asian suhteen. Sotii vaan koko homma suomalaisen peruskoulun "kaikki samalla viivalla" ajatusta vastaan. Minä ainakin eriydyin tästä tulevasta eliitistä jo kolmannella luokalla ja jäin duunariksi varmaan osin siitäkin syystä, että ei kellään luokkakaverillani ollut oikein koko peruskouluaikana mitään haaveita saavuttaa jotain suurta ja tehdä töitä sen eteen.

Ap:n pitäisi ihan ensiksi määritellä, mikä on parempi perhe.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 23:34"]

Minä en ole "paremmasta" perheestä, mutta jos meidän sukumme saisi päättää, olisi eduskunnassa vain yksi puolue ja se olisi kokoomus. Tästä voi nyt sitten päätellä jotain :)

Ala-asteella luokallani oli melko paljon duunareiden lapsia ja aika monen äiti yh. Nämä tällaiset stereotyyppisesti paremman väen kokoomuslaisten perheiden lapset olivat lähes kaikki musiikkiluokalla. Minä sitten ystävystyin monen lähiökasvatin kanssa ja lähes poikkeuksetta niissä kaverisuhteissa kasvettiin erilleen liian erilaisten taustojen takia, ainakin näin jälkikäteen analysoiden. Musiikkiluokkalaista tuli melkein kaikista menestyjiä. Tuotahan on tutkittukin kuinka tuo musaluokka homma auttaa rakentamaan positiivista sosiaalista ilmapiiriä, jonka vaikutukset ovat myöhemmin kiistattomia.

Eli jos joku nyt haluaa olla kaukaa viisas lastensa tulevaisuuden suhteen, niin olkaa hyvä ja yrittäkää hankkia tämä musaluokalle. Tuskinpa sinne alunperin edes kaikkein lahjakkaimpia laitetaan, vanhemmat pystyvät varmasti lobbaamaan kouluja asian suhteen. Sotii vaan koko homma suomalaisen peruskoulun "kaikki samalla viivalla" ajatusta vastaan. Minä ainakin eriydyin tästä tulevasta eliitistä jo kolmannella luokalla ja jäin duunariksi varmaan osin siitäkin syystä, että ei kellään luokkakaverillani ollut oikein koko peruskouluaikana mitään haaveita saavuttaa jotain suurta ja tehdä töitä sen eteen.

[/quote]

Minä en ole kokoomuslainen vaan vasemmistolainen, mutta olen silti samaa mieltä kanssasi musiikkiluokasta. Olen itse ollut musiikkiluokalla - se lienee äitini harvoja järkeviä tekoja vanhempana. Muuten lapsuus oli laiminlyöntiä ja välinpitämättömyyttä täynnä, mutta olen täysin vakuuttunut, että musiikkiluokka antoi todella paljon eväitä elämääni, kun perhetausta oli huono. Ei silti, en tuohon luokkaankaan ihan noin vain solahtanut, sai hävetä köyhyyttä ja sitä ettei ollut kalliita harrastuksia tms., mutta siellä tutustuin luokkakavereideni akateemisiin perheisiin ja vietin aikaa heidän kanssaan mm. lomaillen - en koskaan olisi päässyt tuollaisiin "ympyröihin" tavisluokalla. 

No, nuoruuteni ei sujunut ongelmitta, mutta en usko, että olisin koskaan edes ajatellut kouluttautumista tai muuta elämänuraa kuin päihteet jne, ellei minulla olisi kouluajalta ollut kokemusta noista ns. paremmista piireistä. Olen vaikean nuoruuteni jälkeen kouluttautunut ja keskiluokkaistunut... Samaa haluan tarjota lapsillenikin.

Siltikin, alkuperäiseen aiheeseen palaten, en aio kieltää lapsiltani "väärää seuraa", ellei se ole oikeasti vahingollista seuraa. Perhetausta ei ole syy kieltää seura. Päin vastoin, otan ilolla vaikeammasta taustasta tuleviakin luokkakavereita meille juttusille, enkä ensimmäisestä mokasta ketään käännytä lopullisesti. Olen myös tehnyt sitä samaa, mitä minulle lapsena tehtiin, eli vienyt lasteni huonompiosaisia kavereita teatteriin jne. perheemme mukana - enkä todellakaan ole kysellyt lippurahojen perään.  Suosittelen kokeilemaan! 

höpö höpö- kaikki lapset ovat saman arvoisia

Pojalla oli "sellainen" kaverina, osottautui pikkupaskiaiskiusaajaksi. Toinen samanlainen vielä varasti lippiksiä ja pipoja mm meidän lapselta. Vanhemmat pihalla kuin lumiukot. Onneksi olemme itse ihan tavallisia ja lapsillamme hyvä arvomaailma.

Käytöstavat ja itsevarmuus. Voi toki näyttää ensivilkaisulta että on kuriton ja jopa ujo, mutta pian huomaa että selviää kaikenlaisissa tilanteissa. Helpoiten tunnistaa kun pyytää pöytään syömään.

Paremman perheen lapsi ei automaattisesti ole paremmin käyttäytyvä tai fiksu. Lapset kasvatetaan yleensä jollain muulla kuin rahalla tai vanhempien koulutuksella...

paremmasta perheestä ei tarvitse olla, mutta sellainen lapsi, jonka mielellään halusin lapseni kaveriksi, tervehti reippaasti ja vastasi asiallisesti jos jotain juttelin (taikka jopa keskustelivat oma-aloitteisesti). Myöskin "muualla maailmalla" nähdessämme moikkasivat reippaasti. Ne jotka osoittautuivatkin ei niin rehellisiksi tms- luikkivat tervehtimättä lapsen huoneeseen ja painoivat perässään oven kiinni.

Toki tässä aikuisen tulee erottaa mikä sitten ujoutta, mikä muuta.

Parempi perhe ei ole sama kuin rikas perhe. Paremman perheen lapsen tunnnistaa käytöstavoista

nro 6, aika lailla komppaan sinua-

minun mielestäni hyvä itsetuntoinen ja reilu lapsi on hyvä kaveri lapselleni ( ei puhu pahaa selän takana ja tulee synttäreille, kun kutsutaan)

Lapsi, joka on reilu, empaattinen ja oikeudenmukainen, voi kasvaa ihan millaisista lähtökohdista. Tee siis itse hyvää!

Haluaisin, että lapseni sen enempää kuin hänen kaverinsakaan ei jaottelisi perheitä parempiin tai huonompiin. Sen taas erottaa sillä, kun juttelee ihmisten kanssa, tässä tapauksessa kyseisen lapsen ja/tai hänen vanhempiensa.

- käyttäytyy pökkelömäisen kohteliaasti ja muistaa puhua selkeällä ja kuuluvalla äänellä, koska asia on käyty läpi kotona miljoonaan kertaan

- käyttäytyy lasten ja aikuisten seassa absoluuttisen itsevarmasti, koska tietää suhteellisen arvonsa

- on sitä mieltä, että aina samassa harmaassa collegepaidassa kouluun tulevaa ja tunnelman pilaavaa tyylitöntä Ruuperttia kuuluukin kiusata, kun mokoma ei älyä puolustaa itseään

- tietää tarkalleen, milloin pitää käyttäytyä ja milloin taas voi "toteuttaa itseään"

Valitettavasti olen lapsiani kieltänyt seurusteenmasta päihdeongelmaisten perheiden kanssa- niin äitinikin teki- ja hyvin teki

Meidän hyvässä perheessämme on kolme luonteeltaan ja käyttäytymiseltään aivan erilaista lasta. Myöskään ulkonäkö ei ole kaikilla yhtä huoliteltu, koska kunnioitamme lapsen tahtoa. Kukaan ei ole ainakaan kiusaaja kyllä, ja kaikki pärjäävät hyvin koulussa ja harrastuksissaan, mutta harrastuksetkin ovat erilaisia. Eli enpä tiedä, mistä tunnistaisi. :)

nro 9- puhut asiaa

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 21:57"]

Valitettavasti olen lapsiani kieltänyt seurusteenmasta päihdeongelmaisten perheiden kanssa- niin äitinikin teki- ja hyvin teki

[/quote]

Ai, meillä oli lapsena kaikki naapurit alkoholisteja, mutta eipä tuo nyt mitään merkinnyt myöhemälle elämälleni. Alkkiserheistä voi oppia paljon siitä mitä ei kannata tehdä....

Jotkut lapset osaavat esittää aikuisille sellaista sananvalmista ja reipasta ja kun selän kääntää kiusaavat.

 Omalle lapselle toivon kaveriksi reilua lasta joka ei ole kiero.

Kiitos! Olen sellainen pintaa syvemmällä-tyyppi:)

Mitä tarkoittaa parempi perhe? Jos sillä tarkoitetaan varakasta perhettä, niin ne on yleensä omahyväisiä, itsekkäitä kiusaajia. Ja niitä joiden takia täiepidemiat eivät poistu kouluista, koska vanhemmilla ei ole aikaa tai halua tutkia lastensa hiuksia.

Itse pidän parempina perheinä niitä, joissa vanhemmat (molemmat) viettävät paljon aikaa lasten kanssa, harrastavat yhdessä, opettavat lapsilleen hyvät käytöstavat ym. Näitä löytyy useimmiten keskituloisista perheistä. Kyllä sellaisen lapsen tunnistaa, kun hetken lapsen kanssa rupattelee niitä näitä.