Onko muita vanhempia, joilla ei koskaan ollut käytöksestä arvosanaa 10?

En muista, mutta tuskin on ollut.

Ei ollut minullakaan. Aina ollut ysi.

Mitä teistä tuli isona?

Mulla oli 7-9 ja olen naispuoleinen. Nykyään olen diplomi-insinööri. Ja en siis ollut kiltti tyttö koulussa ;)

Nro 2 on kielenkääntäjä.

ala-asteella 9 ja yläasteella 6-7 :(

Mä en muista, että olisi ikinä ollut kymppi, vaan ysi. Olin kuitenkin aina kiltti tyttö, hiljainen ja ujo. En tehnyt koskaan mitään tuhmaa tai häirinnyt. Ehkä mä olin sitten liian hiljainen.

Aina kymppi ja en ollut todellaakaan se kiltti tyttö. Mutta olin myös kympin oppilas joten se ehkä vaikutti.

Aina 10, sillä kävin kouluni silloin, kun käytösnumero alennettiin kympistä vain vakavan rikkomuksen takia.

9, joskus jopa 8. Olin vähän huolimaton. Nyt jännään saako toinen poikani kympin vai ysin, toinen poikani seiskan vai kutosen.

Olen sihteeri.

jotta saa 10 pitää tehdä jotain erityistä; se ei tarkoita että olisi tehnyt pahaa. Mulla oli 9 tai 8, koska olin välillä myöhässä.

Mun aikaan ole erikseen vielä huolellisuudesta arvosana. Mulla se oli 7-9. En tehnyt läksyjä, en muistanut ottaa kirjoja mukaan. Koulussa oli niin helppoa, että en jaksanut sparrata. Keskiarvo aina yli ysin...

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 13:27"]

Mitä teistä tuli isona?

Mulla oli 7-9 ja olen naispuoleinen. Nykyään olen diplomi-insinööri. Ja en siis ollut kiltti tyttö koulussa ;)

[/quote]

Toinen akateeminen - maisteri oikeasta tiedekorkeakoulusta, jos joku jää kiinni tähän sanaan -, joka ei todellakaan ollut kiltti tyttö, ilmoittautuu. 8-9 oli käytös, ja huolellisuus taisi olla joskus jopa 7. Ei muuten, mutta mummoni, joka oli elänyt siihen aikaan, kun mikä muu tahansa numero kuin 10 käytöksessä ja huolellisuudessa oli syvä häpeä, suri näitä numeroita syvästi.

Kaupallisella alalla olen suurimman osan työurastani tehnyt.

Itselläni oli aina 9 käytöksestä, vaikken mitään sääntöjä ikinä rikkonutkaan tai myöhästellyt, läksytkin olivat aina tehtynä, autoin kavereita tehtävissä ja osallistuin tunneilla viittaamalla paljon - ehkä sitten liikaakin? Muuten vastaavanlaisilla mutta hiljaisemmilla kavereilla kun oli kympit.

Tuo on tosiaan jännä, että vuosikymmenien kuluessa käytöksen / käyttäytymisen arvosanakriteeristö on muuttunut. Aikanaan tosiaan jos ei tullut rikkeitä, tuli ymmärtääkseni kymppi automaattisesti, ja siitä vähennettiin juuri unohdusten, myöhästymisten ja vastaavien mukaisesti. Kymppi oli tosi yleinen ja sen sai jos vain hoiti hommansa, eikä numerossa käsittääkseni arvosteltu esim. tuntiaktiivisuutta tai persoonallisuutta.

Tänä päivänä kymppiä käyttäytymisestä, kuten muistakin aineista, on arvostelukriteerien pohjalta tosi vaikea saada. Koulussa jossa työskentelin pari vuotta sitten (nykyisin ex-ope) kympin kriteerit (ymmärtääkseni ko. kunnan opetussuunnitelmassa määritellyt) edellyttivät jotain pyhimysmäistä ihmeellisyyttä oppilaalta: piti täydellisen käytöksen lisäksi omalla toiminnallaan suorastaan edistää luokkahengen kehittymistä (!) ja ohjata toisia käyttäytymään hyvin ynnä muuta. Yhdelle oppilaalle sain kympin nippa nappa annettua niillä kriteereillä (29 oppilasta). Ysin sai, jos teki hommat virheettömästi ja oli aina hyväkäytöksinen, muttei erityisesti työskennellyt "muiden hyväksi" vaan hoiti lähinnä oman tonttinsa. Ihmetytti, että miten vaikkapa niiltä 3-luokkalaisilta voisi enempää odottaakaan, varsinkin kun se oman tontin hoitaminenkin kunnolla vaikuttaa välillisesti todella myönteisesti luokan työrauhaan ja ilmapiiriin.

minulla oli 7, en mitenkään tarkoituksella käyttäytynyt huonosti mutta olin vissiin vähän levoton...

Muistaakseni ei koskaan ollut kymppiä. Minun peruskouluissa (80-luvulla) poika ei juuri voinut saada kymppiä, paitsi kunnan silmää tekevien ja opettajien perhetuttujen lapset ehkä, jos käyttäytyivät hyvin, ja muutama lipevämpi kaveri sai sen nuoleskelemalla opettajia. Yläasteella käytös oli pojilla, myös minulla, oletusarvoisesti ysi ja tytöillä usein kymppi, jos ei törttöillyt käytöksenalennusta. Ala-asteella minulla oli ehkä kasejakin, kun en aina malttanut olla häiriköimättä tai oikomasta opettajan virheitä omalla lahjakkuusalallani.