Av-mamman joulu (jatkotarina, jatka itse!)

Mies teki työtä käskettyä. Tämän jälkeen mamma katosi makuuhuoneeseen rentoutumaan cheekin musiikin tahtiin. Mamma kuvitteli miten ihanaa olisi makailla pikku Cheekin kanssa samojen vällyjen alla ja olla vaikka viettämättä koko joulua. Jos vaan saisi sinne Cheekin konserttiin joululahjaksi lipun, niin niillä märillä unilla mamma jaksaisi varmasti taas pitkän kylmän talven yli. Se olisi mamman suuri haave päästä muiden +40wee mammojen kanssa läähättämään stadikalle Cheekkiä. Niin ja muutaman mukelon kanssa. 

Näytölle avautui valkoistakin valkoisempi sisustusblogi, se jota hän kaikista mieluiten kävi parjaamassa eri keskustelupalstoilla. Kateudesta vihreänä hän luki kuinka kätevä blogisti oli tehnyt jostain rautakaupan tavarasta hienon DIY-valaisimen joka näytti ihan aidolta designilta.

Kyllä tuommoinen minultakin onnistuu, tuumasi av-mamma ja pomppasi niiltä sijoiltaan vuoteesta ja ryntäsi miehen autotalliin hakemaan tarvikkeita. Kyllä olisi suvulla ihmettelemistä kun hän räväyttäisi valon tuohon koristukseen!

Ilman kunnon krapula-aamiaista työ ei kuitenkaan sujuisi, niinpä hän tilasi kolme perhepizzaa kotiin kuljetettuina.

Siinä pizzaa syödessään ja viiniä siemaillen mamma sai loistoidean. Hän perustaisi oman blogin, josta varmasti tulisi supersuosittu, ja sen myötä vaikka mitä ihania yhteistyökuvioita. Mikähän blogin aiheeksi, mietti mamma - jotain erilaista, kuten "Koko Koti Violetti" tai "Asentajan Waimo". 

Kun pizzat sitten lopulta saapuivat niin tilaus oli tietenkin sotkettu naapurin kanssa. "Tässähän piti olla katka..." aloitti mamma ja yhtäkkiä havahtui - pizzakuski näytti tutulta. "Tunnetaanko me jostakin?" kysyi mamma. "Ullatus" vastasi Pablo. Ei vittu ajatteli krapulamamma. Se on se perhanan yhden illan hoito joka ei millään suostunut uskomaan ettei pikaseksi mummotunnelin vessassa ole minkään parisuhteen alku.

Mamma veteli pitsat naamariinsa ja piilotti tyhjät laatikot, ettei NicoP vaan näkisi niitä. Mamma tiesi, että jotkut äidit jopa antoivat lastensa syödä moista roskaa, mutta hänpä ei. NicoP söi vain ja ainoastaan turvallista ja terveellistä luomuruokaa, jota mamma suurella sydämellään valmisti. Nico-Petteri olikin mamman silmäterä, vaikka olihan tuo pitkään yritetty tyttölapsikin oikein suloinen. Minna-Minea kun vain halusi leikkiä yksinään, eikä mamma oikein tiennyt mitä tehdä asialle. No, pianpa olivat vieraatkin saapumassa ja oli aika laittaa kystä kyllä esille!

Mutta millä ihmeellä hän saisi irstaasti hymyilevän Pablon pois oveltaan?! Mamma oli vetänyt pitsansa rauhassa ja koko sen ajan oli Pablo seistä tönöttänyt ulko-oven takana, naama oven lasissa. Vaikka mamma tiesi, että oli vain ollut hänen oikeutensa hieman höylätä ummehtunutta majavaansa kuivan kauden jälkeen tunnelissa, niin olisi harvinaisen kiusallista, jos hän näin aattona jäisi kiinni miehelleen.

Facebookkiin kilahti yv, ja mamma tuhahti. Marketta siellä toivotteli hyvää joulua ja kyseli lähtisikö hän joulun välipäivinä lenkille. Marketta oli mamman ystävä, joka joka helvetin arkiaamu (tai no, ainakin kahtena päivänä viikossa) roudasi 4-vuotiaan Janican tarhaan ja palasi hoitamaan kotiin 8 kk:n ikäistä Lucaa. Marketta kävi salilla ainakin kahdesti viikossa ja kävi jatkuvasti lenkillä. Itsekkyys ja omaan napaan tuijotteminen eivät todellakaan kaikilla katoa äitiyden myötä, tuumi mamma.

Vastahakoisesti hän näpytteli Marketalle hyvän joulun toivotukset hymiöllä ja sydämellä, eikä kommentoinut lenkille lähtöä. Nythän oli jumalauta joulu, katsellaan sitä lenkkeilyä sitten uuden vuoden jälkeen. Mamma oli päättänyt aloittaa nutraukset tai juttailun heti tammikuussa.

Silloin mamma muisti naapurin kesällä ottaman minipossun, joka oli vuoden mittaan kasvanut jo hyvänmittaiseksi.

Silloin mamma muisti naapurin kesällä ottaman minipossun, joka oli vuoden mittaan kasvanut jo hyvänmittaiseksi.

Pablo seisoi edelleen ovella. Onneksi neuvokas AV-mamma keksi soittaa innokkaalle persunaapurilleen, joka soitti heti poliisit hakemaan moisen rikastajan häiritsemästä espoolaisen omakotitaloalueen perinteikästä ja arvokasta joulunviettoa. Onneksi Pablosta ei tarvitsisi enää huolehtia! AV-mamma kyllä ihmetteli, kun kuukautiset eivät olleet vielä alkaneet... 

Vaikka mammaa v*tutti Marketan omahyväinen itsensäkorostaminen, alkoi naapurin minipossu kiinnostaa yhä enemmän. Mutta perhana, sekin oli sitä tuijottavaa sorttia! Ja niitä elukoita mamma pelkäsi yli kaiken, hän oli lukenut av-palstalta, että jos eläin tuijottaa, se aikoo hyökätä. Mamma kurkkasi ulko-ovea, Pablo oli onneksi tajunnut jo lähteä. Mutta mitä hemmettiä! Ikkunasta mamma näki, että Pablo HYMYILI Marketalle lähtiessään miniautollaan pois. Ja mamma oli tästä varma, sillä hän tiesi minkämallinen Pablon takaraivo oli hänen hymyillessään. Ja Marketta kehtasi vielä olla ulkona sytyttämässä kynttilöitä lyhtyihin jossain tyköistuvassa mekossa. Mamma päätti jättää ajatukset omaan arvoonsa- hetkeksi. Nyt olisi hyvä hetki kirjata ylös mitä hän aikoisi sanoa Nico-Petterin rehtorille. Ja siinä samassa anoppi ja appiukko kurvasivat pihaan autollaan...

Mamma tekikin heti aloituksen AV:lle: Enhän voi olla raskaana, vaikka vedinkin vahingossa Pablon pikkujouluissa mummotunnelissa?! Muut mammat vakuuttivat kilvan ettei raskaus olisi mahdollinen muutaman pahanilmanlinnun väittäessä muuta. Mamma luotti AV:n sanaan ja avasi viinipullon. Samassa mamma muistikin, että katumaasturin valtava takatila oli täynnä lahjoja Nico-Petterille ja Minna-Minealle. Tietysti eurolleen saman verran molemmille. iPadeja, playstationeja, kännyköitä jne. Ettei tarvi lasten sitten hävetä kavereiden seurassa. Lahjat pitäisi pakata ja ruoat valmistaa ennen kuin anoppi ja velakäly tulisivat istumaan valmiiseen pöytään ja odottamaan monen ruokalajin mahtavaa jouluillallista.

Mamma alkoi tuntemaan toinen toistaan hälyyttävämpiä raskausoireita. Kyllähän ne oireet sieltä heti pamahtaa vaikka eilen vasta mukula oli aluilleen pistetty. Rintoja nipisteli, vatsaa jomotti ja nälkä oli koko ajan. Mutta koska mamma tiesti, että nykyään on goolia olla syömättä mitään raskausaikana, ettei vaan tule raskauskiloja, niin hänpä päätti aloittaa raskausdieetin saman tien, vaikka ei vielä edes ollut varma oliko raskaana.

Pian ovikello soi ja oventakana seisoi ANOPPI niin kauhea ja karmea vapaaehtoisesti lapseton KÄLY ruman piskinsä kanssa. 

Käly kysyi ensimmäisenä, että "missäs ne sun mukulat on? Kun tää mun koira on allerginen lapsille." Mamma kihisi raivosta, hän oli mielestään jo tarpeeksi armelias kun otti kaikki kotiinsa jouluksi, varsinkin sen kamalan anopin joka ei ollut saanut kyllä mitään hyvää aikaiseksi elämässään, ei edes hyviä poikia. Mutta, että käly alkaa ensimmäisenä arvostelemaan Nico-Petteriä ja Minna-Mineaa. Kehtaakin. 

Mamma huomasi heti, että kälyllä oli uusi laukku. Oliko mahdollista, että kälyn laukku olisi celinen mini luggage. Ei, sen täytyy olla feikki, eihän tuolla naisella voi olla varaa aitoon veskaan. Hänen tulonsa eivät olleet hänen pienen asuinkuntansa suurituloisten verotiedoissa. Mamma meni välittömästi nettiin, ja vertasi laukkua kuviin. Olisiko tuo sauma tuossa vähän erilainen? Kyllä sen täytyy olla kopio. Mokomakin ämmä, ostelee kopiolaukkuja matkoiltaan. Entä jos se onkin aito? Pitäisikö kysyä av:ta, miten aidossa laukussa sauman kuuluu mennä?

Jos se onkin aito, on mamman joulufiilis kuopattu lopullisesti. Että onkin kälyllä otsaa tulla varattomana kylään kalliin laukkunsa kanssa.

Mutta mammapa keksi keinon antaa vela-kälylle heti takaisin, hän halasi kälyä (ja haistoi heti halvan parfyymin, mikä lie h&m:n halpisvesi) ja sanoi sitten hellästi: "kyllä sinullekin vielä se oma pikkuinen suodaan." Vela-käly tuijotti suu auki ja anoppi saapasteli sisään kengät jalassaan. Juuri kun mamma oli tiuskaisemassa anopille kengistä, huomasi hän vela-kälyn sylissä olevan koiran tuijottavan Nico-Petteriä julmasti...

Mikä on vela???? 

Sika oli kasvanut mahdottoman suureksi marraskuun loppuun mennessä. Mamma hykerteli tyytyväisenä, hänpä voisi tehdä vähän bisnestä ja myydä luomusikaa joulumarkkinoilla. Mutta yksi ajatus vaivasi mammaa, miten sika tapetaan ja kuinka niihin lihoihin saadaan se verkko päälle?

silloin mamma muisti aaveelta miehen joka oli lähes ninja? mamma pisti salapoliisin taitonsa likoon ja päätti että selvittää kuka on tuo mystinen mies joka teki ainakin katan,potki ja löi jäisiä puita,oli potkunyrkkeilijä jota kaikki pelkäsivät (lähiö räkälässä) veti leukoja vaikka oli 7kg ylipainoinen,hakkasi kaikki muijansa kanssa juttelijat,farkuissa väänsi spagaatin,tuo mystinen mies varmasti saisi tapettua sian ja käärittyä sen verkko paitaan.

mutta mitä vittua kun mamma meni tietokoneelle???? äijä perkele oli jättänyt aaveen auki ja siellä oli ketju naisten vartaloista?? eikö mammalla ollutkaan maailman paras vartalo ja tissit?? mitä hä tietokoneelle oli tallennettu persetytön berberi kuva ja alaston törötissikuva.

mamma ajatteli että mystinen katan potkija saa lassukka miehestä potkia paskat pihalle samalla kun tappaa sian.

ja sitten mamma korkkasi pordööstä rahdatun punkkupullon.