Isä Kuollut

Voi miten surullista :( Ei varmasti paljoa joulumieltä löydy tällä hetkellä, mutta suurinkin suru helpottaa ajan kanssa. Voimia<3

Muistele lämmöllä hyviä muistoja ja saa niistä voimaa.

Voimia ja jaksamista. Raskasta sinulla/teillä tulee olemaan joulu ja ensi vuoden alku. Mutta suru hellittää ja kaikki menee hyvin. Muistan itse tuskan ja tunteen siitä miksi miksi!

T: Menetin äitini 54v. kun olin itse 33v.

Kiitos sulle, oot ainut vastaaja. Täytyy varmaan jaksaa joo. Surullista on ja itken itseni uneen. Mutta päivä kerrallaan kait tätä tallataan. Kiitos sydämmeni pohjasta osaanotollesi, oot kultainen.

Itke, jos itkettää. Hymyile, jos siltä tuntuu. Älä panttaa mitään tunteita. Isäsi ei varmaan toivoisi, että vietät joulua murhemielellä, tai yleensä elämääsi tästä eteenpäin, mutta anna itkun tulla ja anna ilon tulla. Älä pakota itseäsi. Rukoile myös, se auttaa.

J-P

Kiitos teille kaikille

Osaanottoni minultakin! Päivä kerrallaan. Muistele hyviä hetkiä joita sinulla on ollut isän kanssa ja mitä hyvää hän on elämääsi tuonut. Nyt on varmasti sulla rankkaa. Halaus!

Ihmettelen tätä sympatiaa? Jotkut lukee ja sivuttaa tekstin a jotkut vastaa? Mikä laittaa jotkut vastaileen ja jotkut sivuttaa sen olankohautuksella?

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 00:34"]

Ihmettelen tätä sympatiaa? Jotkut lukee ja sivuttaa tekstin a jotkut vastaa? Mikä laittaa jotkut vastaileen ja jotkut sivuttaa sen olankohautuksella?

[/quote]

Kyllä sitä sympatiaa löytyy kun on itse kokenut vanhemman poismenon. Se on ihmiselle aika vaikea paikka kun isä tai äiti kuolee. Kyllä se on tiedossa kun kukaan meistä ei elä ikuisesti.

T: 3

Vaikea sanoa mitään mikä lohduttaisi, mutta voimia toivon sinulle!

Minun isäni kúoli viisikymppisenä äkillisesti,se on ihan kamala kaaos jonkin aikaa,muistan tunteen oikeen hyvin.Minua tosin helpotti se kun uskon siihen että isä vaan muutti olomuotoaan ja on henkenä olemassa.Sitä fyysistä olemusta joka tuntui halatessa kaipasin kuitenkin pitkään.Nyt en enää ikävöi vaan juttelen hänelle ja saan ohjausta oikeastaan ihan samoin kun täällä ollessaankin.laitan Enkeleitä luoksesi lohduttamaan <3

Tsemppiä!

Kuten joku jo sanoi, niin itket kun itkettää ja naurat kun naurattaa - myös nauraminen on sallittua "suruaikana" ja se on tosi vapauttava tunne, kun ensimmäistä kertaa päästää kunnon röhönaurun kaiken sen surun keskellä... 

Suru ja ikävä eivät häviä, mutta ne muuttavat muotoaan. Ja elämä jatkuu, ei samanlaisena, mutta kuitenkin. Halaus sinulle!

T. Kolme lähiomaistaan samassa onnettomuudessa menettänyt

Hei, ja

Voimia Sinulle! Oma Isäni kuoli noin 30 vuotta sitten vain 50 kymppisenä ihan yhtäkkiä. Hautajaiset oli viikon päästä, päivää ennen kun täytin 16 vuotta! Ei ole päivää etten Isääni muistaisi! Viime syksynä kuoli Äitini yllättäin 80 vuotiaana ja hyväkuntoisena. Molemmista olen selvinnyt, ihan päivä kerrallaan.

Minä olen selvinnyt ja varmaan moni muukin sillä, että muistelee kaikkia hyviä asioita mitä olet kokenut, lapsuuden iloja ja nauruja ym. Elämä on lainaa vain!

Kaikkea hyvää Sinulle, mustankin tunnelin päässä pilkistää pieni valo, joka kasvaa! Usko pois!

Ota osaa. Musta, että kaikki  tunteet ovat oikein.

Voi ei.. <:(

Sä voit antaa itsellesi nyt aikaa olla apeana vaikka onkin joulu. Ymmärrän, ettei varmaan ole joulufiilistä, ja eikä sitä tarvitsekaan niin ylitsepursuavasti olla. Joulu on ensi vuonnakin. En tiedä miten olit aikonut viettää joulua ennen isäsi tapahtumaa, mutta tee siitä aikomastasi se mitä jaksat. Saat ainakin jotakin puuhasteltavaa. Ja sanonta "Hyvä ruoka, parempi mieli" pitää paikkansa. :) Jos vietät joulua toisten seurassa niin voit sanoa vaikka vain, että vaikkei itselläsi olisi paras fiilis nyt niin heidän läsnäolo tuntuu kuitenkin ihanalta ja helpottavalta. Jospa heitä vaikka mietityttää miten osaisivat auttaa oloasi, kuten yleensäkin useimmilla on vaikea asettua oikein mitenkään päin kun toista on kohdannut suuri menetys. Mutta sana siitä, että pelkkä läsnäolo helpottaa, auttaa heitäkin ja he varmasti mielellään pitävät sinulle seuraa. Käy kävelyllä ja ihaile luontoa, käy hiljentymässä hautausmaalla kynttilämeren keskellä. Se on oikeasti todella rauhoittava paikka kun on kohdannut jotakin kamalaa. Ja ehkä paras neuvo; älä tarkoituksella itketä itseäsi muistoilla vielä kun tapahtuma on tuore. Silloin se itse sureminenkin jää vain pahempana mieleesi ja muistelisit vuosien kuluttua "miten pahalta silloin tuntuikaan kun itkit päiväkausia.." Anna ajan kulua ja vuoden vaihtua. Kuuntele mielimusiikkiasi ja hoitele sitä mukaa tämäkin vuosi loppuun. Niin on taas uusi vuosi ja uudet iloisemmat tapahtumat edessä. :) Lämmin halaus sinulle minulta.

Oma isäni kuoli vuosi sitten ennen joulua. Joulu oli yksinkertaisesti karmea. Oikeastaan katson ettei sitä ollutkaan sillä olin niin surusta sekaisin, mutta annoin itselleni luvan tuntea kaiken joulunajasta huolimatta. Nyt edessä ensimmäinen joulu ilman isää jonka käsitän tunnetasolla kokonaan. Vähän pelottaa mutta perheen kanssa olisi joulua tarkoitus viettää. Tällä hetkellä tuskasi on todella voimakas, mutta erittäin rakkaan isäni menettäneenä voin sanoa että tässäkin vuodessa tuskan terävin kärki on hieman tylsistynyt ja ajoittain pystyn jo tuntemaan suhteellisen suurtakin iloa. Mutta nyt anna itsellesi aikaa kunnon suruun. Itse en ainakaan ole koskaan potenut huonoa omaatuntoa siitä, että näin tein joulunajasta huolimatta.

Käyttäydyt niin kuin sinusta tuntuu hyvältä. Et peittele suruasi, älä säästä sitä joulun yli. Tunteet pitää elää heti.

Hymyile, ja naurakin kaikille hyville muistoille. Itke kun itkettää, anna surun tulla.

Meillä on nyt toinen joulu ilman isääni, lasten rakasta ukkia. Yritämme viettää joulun niin kuin hän olisi halunnut - hyviä asioita muistellen.

Joku aikaisempi kirjoitti että kaikki tunteet ovat sallittuja. Anna itkujen ja naurujen tulla! Lämmin halaus!