Lue keskustelun säännöt.
Katselin tänään kuvia, joissa olin 20-vuotias
19.12.2013 |
Ja nyt ensimmäistä kertaa kunnolla tajusin, että mä en ole enää nuori ja siloposkinen. :( Miten 20-vuotiaana on voinutkin olla niin kiinteä iho? Nyt roikkuu silmät ja kaikki, vaikka ikää ei olekaan vasta kuin reilu 10v enemmän. Noista kuvista sen huomasi, että miten kasvot ovatkin jo veltostuneet.
Mä olen jo niin vanha ja tästä nämä rypyt ja muut sen kuin vain lisääntyy. :(
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 23:40"]
Minä olen 27-vuotias ja aina jatkuvasti mua luullaan alle 18-vuotiaaksi. Alkaa jo vähän kyllästyttämään. Viime kesänä leffateatterissa kysyttiin olenko jo yli 15?
Tiedän tiedän, kaikki sanoo että tulen olemaan vielä kiitollinen tuosta nuorekkuudesta, mutta se oikeasti vaikuttaa mm. siihen kuinka vakavasti ihmiset minut ottavat. Usein työssäni saattavat ihmiset pohtia, miksi tuollainen pikkutyttö lähetettiin tänne keskustelemaan tai luulevat minua harjoittelijaksi!
Anna mulle muutama ryppy jooko?
[/quote]
No, ehkä olet onnekas ja sinulle käy, kuten minulle... ;p varo siis mitä toivot! Minulla oli sinun ikäisenäsi sama ongelma ja jotenkin kuvitelma, että säilyn samanlaisena aina. No heh, toisin kävi. Vielä 30-vuotiaana minulta kysyttiin paperissa alkot, kun ostin viinipullon. Olin oppilaitoksessa töissä, joten minua luultiin jatkuvasti opiskelijaksi palavereissa sinun ikäisenäsi jne. Bussikuski myi minulle lastenlipun kun en tarkentanut asiaa jne. Vanheneminen on ollut hätkähdyttävää kymmenessä vuodessa. Se on oikeasti jotenkin järkyttävää, vaikken ole edes mitenkään mielettömän turhamainen ihminen. Heh, ehkä jos olisin ollut ja panostanut vähän enemmän, naama ei näyttäisi tältä ja ylipäätään koko olemus. Ei minulla ole edes erityisesti ryppyjä, olen vaan kulahtanut ja kasvojen iho veltostunut ja ehkä jotenkin samentunut. Voi ankeus. Toki olen saanut kaksi lasta tässä välissä, ja valvonut pari vuotta plus kaikki raskauden aiheuttamat veltostumat. Mutta silti - kaikki eivät edes tunnista minua :/
T. 6
[/quote]
Paperissa alkot :D Alkossa paperit siis :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupsahda rauhassa Rakkaani! Olet siitä holimatta elämäni Nainen tai Mies!
Botoxia emme kaipaa
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 01:36"]
Toki olen saanut kaksi lasta tässä välissä, ja valvonut pari vuotta plus kaikki raskauden aiheuttamat veltostumat.
[/quote]
Eli kannattaa miettiä niitä elämäntpavalintoja! t. vela
Mulla on pientä 25-vuotiskriisiä havaittavissa kans. Tiedän että olen vielä nuori, mutta en ole enää "nuori", vaan mukamas "aikuinen". En tunne oloani aikuiseksi. Kaikki sanovat että ei sitä aikuisena tarvi olla mitenkään erityisen vakava tai käyttäytyä eri tavalla, eikä tarvikaan, mutta huomaan itsessäni että viimeiset viisi vuotta ovat kuluttaneet. Antaneet lisää elämänkokemusta, mutta myös verottaneet henkisesti, vaikka mitään sinänsä valtavan isoa ei ole tapahtunut. Tuntuu vain, että elämä ei ole ollenkaan niin huoletonta nyt kuin silloin. Ja ymmärränhän mä sen ettei elämä voikaan olla loputtomiin pelkkää hassuttelua, ja omasta elämästä pitää ottaa vastuu, mutta tuntuu myös ettei siihen ole oikein työkaluja. Varmaan tällä hetkellä asiaan vaikuttaa sekin että olen työtön ja sosiaalista elämääkään ei ole ollenkaan samalla tavalla kuin ennen, kaverit kun ovat niin hajaantuneet ympäriinsä.
Ja sitten toki myös ulkoiset asiat. Olen päästänyt itseni lihomaan viimeisen kolmen vuoden aikana sellaiset about 6-7kg. Olen edelleen normaalipainoinen enkä mitenkään lihava, mutta kuvista huomaa sen ekstraplösöyden. Aina kun katson vanhoja kuvia, tulee mieleen että voi kun olinkin hoikka ja muutenkin onnellinen silloin. Kaikki oli edessä ja kaikki oli helpompaa. Kuulostan absurdilta, tiedän sen. Edelleen on toivottavasti suurin osa edessä ja kyllä nämä elämän ns. ulkoisetkin puitteet (työ- ja sosiaalinen tilanne) tästä varmasti paranee. Ei itsestään, mutta kärsivällisyydellä ajan kanssa. Välillä vaan tulee tällanen pieni masis. Varmasti nelikymppisenä (jos sinne asti selviän) katson näitä tämänhetkisiä kuvia ja ajattelen että voi kun olin nuori enkä osannut edes nauttia siitä. Tai sitten muistan vaan hyvät tunteet ja asiat ja ajattelen että se se oli elämää. :) Heh.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 01:40"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 01:36"]
Toki olen saanut kaksi lasta tässä välissä, ja valvonut pari vuotta plus kaikki raskauden aiheuttamat veltostumat.
[/quote]
Eli kannattaa miettiä niitä elämäntpavalintoja! t. vela
[/quote]
Kyllä, ehdottomasti. Lapset kyllä vanhentaa eikä ehdi niin paljon muutenkaan tällätä itseään. Tosin en ole koskaan niin tehnyt, joten minulle elämäntapavalinta oli sikäli helppo - ei olisi tullut mieleenkään jättää lapsia tekemättä siksi, että olisi saanut naaman kanssa muutaman vuoden "lisäaikaa". Mutta aivan selvästi paremman näköisiä ovat lapsettomat kaverini, jotka juoksevat kalliissa hoidoissa ja nukkuvat yönsä hyvin. Minä olen nukkunut enemmän kuin 4 tuntia putkeen viimeksi 8 kk sitten ja kampaajalla olen muistanut käydä puoli vuotta sitten...
T. 6
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 23:40"]
Minä olen 27-vuotias ja aina jatkuvasti mua luullaan alle 18-vuotiaaksi. Alkaa jo vähän kyllästyttämään. Viime kesänä leffateatterissa kysyttiin olenko jo yli 15?
Tiedän tiedän, kaikki sanoo että tulen olemaan vielä kiitollinen tuosta nuorekkuudesta, mutta se oikeasti vaikuttaa mm. siihen kuinka vakavasti ihmiset minut ottavat. Usein työssäni saattavat ihmiset pohtia, miksi tuollainen pikkutyttö lähetettiin tänne keskustelemaan tai luulevat minua harjoittelijaksi!
Anna mulle muutama ryppy jooko?
[/quote]
No, ehkä olet onnekas ja sinulle käy, kuten minulle... ;p varo siis mitä toivot! Minulla oli sinun ikäisenäsi sama ongelma ja jotenkin kuvitelma, että säilyn samanlaisena aina. No heh, toisin kävi. Vielä 30-vuotiaana minulta kysyttiin paperissa alkot, kun ostin viinipullon. Olin oppilaitoksessa töissä, joten minua luultiin jatkuvasti opiskelijaksi palavereissa sinun ikäisenäsi jne. Bussikuski myi minulle lastenlipun kun en tarkentanut asiaa jne. Vanheneminen on ollut hätkähdyttävää kymmenessä vuodessa. Se on oikeasti jotenkin järkyttävää, vaikken ole edes mitenkään mielettömän turhamainen ihminen. Heh, ehkä jos olisin ollut ja panostanut vähän enemmän, naama ei näyttäisi tältä ja ylipäätään koko olemus. Ei minulla ole edes erityisesti ryppyjä, olen vaan kulahtanut ja kasvojen iho veltostunut ja ehkä jotenkin samentunut. Voi ankeus. Toki olen saanut kaksi lasta tässä välissä, ja valvonut pari vuotta plus kaikki raskauden aiheuttamat veltostumat. Mutta silti - kaikki eivät edes tunnista minua :/
T. 6