Millä jaksatte tämän korona ajan?

Vierailija kirjoitti:

olen miettinyt, että ehkä testamenttaan omaisuuteni valtiolle tän koronavelan maksamista varten. Oman osuuteni siitä se ehkä kattaisi.

Tuo oli typerintä, mitä olen vähään aikaan kuullut. 

No ihan sillä pärjään, että Suomessa Korona-tilanne on huomattavasti parempi. Turha valittaa kun muualla on paljon huonommin asiat eikä se murehtiminen tässä tilanteessa ketään auta. Nyt on hankalampaa, mutta se on elämää.

Ja juu ainahan tähän voi verrata että muualla on huonommin, mutta mielestäni on väsyttävää sekin että murehditaan joka päivä asioita jotka on huonosti ja elämä on kamalaa. Nyt jos koska on aika välillä keskittyä siihen mitkä asiat on elämässä hyvin ja olla niistä kiitollinen. Fakta on se, että mikään ei ole itsestään selvää täällä.

Tekemällä asioita, joihin aiemmin ei ollut (tai ei ollut olevinaan) aikaa. Asioita, joita olin ajatellut tehdä "sitten joskus". Keväällä aloitin kotini remontoinnin. Suunnittelen myös ensi kevättä varten pienen pihani laittamista kauniimmaksi. Remonttia tehdessä tulee myös heitettyä tarpeettomaksi jäänyttä tavaraa pois. Lisäksi luen paljon, katson Netflixiä ja ulkoilen. Pandemia ei tule olemaan ohi ennen ensi kesää, joten nyt on hyvin aikaa tehdä kaikessa rauhassa isompiakin projekteja. 

Eoo kehittänyt ittelelni koronaressiä eikä se peloita. En uskalla ryhtyä pelkäämään sitä

Helposti, kun seuraan suurta huijausta, joka on meneillään. On myös mielenkiintoista, mutta samalla suututtavaakin, havaita, millaisia keinoja käytetään: millaisia ovat lehtien otsikot (pelottelevia, huolta herättäviä, vaiko täysin neutraaleita jne.), tuleeko viitteitä pakkorokotuksiin siirtymisestä matalan kuolleisuuden taudilla (jos tulee, silloin se tarkoittaa sitä, että rokote on saatava kaikille, koska sen avulla tapetaan ihmisiä tai lasketaan hedelmällisyyttä), tuleeko maskipakko (se tarkoittaa alistamiskeinojen ottamista käyttöön, maski on merkki alistetusta ihmisestä), entä millaisia muita keinoja voi tulla käyttöön. 

Nyt koronan aikana tajuaa tosi hyvin, kun miettii filosofisesti/psykologisesti, sekä miettii ajatusten roolia ihmisenä olemisessa, että nimenomaan ajatuksilla pyritään hallitsemaan ihmisiä. Itse suhtaudun ajatuksiin melko pitkälti jonkinlaisina pilvinä taivaalla - aivan samalla tavalla korona on vain sarja ajatuksia, ei se sen enempää ole tai vähempää. Olen välillä muutenkin miettinyt sellaista asiaa, että mitä jos ihmisillä ei olisi ajattelua ollenkaan, niin mitä sitten olisi, mikä olisi ihminen - jos ihminen ei ole ajatukset, niin mitä se sitten on? Se on tietoisuus.

Me muutimme miehen kanssa joitakin vuosia sitten töiden perässä kauas kaikista ystävistä ja sukulaisista. Työkavereita lukuun ottamatta en ehtinyt saada uusia paikallisia kavereita ennen kuin meille syntyi lapsi, jonka kanssa olin vuoden yksin kotona tapaamatta juuri ketään. Odotin todella kovasti pääsyä takaisin töihin, jotta olisi taas jotain sosiaalista elämää... ja juuri silloin tuli koronarajoitukset, ja kaikki määrättiin kotitoimistoille. Tuli kyllä nieleskeltyä muutamat kyyneleet silloin. Sain tsempattua itseäni vielä sillä ajatuksella, että muutama kuukausi jatkoeristystä menee vielä vaikka päällään seisten, mutta nyt ollaan tultu pisteeseen, jossa pääni lisäksi rakoilee avioliitto. Olemmekin miehen kanssa todenneet, ettei tällainen täysin eristetty elämä voi enää jatkua, ja teemme parhaillaan muuttoa takaisin alkuperäiselle kotipaikkakunnallemme. Toivon ja rukoilen, että mahdollisuus nähdä ystäviä ja sukulaisia edes harvakseltaan helpottaa tätä sietämätöntä tilannetta. Sillä toivolla jaksetaan selvitä arjesta taas ainakin jonkin aikaa. Tulevaisuus näyttää, kuinka käy.