Lue keskustelun säännöt.
Pitääkä kaikkien lasten olla
18.12.2013 |
samanlaisia? Tuntuu, että kyllä pitää.
Poikamme on vajaa 4-vuotias. Hän on juuri aloittanut päiväkodissa (aikaisemmin ollut perhepäivähoidossa). Hoitaja on huolissaan, kun hän leikkii yksin eikä juuri puhu. Vastaa kyllä lyhyesti, jos kysytään. Yritin sanoa, että hän on ujo, kun paikka ja ihmiset on vielä uusia. Kotona kyllä puhuu ja on touhukas poika.
Olemme kyllä menossa puheterapiaan, jotta puhe selkenisi. Poika puhuu ja sanavarasto on laaja. Lähimmät ihmiset saavat selvän puheesta. Kun soitin aikaa puheterapeutille, hän ei ollut lainkaan huolissaan, kun kerroin tilanteesta.
Tänään, kun vein poikaa hoitoon ja hänellä oli unilelu vielä sylissä. Hoitaja sanoi, että taitaa äiti olla se paras unikaveri, kun varmasti vielä nukkuu meidän välissä. Sanoin vain, että kyllä nukkuu ihan omassa sängyssä ja omassa huoneessa.
Kun vien poikaa hoitoon, hän halaa ja sanoo, että "minun tulee sinua ikävä". Hän on ihana poika.
Myös esim. sukujuhlissa minua ärsyttää, kun rauhallista poikaani verrataan vilkkaaseen serkkutyttöön. Hänelle jopa naureskellaan, että on vähän "hidas".
Kuten sanoin, hän on ihana ja reipas poika, joka osaa myös olla vilkas. Jos on paljon vieraita ihmisiä ympärillä, niin hän seuraa tilannetta sivusta. Onko väärin olla ujo?
Kommentit (4)
Meidän 4v on aika samanlainen kuin sinun. Päiväkodissa ollut nyt vuoden. Puoli vuotta meni ennenkuin alkoi siellä kotiutumaan. Hiljainen tarkkailija, mutta kotona puhelias kälkättäjä. Nykyisin on sitä myös päiväkodissa. Ei ole kuitenkaan semmoinen lapsi joka on ekana aina kaikkialla äänessä.
Meitä ihmisiö on erilaisia. Ei hitaastilämpiävä ihminen ole "yksinkertainen" tai muulla tavalla vääränlainen.
Sinulla on ap ihana lapsi, voi kun muutkin ymmärtäisivät että pojat voivat olla hiljaisia ja ujoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana poika sulla. Mun samanlainen poika on nyt 19v, fiksu ja rauhallinen kaveri , mutta hyvin tuo on pärjännyt. Nauti ihanasta pienestä pojasta.
Esikoispoikani oli varsin samanlainen. Joskin oli kotihoidossa ja kerhoili vain eskariin asti. Olisikin varmaan saanut kohtauksen, jos olisi 4-vuotiaana pitänyt mennä päiväkotiin. Nykyisin on reipas neljäsluokkalainen. Aikansa kutakin. Vaikka tuolla meidän pojalla riittää sitä vauhtiakin, on hänessä edelleen hyvällä tavalla harkitsevuutta, ei poikien ole pakko olla mitään koheltavia rämäpäitä. Noista sukupuolirooleista muuten sen verran, että jos villi poika pelottaa arkaa tyttöä, kaikki ovat tytön päätä silittelemässä, mutta jos villi tyttö pelottaa arkaa poikaa, pojalle vain nauretaan ja tyttöä kehutaan kunnon emännäksi :(
Minusta ei ole väärin olla ujo. Ehkä ne hoitajat ovat jotenkin tuntosarvet pystyssä koska pidetään tärkeänä että poikkeava käytös ja ongelmat saadaan kiinni varhain. Meillä nukkuu 6-vuotias eskarilainen vielä joka yö meidän välissä, tulee sinne omasta sängystään aamuyöstä eikä siinä ole minusta mitään outoa. Lapsilla on niin erilaisia "ongelmia" tai haasteita tai erityispiirteitä, eihän ne nyt voi olla kaikki samanlaisia. On vetäytyviä aikuisiakin. Kyllä varmasti lapsesi oppii aikuisikään mennessä tarvitsemansa sosiaaliset taidot kun mitään kehitysvammaa ei ole. Mun lapsi on sellainen että sillä kestää 40 minuuttia pukea päälle ulos. Ihan karseeta, kotona kyllä pukee nopeasti mutta eskarissa ei. Ja jos ei osaa jotain menee pöydän alle istumaan ja kieltäytyy opettelemasta. Kyllähän tää vähän ahdistaa. Pojassa ei ole silti mitään vikaa vaan hänen pitää opetella noita asioita nyt eskarissa, sitä varten se on. Ja sitä varten sun lapsi on varhaiskasvatuksen piirissä että saa omaa tahtiaan harjoitella elämisen taitoja. Hän saa olla pieni ja keskeneräinen. Parasta on se että sinä äitinä häntä rakastat ja rohkaiset ja pidät huolta jos jotain olisikin mitä pitäisi hoitaa.