Aion syrjäytyä ja ihan vapaaehtoisesti!

Erakoidun. Oon joka paikkakunnalla yksin. Opiskelupaikkakunnalla, työpaikoilla ja kotonakin. Joka paikassa ystävät unohtaneet mut, eikä kukaan tee elettäkään viettää aikaani. Toki suku ja puoliso erikseen mutta oishan se nyt siistiä saada viettää aikaa nk. kavereiden kanssa. Vaan tajusin tänään sen, että en niitä edes halua. Miksi? JOka kerta kun ihmiset mut feidaa tajuan sen, että hei mulla on yksin ihan kivaa. Ainakin kivempaa ku yrittää kaverustua ja sitten taas pettyy niihin ihmisiin joita piti kavereina. Olen kolmikymppinen siis, en mikään teini.