vielä täällä...kurjaa päästää irti...
elikkäs tuulimunasta yritäntoipua ja helmihauhasta pudonnut...kivuliasta keskenmenoa koettu monta päivää ja varsinkin la ja su olivat kamalia..monen tunninjärkky kipeitä supistuksia ja sen jälkeen vessaan ja tavaraa riitti... itkua myöskin..niin turhaa ja rankaa ilman minkäänlaista tulosta...olo on viikon todellakin ollut kuin synnyttäneellä..huimaa ja väsyttää ja mikään ei todelakaan huvita..masennustako??? vai hormoonitko vielä temppuilee...välillä jo olen ajatellut että hyvä näin ja välillä tulee itku ja järjettömän paha olla...aikaisempia lapsia siis viisi ja ensimmäinen ikävä kokemus minulle.. ketään ei huvita nähdä eikä kenellekkään kertoa...luulinpa toipuvani aiasta paremmin mutta toisin kävi =(
vuoto jo aika ok..maanantaina jälkitarkastukseen...
uutta lasta ei aleta enään yrittämään sen kuitenkin päätimme...sen verran ikävä oli kokemus!! anteeksi narina,mutta kun ei voi kenellekkään narista ja purkaa oloa (kotiväen lisäksi tietenkin) mies on ihana ja yrittää ymmärtää..mutta ei kaikkeen pysty millään..
tuli sitten tällainen ikimuistoinen kesäloma minulle..ensi viikolla jo töihin...täytyy vaan yrittää jaksaa..kaippa se vie aikansa...
ihania odotuksia kaikille ja toivottavasti teillä kaikilla menee kaikki hyvin!!!!
Kommentit (3)
Tuulimunaraskaus voi sattua kenelle tahansa...
Itse olen kokenut 2 alkuraskauden keskenmenoa ja yhden varhaisen ennen tätä onnistunutta raskautta.
Ei todellakaan kannata menettää toivoaan vauvasta yhden epäonnistumisen takia, jos todella haluat lasta. Kannattaa kuitenkin odottaa, että ehdit toipua raskaasta koettelemuksesta ja että kohdun limakalvo ja hormonitoiminta palaavat ennallen ennen uuden yrityksen aloittamista eli yhdet normaalit menkat ainakin välissä.
Ensimmäisestä keskenmenosta, josta jouduin kaavintaankin, tulin aika masentuneen oloiseksi. Mutta ei sitä suruprosessia kauaa kestänyt kuitenkaan. Toinen meni sitten jo helpommin, koska olin kyynisempi asian suhteen. Tästäkään raskaudesta en alkanut nauttia täysillä kuin vasta kuin näin sydämen sykkeen viikolla 7 sekä vielä 12 viikon np ultrassa että kaikki oli tosi OK.
Koita jaksaa. Ja kaikkea hyvää sinulle jatkossa.
eli myos mulle neljan onnistuneen vauvelin jalkeen, viidetta yrittaessa, tuli ensin tm joka todettiin jo ihan alussa. Sitten kesakuussa sain keskeytyneen keskenmenon rv8 kaavittiin. Tuon jalkeen myos vannoin ettei yhtaan enaa ja en kylla enaa halua naita pettymyksia; poistin itseni lahes jokaiselta palstaltakin jonne kirjoittelen jne. ettei jaa muistoja!
Niin se 5vkja3pv vaan kultaa muistoja! Nyt olis jo kova hinku saada uutta vauvaa. Anna siis vaan ajan kulua! Kestaahan se tatien tuleminenkin aikansa, ettei vois ees raskautua( tai voi, muttei ole hyvaks' ) Etta saa kunnolla laittaa asiat mielessa jarjestykseen! Kun tulee tadit, voipi olla etta oletkin jo muuttanut mielesi?
Kaikkea hyvaa sinulle- levinia-
Älä kuitenkaan yhden epäonnistumisen takia lannistu. Me saimme neljä lasta perä perää ongelmattomien ja helppojen raskauksien myötä. Vielä aloimme haaveilla viidennestä 10/03. Pian tulin raskaaksi, mutta keskeytynyt km todettiin rv12+ maaliskuussa 2004. Kaavittiin. Taas olin pian raskaana ja taas np-ultrassa rv12+ todettiin keskeytynyt km elokuussa 2004 ja taas kaavittiin. Ekalla kertaa sikiö oli kuollut rv7+, toisella kertaa rv8+. Sitten meni pitkät 9 kk ennen kuin tulin uudestaan raskaaksi. Se todettiin kuitenkin tuulimunaksi heinäkuussa 2005 rv9+. Vaihtoehdoiksi annettiin lääkkeellinen tai kaavinta ja valitsin kaavinnan, kun se on niin nopea ja vaivaton toimenpide. Lokakuussa 2005 olin taas raskaana, mutta vuotelu alkoi jo ihan alkuvaiheessa ja rv7 kohtu todettiin tyhjäksi. Sen jälkeen käynnistyi km-tutkimukset ja minulla todettiin tukostaipumus. Samaan aikaan totesin taas olevani raskaana ja nyt lääkityksen avulla raskaus näyttäisi onnistuvan.
Tämä nyt ei varmaan lohduta sinua yhtään, mutta ajattelin vain, että jos teillä on vauva haaveissa, niin ei kannata menettää toivoaan yhden epäonnistumisen jälkeen. Minulla neljä lastamme ovat auttaneet minua jaksamaan eteenpäin. Olen ajatellut, että saan kuitenkin olla kiitollinen siitä, että meille on niin suuri onni suotu. Jospa me vielä tämä viides saataisiin ilostuttamaan perhettämme.
Jaksamista sinulle tähän vaikeaan aikaan. Jos kaipaat vertaistukea, niin vauvakuumepuolella pinoutuu porukka nimeltä Haahut. Kaikki ovat yhden tai useamman km kokeneita.
Voimia sinulle!
neronja rv 33+6