Lue keskustelun säännöt.
Opettajat hoi! Mitä todellisuudessa ajattelette kiusatuista lapsista?
17.12.2013 |
Kertokaapa kaikki opettajat anonyyminä tässä ketjussa, millaisia tunteita koulukiusatut lapset oikeasti teissä herättävät? Tunnetteko myötätuntoa kiusatun puolesta, ja pyrittekö osoittamaan sen hänelle? Vai ärsyttääkö lapsen "avuttomuus" ja kyvyttömyys päästä pois sorsitusta asemasta? Kuinka usein on niin, että kiusattu myötävaikuttaa itse tilanteeseensa omalla käytöksellään ja/tai olemuksellaan? Voiko koulu tehdä kiusaamiselle mitään, ja puututteko te siihen itse?
Kommentit (37)
Näin sijaisopettajana tunnen usein avuttomuutta, koska en millään pysty lyhyen opetuspätkäni aikana lopettamaan kiusaamista. Olen usein keskustellut jossain sopivassa välissä kiusatun kanssa ja tuonut ilmi, että olen pahoillani etten todennäköisesti onnistu lopettamaan kiusaamista, mutta kiusaaminen loppuu joka tapauksessa aikanaan. Kenessä tahansa on joku syy minkä takia häntä voidaan kiusata. Joku on liian pitkä, toinen liian lyhyt, joku on väärän värinen, jollain on erikoinen puhetapa, jollain on liian hienot vaatteet, toisella väärän merkkiset jne.
Puutun kiusaamiseen sikäli kun pystyn ja puhun tunnilla siitä miten inhottavaa kiusaaminen on. Ilmoitan kiusaamisesta aina myös sille opettajalle jonka sijaisena olen, yleensä tietää jo asiasta.
Olin itse kouluaikoinani koulukiusattu, koska luokan "johtava" tyttö inhosi minua ja jos kukaan oli minulle ystävällinen tai edes puhui kanssani, tämä joutui kärsimään siitä pitkään. Ymmärrän siis, että kiusaaminen voi alkaa todella typerästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai mitä ajattelevat opettajat, kun välituntivalvojina näkevät lapsen yksinään pihalla??? Tätä olen usein miettinyt, kun tiedän tyttäreni olevan yksin välitunneilla. Kukaan opettaja ei ole kuulemma koskaan tullut jututtamaan.
Puutun kiusaamiseen aina kun näen. Yksinään seisoskelevaa tervehdin välituntivalvojana ollessani, mutta en jää juttelemaan muutamaa lausetta pidemmäksi aikaa. Juttelemaan jääminen ei ole suotavaa, koska valvontatehtävä jää silloin hoitamatta.
Olen aikanaa ollut itse kiusattu ja näen nykyään, että osasyynä oli oma sosiaalinen kömpelyyteni ja as-piirteisyys. En osannut olla muiden koululaisten keskellä "ihmisiksi" vaan käyttäydyin muiden mielestä oudosti. Näen aina silloin tällöin lapsia, jotka käyttäytyvät samaan tapaan kuin minä ja minua surettaa katsella kun he tekevät "sosiaalista itsemurhaa" eli tekevät heidän kanssaan kaveeraamisen tavalla tai toisella vaikeaksi. Tälläiset lapset tarvitsisivat asiaan koulutetun aikuisen tukea ja apua.
Yksinäisen lapsen näkeminen tekee pahaa, mutta luulen, että lapsi kokee vielä kiusallisempana sen, että opettaja tulee siihen juttelemaan. Siis jos lapsi on isompi kuin vaikka toka-kolmasluokkalainen. Varmaan nolointa mitä voi olla murrosikäisen mielestä olisi se, että opettaja tulisi siihen viereen seisoskelemaan.
Itse olen yhtenäiskoulussa työssä, eli vuosiluokat ovat 1.-9. Osa lapsista nyt vain on sellaisia, että he herättävät muissa lapsissa ärtymystä, joka voi johtaa kiusaamiseen. Melko usein nämä lapset ovat hyvin vahvaitsetuntoisia ja omanarvontuntoisia, vaikka koulukiusattu usein mielletäänkin hiljaiseksi reppanaksi. Näitä hiljaisia kiusattuja yritän tukea ja tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa. Tietenkin kiusaamiseen puututaan, jos se on selkeästi nähtävissä. Kutienkin esim. tyttöjen kiusaaminen on niin huomaamatonta, että siihen on usein vaikeaa puuttua. Tarkoitan tällä katseita, huokauksia, eleitä ym., joita on todella vaikeaa tulkita kiusaamiseksi, vaikka kiusatulle se on totisinta totta. Lisäksi näiden "kiusaajatyttöjen" vanhemmat ovat usein hyvin kärkkäitä puolustamaan tytärtään ja menemään vaikka kuinka pitkälle, joten keinot ovat aika vähissä.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 18:21"]
Yksinäisen lapsen näkeminen tekee pahaa, mutta luulen, että lapsi kokee vielä kiusallisempana sen, että opettaja tulee siihen juttelemaan. Siis jos lapsi on isompi kuin vaikka toka-kolmasluokkalainen. Varmaan nolointa mitä voi olla murrosikäisen mielestä olisi se, että opettaja tulisi siihen viereen seisoskelemaan.
Itse olen yhtenäiskoulussa työssä, eli vuosiluokat ovat 1.-9. Osa lapsista nyt vain on sellaisia, että he herättävät muissa lapsissa ärtymystä, joka voi johtaa kiusaamiseen. Melko usein nämä lapset ovat hyvin vahvaitsetuntoisia ja omanarvontuntoisia, vaikka koulukiusattu usein mielletäänkin hiljaiseksi reppanaksi. Näitä hiljaisia kiusattuja yritän tukea ja tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa. Tietenkin kiusaamiseen puututaan, jos se on selkeästi nähtävissä. Kutienkin esim. tyttöjen kiusaaminen on niin huomaamatonta, että siihen on usein vaikeaa puuttua. Tarkoitan tällä katseita, huokauksia, eleitä ym., joita on todella vaikeaa tulkita kiusaamiseksi, vaikka kiusatulle se on totisinta totta. Lisäksi näiden "kiusaajatyttöjen" vanhemmat ovat usein hyvin kärkkäitä puolustamaan tytärtään ja menemään vaikka kuinka pitkälle, joten keinot ovat aika vähissä.
[/quote]
Jatkan vielä: omaa poikaani kiusattiin yläasteella ja silloin olin eri koulussa työssä. Soitin luokanvalvojalle, joka kysyi poikani horoskooppimerkkiä ja sen kuultuaan totesi, että sen merkin (rapu) edustajat ovatkin sellaisia ihmisiä, että he kerjäävät ikävyyksiä. Asia oli sillä kuitattu. Olen itse pyrkinyt toimimaan toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 18:21"]
Yksinäisen lapsen näkeminen tekee pahaa, mutta luulen, että lapsi kokee vielä kiusallisempana sen, että opettaja tulee siihen juttelemaan. Siis jos lapsi on isompi kuin vaikka toka-kolmasluokkalainen. Varmaan nolointa mitä voi olla murrosikäisen mielestä olisi se, että opettaja tulisi siihen viereen seisoskelemaan.
Itse olen yhtenäiskoulussa työssä, eli vuosiluokat ovat 1.-9. Osa lapsista nyt vain on sellaisia, että he herättävät muissa lapsissa ärtymystä, joka voi johtaa kiusaamiseen. Melko usein nämä lapset ovat hyvin vahvaitsetuntoisia ja omanarvontuntoisia, vaikka koulukiusattu usein mielletäänkin hiljaiseksi reppanaksi. Näitä hiljaisia kiusattuja yritän tukea ja tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa. Tietenkin kiusaamiseen puututaan, jos se on selkeästi nähtävissä. Kutienkin esim. tyttöjen kiusaaminen on niin huomaamatonta, että siihen on usein vaikeaa puuttua. Tarkoitan tällä katseita, huokauksia, eleitä ym., joita on todella vaikeaa tulkita kiusaamiseksi, vaikka kiusatulle se on totisinta totta. Lisäksi näiden "kiusaajatyttöjen" vanhemmat ovat usein hyvin kärkkäitä puolustamaan tytärtään ja menemään vaikka kuinka pitkälle, joten keinot ovat aika vähissä.
[/quote]
itse opetan käsitöitä ja ryhmä on lähes täynnä tyttöjä. Kun tehdään vapaassa tilassa töitä, huomaan kiusaamisen todella helposti.
Suorastaan nautin siitä, kun saan narauttaa näitä kiusaajia. Ja lisäksi aina kerron tietenkin luokanvalvojalle, jolla liian usein ei ole mitään hajuakaan asiasta sekä tietenkin kiusaajan vanhemmille. Rehtorin mielestä puutun vähän liian paljon, mutta meidän koulussa moni luokanopettajista ovat aivan liian saamattomia, on hyvä olla itse siellä potkimassa asioita eteenpäin.
Se on tosi, että näiden kiusaajien vanhemmat, varsinkin äidit ovat lähes tulkoon aina näitä besserwissereitä ja kiusaaja itse aina leikkii niin näsäviisasta edessäni. Harvoin myöskään kiusaajat enää valitsee käsitöitä valinnaisiksi aineiksi, lisäksi ei niin paljon kavereita omistavat valitsevat ja tämä on kunnia-asia minulle.
Hyvin monesta kiusaajatytöstä tietää heti alkumetreillä jos tämä ei paukahda paksuksi ennen kuin täyttää 18, niistä tulee oikeesti jotain. Sellainen hallitsija-rooli vaikuttaa kauas
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 18:12"]
Olen aikanaa ollut itse kiusattu ja näen nykyään, että osasyynä oli oma sosiaalinen kömpelyyteni ja as-piirteisyys. En osannut olla muiden koululaisten keskellä "ihmisiksi" vaan käyttäydyin muiden mielestä oudosti. Näen aina silloin tällöin lapsia, jotka käyttäytyvät samaan tapaan kuin minä ja minua surettaa katsella kun he tekevät "sosiaalista itsemurhaa" eli tekevät heidän kanssaan kaveeraamisen tavalla tai toisella vaikeaksi. Tälläiset lapset tarvitsisivat asiaan koulutetun aikuisen tukea ja apua.
[/quote]
Kuin omista ajatuksistani. Kiusaaminen on tietenkin aina ja kaikissa tilanteissa väärin, mutta hokiessa tätä mantraa on uhrin ominaisuuksista puhumisesta tehty tabu. "Kaikki täytyy hyväksyä sellaisina kuin he ovat" - varmasti niin, mutta moni lapsi hyötyisi, kun joku ohjaisi sosiaalisten pelisääntöjen viidakossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pitää myös muistaa, että kiusatun käytös muuttuu kiusaamisen myötä. Ei vain niin, että ensin lapsi syntyy outona ja sitten kas häntä aletaan kiusata.
Voi, jos tietäisitte kuinka raakaa kiusaamista saa karsastavasilmäinen osakseen! AMK-tasolla myös opettajat lähtivät mukaan kiusaamiseen ja sen vuoksi oppilas päätyi MT-eläkeläiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 19:11"]
Voi, jos tietäisitte kuinka raakaa kiusaamista saa karsastavasilmäinen osakseen! AMK-tasolla myös opettajat lähtivät mukaan kiusaamiseen ja sen vuoksi oppilas päätyi MT-eläkeläiseksi.
[/quote]
itse entisenä karsastajana tiedän. Pääsin silmälääkärille nuorena ja lääkäri ei suositellut leikkausta. Mun vanhemmat vaan sanoivat selvä. Itse aloin sillä hetkellä säästää rahaa ja heti kun pääsin, menin yksityiselle ja maksoin leikkauksen yksin sekä pääsin vielä uusintaleikkaukseen. Nyt silmä ei enää juurikaan karsasta ja olen tyytyväinen.
En ymmärrä miksei vanhemmat tee mitään, jos kerran asian voi leikkauksella korjata. Itse olen todella vihainen omille vanhemmille jotka ohittivat asian todella helposti.
Ala-asteella mulla oli ihana opettaja joka puuttui aina kiusaamiseen. Piti välillä kiusaajaa koulussa, jotta kotimatkani sujuisi hyvin.
Yläasteella silmät ummistettiin täysin, se oli raastavaa ja masentavaa aikaa. Välillä kiusaamista tapahtui näkyvästi kesken oppituntien, mut ei mitään reagointia opettajien suunnalta. Terkkarikin vähätteli kun kävin pyytämässä apua kiusaamiseen ja siitä aiheutuneisiin paniikkikohtauksiin.. Kiinnostaisi tietää mitä näiden päässä pyöri..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 18:12"]
Puutun kiusaamiseen aina kun näen. Yksinään seisoskelevaa tervehdin välituntivalvojana ollessani, mutta en jää juttelemaan muutamaa lausetta pidemmäksi aikaa. Juttelemaan jääminen ei ole suotavaa, koska valvontatehtävä jää silloin hoitamatta.
Olen aikanaa ollut itse kiusattu ja näen nykyään, että osasyynä oli oma sosiaalinen kömpelyyteni ja as-piirteisyys. En osannut olla muiden koululaisten keskellä "ihmisiksi" vaan käyttäydyin muiden mielestä oudosti. Näen aina silloin tällöin lapsia, jotka käyttäytyvät samaan tapaan kuin minä ja minua surettaa katsella kun he tekevät "sosiaalista itsemurhaa" eli tekevät heidän kanssaan kaveeraamisen tavalla tai toisella vaikeaksi. Tälläiset lapset tarvitsisivat asiaan koulutetun aikuisen tukea ja apua.
[/quote]
Minua kiinnostaisi kovasti tietää, millä lailla as-piirteisenä teit sosiaalista itsemurhaa koulupihalla? Meillä myös as-piirteinen poika, jolla ei muuta kuin yksi ystävä koulussa ja hänkin as-piirteinen. Kovin ovat yksinäisiä ja eristäytyneitä muista oppilaista jostakin syystä, en tiedä mistä syystä. Kerrothan mitä nämä syyt voivat olla?
Jos opettajan lapsi kiusaa, niin sitä ei pysäytävillit hevosetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen varsinaista kiusaamista hyvin harvoin, koska olen lukion opettaja. Yleensä kiusatut ovat hiljaisia ja arkoja, luonnollisesti. Kiusaaminen harmittaa ja säälittää, ja yritän ehkäistä ja estää tai ainakin vähentää sitä.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 17:56"]
Näin sijaisopettajana tunnen usein avuttomuutta, koska en millään pysty lyhyen opetuspätkäni aikana lopettamaan kiusaamista. Olen usein keskustellut jossain sopivassa välissä kiusatun kanssa ja tuonut ilmi, että olen pahoillani etten todennäköisesti onnistu lopettamaan kiusaamista, mutta kiusaaminen loppuu joka tapauksessa aikanaan. Kenessä tahansa on joku syy minkä takia häntä voidaan kiusata. Joku on liian pitkä, toinen liian lyhyt, joku on väärän värinen, jollain on erikoinen puhetapa, jollain on liian hienot vaatteet, toisella väärän merkkiset jne.
Puutun kiusaamiseen sikäli kun pystyn ja puhun tunnilla siitä miten inhottavaa kiusaaminen on. Ilmoitan kiusaamisesta aina myös sille opettajalle jonka sijaisena olen, yleensä tietää jo asiasta.
Olin itse kouluaikoinani koulukiusattu, koska luokan "johtava" tyttö inhosi minua ja jos kukaan oli minulle ystävällinen tai edes puhui kanssani, tämä joutui kärsimään siitä pitkään. Ymmärrän siis, että kiusaaminen voi alkaa todella typerästä syystä.
[/quote]
Toimin itse samalla tavalla, lisäksi esim. välitunneilla menen juttelemaan yksinäisiltä näyttävien oppilaiden kanssa, jotka silminnähden ilahtuvat seurasta.
Tuntuu erittäin pahalta ja olen pala kurkussa usemman kerran päivässä kun joudun todistamaan näitä tilanteita. Olen opettajana yläasteella.
up