Lue keskustelun säännöt.
Mitä pariskunnat tekevät yhdessä?
03.10.2020 |
Joudun kysymään, vaikka olen itse ollut parisuhteessa yli 20 vuotta. Me teemme vain pakollisia asioita. Ne vähenevät kun lapset kasvavat. Mitään ei tule tilalle.
Mulla oli joskus tapana ehdottaa jotain. Pyysin, että mennään kahville, syömään ja jotain keikkaa oltiin joskus katsomassa. Mies suostui näihin monen pyynnön jälkeen, mutta selvästi se oli paljon pyydetty palvelut mulle. Joten en enää pyytänyt. Mitään ei ole tullut tilalle vuosien varrella. Epäilen, että se on huono merkki.
Kommentit (30)
No meillä kyllä seksi on harrastus, ja hemmetin hyvä harrastus onkin. Parasta ja ihaninta oman kumppanin kanssa. Lisäksi ulkoillaan, kierretään kirppareita, laitetaan ruokaa, katsotaan jotain sarjaa tai leffaa yhdessä, ja joskus vaan lähdetään ajelemaan johonkin. Mutta se seksi..🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäte, ap ja kumppani, teitte nuorempina, siis seurusteluaikaan ja periskuntana ennen lastentuloa? Sitä samaa voi tehdä nytkin.
Monet perit valittavat, kun ei ole yhteistä aikaa. Kyllä on, jos sitä todella haluaa. Läppäri kiinni ja puhelinkin pois kädestä, niin kas, aikaahan löytyi heti.
Meillä vaimo istuu sohvan nurkassa katsomassa Netflixiä iPadilla napit korvilla useimmat illat. Yhdessä syödään, kunhan olen eka kokannut. Se on oikeastaan ainoa harrastus yhdessä, paitsi satunnaiset yhdessä asioilla ja kaupassakäynnit.
Tää on ilmeisesti sitä Tyhjän Pesän Syndroomaa ja onkin ainoa, missä Pesää saan maistaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ehtii rakastella päivittäin?
Ja etenkin, miten kukaan HALUAA rakastella päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ehtii rakastella päivittäin?
Ja etenkin, miten kukaan HALUAA rakastella päivittäin.
Vagisanilla hommat hoituu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitäte, ap ja kumppani, teitte nuorempina, siis seurusteluaikaan ja periskuntana ennen lastentuloa? Sitä samaa voi tehdä nytkin.
Monet perit valittavat, kun ei ole yhteistä aikaa. Kyllä on, jos sitä todella haluaa. Läppäri kiinni ja puhelinkin pois kädestä, niin kas, aikaahan löytyi heti.
Kysymys ei ole ajan puutteesta. Meillä on jo isot lapset ja samat 24 tuntia vuorokaudessa kuin muillakin.
Kävimme keskustelun. Se oli lyhyt, ja lähinnä kirkasti ongelman olemassaoloa, kuin toi ratkaisuita. Esitin toiveen yhteisestä ajasta. Mies halusi tietää, mitä tarkalleen halusin. Yritin selittää, että kyse ei ole niinkään siitä, että en ole päässyt ravintolaan syömään, vaan sellaisesta kohtaamisesta ja asioiden jakamisesta. Mies muistutti menneistä matkoista (kyllä, olen joitakin kertoja saanut miehen lähtemään perheen kanssa matkalle, olen lähes joutunut uhkailemaan erolla) ja juuri noista muutamista ravintolassa käymisistä ja keikoista. KErroin, että toivoisin että mies tekisi aloitteen johonkin, mulle kävisi mikä vaan. Mies muistutti koronasta. Minä muistutin, että puhun viimeisestä 20 vuodesta, en pelkästään tästä kuluvasta. Mies ihmetteli vaativuuttani ja korosti, että kun on hyvin yhdessä elämästä ja asioista selvitty, niin sen pitäisi riittää, että se on enemmän kuin monilla muilla. Tästä olin kai jokseenkin samaa mieltä, mutta painotin, että meillä ei ole mitään todellista estettä ollut, mikä olisi aidosti estänyt yhteistä tekemistä. Mies luetteli siivoamisen, taloon ja lapsiin liittyvät hoidettavat asiat ja seksin. Minun pitäisi nähdä ne yhteisenä tekemisenä, eikä hinkua huippuelämyksiä. Kyseli, auttaisiko jos en kävisi facebookissa saamassa vaikutteita tuttavien feikkielämästä. Mies myös muistutti, että ikinä ei ole minua kieltänyt menemästä, kyllä hän kodin ja lapset hoitaa. Ja siihenpä se keskustelu loppui.
Vuosien kokemuksella ennustan, että mies tulee lähestymään ensi viikon aikana lauseella "no, pitäisikö sun nyt sitten jonnekin päästä?" Tarkoittaen, että on valmis suostumaan johonkin yhteiseen aktiviteettiin, jos minä sen päätän ja järjestän. Mutta se ei ihan tässä ollut se pointti.
Sovin äsken pienestä viikonloppu-irtiotosta ystäväni kanssa. Se on ainoa asia, joka tilanteeseen tuo itselleni hyvää mieltä. Se, että ystävien kanssa voin mennä, juuri niin kuin mies tänäänkin muistutti.
ap
Meillä on samoja urheiluharrastuksia, joten ollaan sovittu tietyt illat joina käydään yhdessä treenaamassa. Kummallakin lisäksi omat treenit, mutta yhdessä tehdään sellaista peruskuntoharjoittelua.
Sitten tietysti on noita arkisia perusjuttuja, käydään ostoksilla, suunnitellaan ja valmistetaan hyviä päivällisiä, käydään ystävien luona kylässä, kutsutaan vieraita meille, hoidetaan pihaa yhdessä (esim. leikataan omenapuita tai toinen leikkaa nurmikkoa ja toinen trimmeröi), välillä tehdään pieniä pintaremontteja kuten maalataan ja tapetoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo istuu sohvan nurkassa katsomassa Netflixiä iPadilla napit korvilla useimmat illat. Yhdessä syödään, kunhan olen eka kokannut. Se on oikeastaan ainoa harrastus yhdessä, paitsi satunnaiset yhdessä asioilla ja kaupassakäynnit.
Tää on ilmeisesti sitä Tyhjän Pesän Syndroomaa ja onkin ainoa, missä Pesää saan maistaa.
Kokkaamisella + Yhdessä syömisellä tarkoitan jotain muuta kuin perunaa ja jauhelihakastiketta. Esim. eilenillalla kokkasin kanawokkia, äsken juustoista tonnikalapastaa, salaatilla ja uunipatongilla.
Mutta nyt kun on syöty ja juotu yksi lasi viiniä, istuu taas vaimo sohvan nurkassa omissa oloissaan.
Kohta minä menen nukkumaan ja kun olen nukahtanut, seuraa sitten vaimo perässä. Eikä mitään läheisyyttä ja sekstailua. Tänäänkään. Viimeksi elokuun alussa. Tyhjä pesä, eikä sitä pesää saa, ei sitten millään.
Nukkumaan mennessä tai aamuisin. Rentoutus toimii unilääkkeenä ja on mukavampi nukahtaa toisen syliin. Jos ei aikaa tai liikaa väsymystä, niin kyllä se kahdenkeskinen aika jostain päivän mittaan löytyy. Kun lapset vaikka harrastuksissa tai pihalla.