Mies pahoinpiteli minua melkein 30vuotta sitten, voimmeko silti ryhtyä sijaisperheeksi?
Ei siisole tuon kerran jälkee lyönyt, otin eron ja elimme erillämme melkein 10 vuotta.
Palasimme yhteen 20 vuotta sitten ja saimme 2 lasta.
Pahoinpitelystä en tehnyt aikanaan rikosilmoitusta, lääkärissä kävin vammojen takia.
Tekiköhän lääkäri jonkin ilmoituksen tai raportin tms joka voisi estää meidän tukiperheeksi ryhtymisen. Mies ei ole lyönyt minua enää kertaakaan näiden 20vuoden aikana tuon yhden kerran jälkee.
Kommentit (38)
Nyt ei ollut kyse mistään läpsimisestä vaan ap joutui lääkäriin hoidattamaan vammojaan. Kyllä tuolloin on luonteessa jotain peristavanlaatuisesti pielessä että pystyy rakkaalleen tekemään noin.
Minkä ikäinen mies oli? 15 v? 25 v?
Ei noin vanha asia haittaa. Ihmiset voivat muuttua. Jos kuitenkin on yhtään äkkipikaisuutta jäljellä niin ehkä parasta unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa itse kysymykseen, mutta kysyisin eikö tosiaan ole mahdollista, että ihminen toimii väärin ja sen jälkeen muuttuu. Siis että yksi erehdys olisi muka koko elämänmittainen. Ettekö te itse ole koskaan tehneet mitään väärää? Olette olleet aina täydellisiä?
Voi ihmiset tehdä virheitä ja tajuta kuinka tuli mokattua ja muuttua. Kuitenkin liian monta kertaa naiset ja miehet on jääny väkivaltaiseen suhteeseen, koska ajattelevat, että tää pahoinoitely oli vain yksittäinen kerta ja puoliso kyllä muuttuu. Puoliso ei ole kuitenkaan muuttunut ja pahoinpitelyt on jatkuneet. Kannattaa siis olla tosi varovainen niitten ihmisten sihteen, jotka käyttää väkivaltaa. Vaihtoehdot voi olla aito muutos ja katumus tai uusi pahoinpitely, josta päätyy hautaan. Väkivalta on vaikea verrata johonkin muhun virheeseen. Pitää miettiä, mitkä voi olla seuraukset.
Sijaislapset ovat suurella todennäköisyydellä sijoituksessa käytösongelmien vuoksi. Heillä on traumaa, nepsy-ongelmia ja impulsiivisuutta, joka helposti purkautuu raivokohtauksina. Voitteko vannoa, että pysytte rakentavina ja rauhallisina siinä tilanteessa?
Sijaisperheitä on vähän, koska siihen pystyy niin harva.
oletteko muuten käyneet terapiassa läpi pahoinpitelyn? Ellette ole, ei teillä ole vähäistäkään taetta siitä, mikä teissä laukaisee taas väkivallan tai uhrin roolin.
Minulle olisi mahdoton ajatus, että voisin rakentaa luottamuksen uudelleen ihmiseen, joka satuttaisi minua. Edes 50 vuotta ei siihen riittäisi.
Enkä muuten ole mikään pitkävihainen ihminen, mutta väkivaltainen käytös on niin iso asia, että sitä en voisi koskaan unohtaa.
Miten sinä ap, olet voinut antaa anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa ap oli itse osasyyllinen tapahtuneeseen (tämähän on tabu josta on vaikea keskustella).
Kyllä ap varmaan mainitsisi jos olisi itsekin pahoinpidellyt ja lyönti oli mieheltä itsepuolustus.
Vai oletko näitä viripäitä joiden mielestä esim. nalkuttamiseen voi vastata nyrkillä?
Väkivaltaan voi vastata väkivallalla kunhan säilyttää suhteellisuudentajun ja vastapuoli ymmärtää toimivansa väärin.
Edes tappoa ei lasketa enää 30 vuoden jälkeen.
Ainakin ukolla olisi kokemusta laitella niskotteleva kakara kuriin
Tuo on este sijaisvanhemmaksi alkamiseen. Vaikka se ei näkyisi rikostekisterissä, teidän pitäisi se kertoa kurssin aikana. Jos ette kertoisi, olisi tosi iso moka ja väärin.
Miksi läheisriippuvaisuus on niin ominaista juuri naissukupuolen edustajille?
Että tullaan hakatuksi, ja silti jatketaan elämää pahoinpitelijän kanssa.
Ap voi kuvitella olevansa onnekas, mutta miehen nyrkki saattaa heilahtaa toisen kerran vaikka huomenna.
Oioi, kulti pahoinpiteli ja ihana mies se on silti...
Mustelmat haalistuvat 30:ssa vuodessa, muistot eivat.
Ikuisesti muistan kun silloinen poikaystavani heitti minua tuolilla 19- vuotiaana.
En viitsinyt ottaa selvaa, oliisiko pahoinpitely toistunut, vaikka muuten mukava poika olikin.
Kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi.
Viranomaisrekisterit pyyhkiytyy nykyään lähes täysin aina kun tulee uusi "parempi" järjestelmä käyttöön
Idiootti se nainen joka voi nussia pahoinpiteljan kanssa. Tai masokisti.
Hyi kamala. Ja ap on jatkanut suhdetta miehen kanssa joka hakkasi. Olkoon 30 vuotta sitten tapahtunut, ei tuollaista voi antaa anteeksi.
Hyi hitto, että jotkut naiset sietävät vaikka mitä.
Mullakin oli kaveri, jonka miehensä pahoinpiteli pienten lasten läsnäollessa.
Majoitin kaverini lapsineen minun kotiini, mutta eikös vaan tämä nainen palannut paskaukkonsa luo, tekivät vielä kolmannen lapsen.
Joo toki voi ja kiva juttu jos niin on käynyt. Mutta nyt kyse on viattomasta, jo kovia kokeneesta lapsesta, niin toivoisin, että sellaiset lapset sijoitetaan perheisiin jossa väkivallan todennäköisyyttä ei ole pienimmissäkään määrin!