Lue keskustelun säännöt.
Olen työporukan ainoa, jolla eri kiinnostuksen kohteet
Kolme vuotta samassa työpaikassa
02.10.2020 |
Meitä on kuuden hengen työporukka (minä mukaan lukien) plus pomo.
Kaikki muut paitsi minä harrastavat maantiepyöräilyä ja/tai maastopyöräilyä ja pyöräreiteisä ja varusteista jauhetaan kaikki lounas- ja kahvitauot. Itselläni ei ole kiinnostusta aiheeseen ja omistan vain mummopyörän, jota käytän harvakseltaan kauppareissuissa.
Muita, kenellä koko muu työporukkaa harrastaa jotain samaa asiaa? Oli se sitten purjehdus, metsästys tai vaikka tauotta samanikäisistä lapsista puhuminen.
"Selvitymisvinkkejä" lounastaukoihin? Aloitan aina välillä puhumaan jostain muusta aiheesta (joka koskettaa kaikkia), mutta aina mennään takaisin polkimiin, satuloihin ja matkamittareihin.
Kommentit (14)
Luulin, että toisten huomioonottaminen kuuluu käytöstapoihin :) jos ei muu auta, niin työpaikanvaihto.
Lapsista tauotta jauhavia on kyllä melkeen joka työpaikalla. Onneksi he yleensä löytää ns. äitiryhmän, koska lapsettomilla harvemmin on suuria intressejä heidän juttuihin, eikä edes kokemusta aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että toisten huomioonottaminen kuuluu käytöstapoihin :) jos ei muu auta, niin työpaikanvaihto.
Lapsista tauotta jauhavia on kyllä melkeen joka työpaikalla. Onneksi he yleensä löytää ns. äitiryhmän, koska lapsettomilla harvemmin on suuria intressejä heidän juttuihin, eikä edes kokemusta aiheesta.
Työpaikanvaihto voi toimia, jos on mihin vaihtaa. Ja mitä jos työpaikka on sinänsä hyvä, ja pitäisi vaihtaa huonompaan? Helpommin sanottu kuin tehty
Vierailija kirjoitti:
Huh.. kuullostaa kieltämättä rasittavalta. Eikö aikuiset ihmiset tajua...
oletan, etteivät ole mitään teinejä
Eivät ole teinejä. Ikähaarukka 32-50.
T. Alkup.
Itse en ole kovin puhelias puolituttujen kanssa, joten eipä haittaa mistä muut jauhavat. Kiva kun jaksavat seuraani.
Meillä kaikki muut ovat mökkeilijöitä, joten keväästä syksyyn puhutaan mökkeilystä. Näin syksyllä mukaan tulee sienestäminen, loppukesästä marjastaminen. Itse en sienestä, mutta tiedän kyllä varsin tarkkaan, minkälainen kantarelli-, herkkutatti- ja suppilovahverovuosi on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisissa tilanteissa en edes yritä vaihtaa puheenaihetta. Alan vain ajatella jotain omia ajatuksiani ja jos saa lounaan syötyä niin voi vaikka plarata puhelinta. Ei minun mielestäni tarvitse itsekään näytellä kiinnostunutta jos muut ovat noin epäkohteliaita. Tylsäähän tuo on mutta tuskin sille mitään voi.
No, itse en saa oikein mitään irti juttelusta työkavereiden kanssa. Teen sitä vain että saadaan jonkinlainen yhteishenki luotua. Alkaisin siis kysellä harrastuksesta ja ottaisin tilaisuutena oppia uutta. Sitten välillä selaisin kännykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää että meillä on tällaista nykyisillä etätyönaikaisilla virtuaalikahvitunneilla! Aihe ei tosin sama. En jaksakaan niillä enää käydä kun niissä on vielä hölmömpää istua kuuntelemassa jauhamista aiheesta josta ei tiedä mitään eikä kiinnosta.
Olen uskovaisten perheyrityksessä ainoa ulkopuolinen työntekijä. Ei mitään ongelmaa. En vietä vapaa-aikaa heidän kanssaan ja lounastauolla luen uutisia, kahvitaukoja en pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ottaisin kirjan mukaan ja lukisin sitä tai uutisia kännyltä. Missä syötte, ruokalassa vai missä, vaihda lounaspaikka. Minä lähdin aina yksin syömään lounasravintolaan, joskus joku tuli pöytään joskus ei, kumpikin sopi, en kaipaa muitten tukea ja huomasin istuessani lounasseurassa ettei se ollut mitään ihmeellistä, tylsiä höpötyksiä tylsistä asioista. Nyt olen jo onneksi eläkkeellä.
Meillä minä olen ainoa, jolla ei ole joku aiempi tuttu työporukassa. Meille on siis tullut useita ihmisiä ,jotka ovat jonkun toisen kavereita, entisiä työkavereita jne. Tästä on seurannut juurikin tuollaisia lounas- ja kahvitaukoja, että olen usein ainoa, joka ei pysty osallistumaan keskusteluun. Varsinkin nämä keskustelut missä jauhavat entisistä työpaikoistaan ja entisistä yhteisistä työkavereistaan, ovat todella rasittavia. Kerran istuin kolme tuntia saunaillassa kuuntelemassa sitä jauhamista. Poiskaan ei päässyt kun oltiin jossain hevonkutunperseessä korvessa ja yhteiskuljetus pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä olen ainoa, jolla ei ole joku aiempi tuttu työporukassa. Meille on siis tullut useita ihmisiä ,jotka ovat jonkun toisen kavereita, entisiä työkavereita jne. Tästä on seurannut juurikin tuollaisia lounas- ja kahvitaukoja, että olen usein ainoa, joka ei pysty osallistumaan keskusteluun. Varsinkin nämä keskustelut missä jauhavat entisistä työpaikoistaan ja entisistä yhteisistä työkavereistaan, ovat todella rasittavia. Kerran istuin kolme tuntia saunaillassa kuuntelemassa sitä jauhamista. Poiskaan ei päässyt kun oltiin jossain hevonkutunperseessä korvessa ja yhteiskuljetus pois.
Tää on niin rasittavaa! Siis jostain yhteistä vanhoista kavereista jauhaminen joita osa EI TUNNE! Olen ollut tilanteessa useasti...
Ei voi osallistua YHTÄÄN keskusteluun ja ymmärrys täysi nolla kun puhutaan miten jollain Katrilla menee ja onko Ari vielä kuvioissa, mites heidän Veeti-Petterin elatusriita ja ootteko nähny ku sen uusi mies rakensi uuden terassin.....
Mitä hittoa ihmiset oikein ajattelee..?
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin kirjan mukaan ja lukisin sitä tai uutisia kännyltä. Missä syötte, ruokalassa vai missä, vaihda lounaspaikka. Minä lähdin aina yksin syömään lounasravintolaan, joskus joku tuli pöytään joskus ei, kumpikin sopi, en kaipaa muitten tukea ja huomasin istuessani lounasseurassa ettei se ollut mitään ihmeellistä, tylsiä höpötyksiä tylsistä asioista. Nyt olen jo onneksi eläkkeellä.
Syödään työpaikan taukotilassa useimmiten, silloin tällöin lounasravintolassa parin korttelin päässä. Voin toki vaihtaa lounaspaikkaa. Tuskinpa se tässä tilanteessa olisi kovin epäkohteliasta... eivät he muutenkaan seuraani juuri arvosta, kun en ole "kuntopyöräilykansaa" ja eivät vaivaudu puhumaan muusta.
T. Alkup.
Huh.. kuullostaa kieltämättä rasittavalta. Eikö aikuiset ihmiset tajua...
oletan, etteivät ole mitään teinejä