Rangaistuksia ja kasvatustapoja 9-vuotiaalle pojalle?

Olisiko kannattanut jättää se lapsi tekemättä jos sitä ei sitten osaakaan kasvattaa kun se heittäytyy hankalaksi?

Itse kieltäisin noin käyttäytyvältä pennulta kaiken kivan ja pistäisin arestiin.

No rangaistukset eivät monilla toimikaan, vaan lisäävät uhmaa. Entä jos kääntäisitte asian toisinpäin. Kivoja juttuja saa tehdä, kun velvollisuudet on hoidettu. Sovitte pelisäännöt yhdessä ja otat lapsen täysivaltaisesti keskusteluun.

Pukeutumisessa: mä sanoisin kanssa että annat Siperian opettaa. Mukula menköön tänään ulkoilemaan itse valitsemassaan varustelussa.

Ehkä se on sussa se vika. Jos koko ajan uhkailet ja mietit vaan rangaistuksia.

No voi voi... Ihan tavallisia asioita, mikset anna lapsen päättää mitä laittaa päälle, kaikki pääsee vähemmällä. Miksi otat kaiken niin vakavasti mitä lapsi sanoo?? Itte sä teet lapsen ja ittes hulluks noilla ihme vaatimuksilla. Harvemmin lapset tekee niitä kotitöitä, miehistä puhumattakaan, mut naiset aina vaan vakuuttaa et kyllä meidän perheessä tehdään vaikka mitä vaikka totuus on jotain ihan muuta. Rankaise vaikka ittees siitä et oot niin nipo, tuleeko sulle parempi mieli, vai kasvaako sun uhma, mietipä sitä!

Luurankokomero. Siis pimeä komero, jossa seisoo luuranko. Se oli ennen  vanhaan yleinen rangaistuskeino kansakoulussa ja pätee varmasti yhä. Ainakin Tampereen ympäristön metsistä saattaa vieläkin löytyä punakapinan aikaisia kommunistien luurankoja, samanlaisia, joita aikoinaan käytettiin kansakouluissa.

Voi tiedän miltä toi vaatteiden kanssa pelleily tuntuu ja vielä jokaikinen päivä sama juttu..En kyllä ikinä anna periksi esim hatun suhteen tai ulkohousujen silloin kun ilma ne todella vaatii, vaan meillä sitten tapellaan ne jalkaan. Aina muistutan että ei voi niissä asioissa voittaa ja näinollen tekee vaan itselleenkin kurjan olon ja vie aikaa pois muusta kivasta. Luotan että lopussa kiitos vielä seisoo :)

Keskustelimme Tampereella bussissa vanhoista keinoista.Kaikilla meillä neljällä oli samoja kokemuksia:tukkapöllyä,suun peseminen saippualla,koivuniemen herraa eli vitsaa tai remmiä.Ei ole meistä ketäään rikkonut,sillä olemme eheitä ja kasvatus- tai opetusalalla.Lisänä minulla oli lapsena arestit, tv-kielto,puhelinkielto.

Pukeutuminen on sivuseikka eli jos palelee,niin oma vika.

Hei ap, jos vielä olet täällä - sympatiat täältä!

Meillä on samanlainen hyvin vaativa 9-vuotias. Ja pakkohan sitä on keksiä rangaistuksiakin, jos mikään asia ei suju. Esimerkiksi läksyjen teko on pakollista, ei siinä auta aina keksiä palkintoja. Tai että käyttäytyy ruokapöydässä edes välttävästi, tai tulee sovittuun aikaan kotiin. Aikamoinen palkintolista saisi olla, jos jokaisesta velvollisuudesta palkittaisiin.

Meillä on ne perinteiset pelikielto, kaverikielto, viikkorahan menetys, karkkipäivän ohitus. Lisäksi ylimääräisiä hommia, esimerkiksi ihan laiskanläksy (kirjoita 20 kertaa En häiritse ruokapöydässä). 

Toki palkitaankin hyvästä käytöksestä. Mutta jos vaatimuksena on, että koulusta ei viikon aikana tule yhtään viestiä huonosta käytöksestä, ja palkintona on leffareissu, eikä tähän päästä kertaakaan kahden kuukauden aikana, niin alkaahan sen "palkinto" vähän haalistua. 

Yritän nyt "palkita" lasta vakuuttamalla, että jos velvollisuudet (koulu, pukemiset, ruokailut, oman huoneen siivous) hoituvat ns. itsestään tai edes vähällä sanomisella, niin vapaa-ajan määrä kasvaa huimasti. Eli sen sijaan, että jankutetaan samoista asioista jatkuvasti ja käytetään siihen kamalasti aikaa, hommat hoitusivatkin nopeasti, niin aikaa jää paljon enemmän esimerkiksi kavereiden kanssa olemiseen. Lisäksi olisi parempi mieli niin vanhemmilla kuin lapsellakin.

Ja ennenkuin täydellisten lasten kasvatusmestarit tulevat kommentoimaan, niin on meillä niitä "tavallisiakin" lapsia, vietetään aikaa lasten kanssa, käydään uimassa ja luetaan iltasatuja. Tämä yksi vaan on ihan omaa luokkaansa oman tahdon suhteen.

Pienet lapset - pienet murheet, isot lapset - isot murheet. Näin totesi eräs ystäväni tyttäreni ollessa pieni huutava käärö. Nyt tytär on isompi, 9-vuotias huutava pötkylä, ja alan ymmärtää mitä ystäväni tarkoitti. Mikään ei käy, ruokaa ei syödä, ovet paukkuvat, pipo ei kelpaa, kaikesta tulee marmatusta ja äiti on tyhmä. Onneksi meitä nykyajan vanhempia ei ole jätetty ihan yksin ja niinpä minäkin etsin psykologi Tony Dunderfeltin kirjasta Elämänkaaripsykologia vahvistusta sille, että tämä on ihan normaalia. Ja onhan se.

Dunderfelt puhuu ns. 9-vuotistaitteesta, joka vähän kehityksestä riippuen tapahtuu 8-10 vuoden iässä. "8-10 ikävuoden aikana lapsessa voi ilmetä muutoksia, jotka liittyvät hänen yksilöllisyytensä vahvistumiseen. Hän osoittaa, mitkä hänen mielipiteensä ja oikeutensa ovat. Kriittisyys suuntautuu esimerkiksi opettajiin: Opettaja saa kuulla olevansa tylsä ja huono ja että tukkakin on tänään rumasti laitettu."  Kirsi Piha

Esim. noiden vaatteiden kanssa on otettava se linja, että yhtään ei lipsuta, näm älaitetaan päälle ja piste. Jos pleikkari on hänelle tärkeä, sopisin lapsen kanssa niin, että jos vaatteista ja musita asioista ei tule kinaa ja hommat hoituu nätisti, sillä ansaitsee peliaikaa, esim. tunti päivässä. Jos näistä asioista joudutaan vääntämään kättä ja riitelemään, peliaikaa ei tule.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 11:13"]Meillä on 9-vuotias poika, joka on todella vaikeasti käsiteltävä. Lapsella on muita meistä riippumattomia ongelmia, joita en tässä halua lähteä tarkemmin erittelemään. Lapsi kokeilee äärirajojamme jatkuvasti: kiukuttelee, inttää, valehtelee, vaatii jne.

Hyvä esimerkki on esimerkiksi se, että meillä käydään läpi joka päivä kiukuttelut seuraavista vaatekappaleista:  pitkät kalsarit, ulkohousut, talvikengät, pipo, hanskat. Kyllä, jokaisesta vaatekappaleesta erikseen aina uusi taistelu.

Kotitöitä poikaa on todella vaikea saada tekemään.

Joka aamu joulukalenterin kanssa harmittaa, kun sieltä ei tullut vielä jotain suurempaa ja kalliimpaa.

Poikaan eivät juuri osu mitkään rangaistukset. Pleikkarin rajoittaminen, on ehkä ainoa, joka vähän tepsii.

Millaisia sääntöjä teillä on kotona? Mitkä ovat seuraukset, jos sääntöjä ei totella? Vinkkejä todella kaivataan.

[/quote]

Kirveellä kaikki konsolit rikki pysyvästi, sillä ilmeisesti niistä on lapselle vaan haittaa. Tajuaapa tekojen seurauksetkin sitten tuo ipana. Ja välinpitämättömyys on kanssa hyvä keino. Jos lapsi räyhää jostain, ei suostu lähtemään mukaanne tjms, niin jätätte siihen sitten. Opetatte että asiat sanotaan kerran, ja silloin kuunnellaan tai ei sitten olla yhdessä. Jos ei tule kerrasta syömään, olkoot sitten ilman ruokaa. Ei ollenkaan aleta mukaan tuon typeriin puuskiin, vaan elätte kuin lasta ei olisi olemassakaan, aina kun joku asia ei mee kerrasta perille.