Kaaoksen hallintaa

Nyt se kaaos on ehkä eniten mun päässäni ja hatuttaa ku pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Istuin siis kahvikuppini kanssa tähän. Kaks ipanaa kattoo telkkaa ja kolmas pelaa isänsä kanssa. 

Mä en käsitä miten mä taas saan homman haltuun. Tiiä ees mistä alottas. Pyykkivuorta olis ainakin 4 koneellisen verran + kaikki pojan peitot ja tyynyt ja lakanat (yökastelija...) Niistä osan tosin työnsin jo koneeseen. Astiat on sentäs pesty ja muksut ruokittu tän päivän nimiin ja sen luvatun piparitalonkin sain paisteltua, mut pöytä on vielä sen jäljiltä jauhoissa. Tavarat on suunnilleen järjestyksessä ja löysin jopa melkein kaikille tumpuille ja rukkasille parit. Mut vielä pitäs imuroida loppuun (koirankarvaa joka nurkassa), silittää pari korillista vaatteita (oi miksi mun poikani pitää rakastaa kauluspaitoja ja tyttären hempeitä mekkoja???), ne pyykit... ei ne itestään kaappiinkaan kävele. ja kopallinen sukkia etsii pariaan. Lattia olis ihan pakko pestäkin (koiranpentu ei oo ihan vielä sisäsiisti ja muutenkin meinaa tulla sukat mustaksi, jos ei kohta tee jotain), vessat samoin. Ja kylppärikin näyttää kammottavalta, mut nyt siellä on se pyykkivuori, joten ehkä se joutaa odottaa... Ja ehkä toi sentin pölykerroskin kirjahyllyssä, vaikka toisaalta, joulukin ois tulollaan kuulemma... 

Lapset siivos huoneensa aamupäivällä, luojan kiitos. Sitä on vaan hiukan vaikea enää tässä vaiheessa huomata. En kyllä ehtinyt sinne imureineni ajoissa. 

Niin, ja koirat pitäs lenkittää. Ainakin tunti menis siinä.

Huomenna lupasin lähteä systerin kanssa jouluostoksille, joten ei hirveesti viittis huomiselle lykätä. Ens viikko on töissä tosi kiireinen ja enimmäkseen oon illat töissä ysiin asti, joten aika vähiin jää viikollakin aika. Ja tietenkin tästä voi miinusta ne pakolliset tauot viiden minuutin välein, kun jollain on ihan tajuttoman tärkeetä asiaa just nyt heti. Tai joku muu murhe, niinku nälkä tai jano tai kakkahätä. Tai niinku äsken ehdin käynnistää imurin ja imuroida puolet eteisen matosta ennenkun siskokset oli toistensa tukassa, vaikka sitä ennen olivat olleet sulassa sovussa sohvalla vaikka kuinka kauan. *huoh*

Ai mies? No, se laitto äsken pyykkiä kuivumaan ja täytti aamulla tiskikoneen. Ja sitäpaitsi meillä on kamat suunnilleen paikallaan = siistiä. Puhtaus ei sit vissiin ollut sen heiniä... 

Kaikki nyt vaan tuntuu yheltä isolta möykyltä päässä, enkä mä tiedä mihin tarttua. Telkka on liian kovalla (no ei oikeesti oo) ja kaikki muksujen möykkä ottaa korviin, vaikkei nuo ees huuda. Tekis mieli vaan karata johonkin. Mutku ne hemmetin kotityöt ei katoa vaikka oisin viikon poissa.