Kamalin asiakaspalvelija jonka olet kohdannut?

yksi vanhempi kampaajarouva haukkui minut,hiukseni,haluamani palvelun eli raidat, ja jopa hiuspompulani oli liian lörtsähtänyt :) ja hiukseni liian pitkät! Toista asiakasta mielisteli samalla kun minua haukkui. Menin niin jumiin etten osannut kuin kuunnella ja toljottaa! Ja siitä piti vielä maksaa!

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 17:18"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 16:57"]

Halusin pankkikorttini tunnusluvun ja soitin pankin asiakaspalveluun. Minut ohjattiin nauhoitettuun ohjeeseen, jossa piti näppäillä käyttäjätunnus. No eikun etsimään sitä. Seuraavalla soitolla pääsin sitten siihen vaiheeseen, että osasin näppäillä käyttäjätunnukseni. Seuraavaksi kehotettiin: "Painakaa ruutua." - Mun puhelimessa sitä ei ole. - Yritin jos jotakin. - Kolmannella soitolla odotin, että elävä ihminen oli langan päässä ja esitin asiani. Ämmä alkoi kysellä: "Oletko hukannut korttisi lentokoneeseen?" ja jotain muuta yhtä asiaankuulumatonta, sillä en edes ole lentänyt kahdeksaan vuoteen. - Neljännellä soitolla yritin taas löytää ruutua. Viidennellä soitolla odotin, että langan päässä on elävä ihminen. Kysyin, mikä se ruutu on. Nainen kysyi minulta, millainen puhelin minulla on. Sanoin, etten tiedä puhelimista mitään, tarvitsen pankkikortin tunnusluvun. - Lopulta tuli neuvot ja viiveellä se tunnuslukukin saapui.

Kyllä alkoi Nordea tympäistä.

[/quote]

Et taida olla ihan terävimmästä päästä? Pakkohan niiden on kysellä, että saavat sinun tilanteesi selville. Hitostako ne "ämmät" tietää millon olet viimeksi lentänyt tai ollut lentämättä. Eikä se ole heidän vikansa, ettet sinä löydä yhtä ruutua.

[/quote]

Kyllä he lopulta neuvoivat, mitä painaa. Miten tällaisen tilanteen ymmärtäminen voi olla noin vaikeaa vai oletko se tavallinen palstahullu, vissiin.

[/quote]

Kyllä se on kuule sinulla niitä vaikeuksia ymmärtämisessä. Aika hankalaa on varmasti sinua palvella, kun et osaa edes puhelinta käyttää. Ja ämmittelet työtään tekeviä ihmisiä.

Varmaan 20v sitten halusin ostaa Max Maran pitkän villakangastakin. Paikkana Helsinki. Olin aamulla käynyt kampaajalla, oli sateinen aamu, jalassa lenkkarit ja joku sateen kestävä takki. Kampaajalla tullessa poikkesin Max Maran liikeeseen, kävelin sisään ja kysyin, onko talvitakit jo tuleet. Kaupassa ollut minua silloin varmaan 20v vanhempi myyjä ei edes tervehtinyt, katsoi kirjaimellisesti päästä varpaisiin ja sanoi toiselle myyjälle "voisitko esitellä ne tarjoustakit yläkerrasta?"

todella kylmäkiskoista palvelua. Marssin toisen myyjän perässä katsomaan niitä tarjoustakkeja ja selostin, että en niistä ollut kiinnoistunut.

menettivät mahdollisen tulevaisuuden asiakkaan. Koskaan en ole astunut ko kaupan ovesta sisään. Eli terveiset vaan Max Maraan.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 17:11"]

Hahha, voi herranjestas että voi olla typerä ihminen. Jokaisessa puhelimessa on ruutu # näppäin... saat nyt syyttää vain itseäsi...

[/quote]

Olipa kiva tietää tuokin. Vaikkakin mielestäni "risuaita" tai "ristikkomerkki" ovat kuvaavampia sanoja.

T: Teknisesti taitava, mutta näköjään kuitenkin typerä ihminen

Menimme koko perheen voimin pankkiin lainaneuvotteluun. Minä olen pankin asiakas ja joku omistajajäsen tms, kun olen sen liittymismaksun maksanut. Mies ei ole pankin asiakas. Virkailija kätteli vain miehen. Puhui vain miehelle. Kysyi mm, tuleeko asunto myös vaimon nimiin.  Siihen sitten vastasin, että tulee, kuten nykyinenkin asunto. Kuvitteliko hän tosiaan, että lapsen kanssa tulemme vaan miehelle seuraneideiksi pankkiin emmekä siksi, koska haemme miehen kanssa yhteistä lainaa.

No eipä otettu lainaa siitä pankista, vaan toisesta, joka tarjosi lainaa samoin ehdoin, mutta siellä osattiin ottaa minutkin huomioon.

Tuo on niin totta mitä tuossa leffassa käynyt kirjoitti. Nuoria palvellaan todella huonosti. Joko ei palvella ollenkaan tai kohdellaan ala-arvoisesti, ja sitten seuraavalle aikuiselle ollaan taas mielin kielin. Kannattaisi muistaa että nuoret ovat niitä tulevaisuuden aikuisia asiakkaita.

Tämä nyt ei ole mikään kamala kokemus sinällään, vähän hassu vain. Tervehdin eräänä kesäaamuna aikaisessa paikallisbussissa kuljettajaa ("Huomenta!"). Kuljettaja näytti hyvin vihaiselta eikä vastannut mitään... Taisi olla aamuäreyttä.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 17:25"]

yksi vanhempi kampaajarouva haukkui minut,hiukseni,haluamani palvelun eli raidat, ja jopa hiuspompulani oli liian lörtsähtänyt :) ja hiukseni liian pitkät! Toista asiakasta mielisteli samalla kun minua haukkui. Menin niin jumiin etten osannut kuin kuunnella ja toljottaa! Ja siitä piti vielä maksaa!

[/quote] Minulla myös ollut samanlainen kampaajakokemus. Olin muuttanut ja pyysin ystävältä suosituksia ko. kaupungin partureista. Hän sanoi että liike x ja pyydä aika tyypille y. Soitin sitten tänne, mutta muistin parturin nimen väärin (kaksi samalla kirjaimella alkavaa nimeä) ja sain tosiaan sitten mielenkiintoisen tyypin kynimään lettiäni! Kommentoi, kuinka on huonosti pidetyt hiukset, aivan lässähtäneet ja ponnari olen pitänyt liikaa, enkä osaa edes kunnolla pestä... Yhtä kritiikkiä koko istunto! En ole koskaan saanut niin paljon haukkuja, vaan aina on hiuksia kehuttu esim. paksuudesta! Sitten vielä sanottakoon, että tämä täti oli aika kovaääninen ja liikkeessä myös useita muita asiakkaita. En siinä osannut sitten kuin hiljaa niellä haukut nolona. Ja tästä sai vielä itsensä maksaa kipeäksi, eikä leikkauskaan ollut ihan sitä mitä olisin toivonut, mutta halusin vain pois sieltä! seuraavalla kerralla onnistuin varaamaan ajan sille oikealle henkilölle ja kemiat kohtasivat huomattavasti paremmin!

Erään vuokralafkan asiakaspalvelija. Meillä oli kyseessä kolmoismuutto ja tämä vaikeutti ja pitkitti ihan joka ikistä asiaa mitä ikinä jouduttiinkaan sieltä toimistosta selvittämään ja toimeksilaittamaan. 

Valitettiin tästä eikä nainen siellä sitten enää kauaa työskennellyt. Oliskohan muutkin valittaneet hänestä..?

Olin joskus teininä kaverin kanssa katselemassa ja vertailemassa puutereita, ihan ostoaikeissa. Siinä lähellä oli myyjä purkamassa tavaraa ja pistävästi tuijotti ja seurasi katsellaan meitä. Satuin vilkaisemaan myyjää ilmeisesti jotenkin syyllisen varkaan ilme naamalla, kun myyjä alkoi kovaan ääneen pauhata jotain tähän tyyliin: "Ihan turhaan siinä mua vilkuilet, mä en lähde tästä mihinkään niin kauan, kun siinä olette. Ja siinä on testerit kokeilua varten, tuotteet MAKSAVILLE asiakkaille."

Vittu mikä lehmä.

Laitan huonot asiakaspalvelijat aina kuriin. Olemalla tilanteesta riippuen itse ystävällinen, sinnikäs, perusteleva mutta kuitenkin periksiantamaton.

Tapaus nro 1: 

Menin laukkukauppaan, jossa myyjänä oli vanhempi rouvashenkilö. Itse olin tällöin niukin naukin täysi-ikäinen. Hän puhui minulle kuin pikkulapselle, ja kysyessäni jotakin asiaa hän sivuutti sen ja jätti vastaamatta - ihan kuin olisin ollut jotenkin vähä-älyinen, jota ei tarvitse ottaa vakavasti. No, laukkua etsiessäni paikalle tuli äiti lapsineen, joille palvelua tuli salamana aikuismaiseen sävyyn. Olin siirtynyt kassalle ostokseni kanssa, mutta myyjä palveli ainoastaan äitiä ja lasta ja otti heidät ohitseni kassalle. Kun hän vihdoinkin palveli minua, hän puhui minulle taas kuin pikkulapselle. 

Että kun harmitti, kun menin ostamaan laukun. Mutta toista kertaa en tähän kauppaan ole astunut, vaikka olisi ollut kuinka ihania laukkuja tahansa. 

Tapaus nro 2:

Kävimme terveyskeskuksessa katsomassa mummoani, ja samalla piti hakea terveyskeskuksen puolelta minulle osoitettu kirje (menkää nyt provoilijat hittoon, hain ihan oikeasti minulle osoitetun kirjeen tk:sta). Vuodeosastolta ei ollut suoraa pääsyä tk:n toiselle puolelle, mutta eräs hoitaja päätti päästää meidät henkilökunnalle tarkoitetusta väliovesta etenemään. Ei ongelmaa, menin luukulle, ja kysyin kirjettä. 

No, tämä nainen ei ilmeisesti halunnut hoitaa asiaa nopeasti. 

Minä: - Hei, minulle olisi tällainen-ja-tällainen kirje täällä, saisinko sen. 
Hoitaja: - Siis tulitteko te vuodeosastolta? Eihän sieltä ole pääsyä tänne!
Minä: - Eräs hoitaja päästi meidät sieltä tänne ovesta. Tuota, saisinko sen... 
Hoitaja: - Siis tehän nyt tyhmästi teitte, nyt teillä on auto vuodeosaston puolella ja te täällä, vaikkei tänne olisi pääsyä. Ajattelitteko te nyt ollenkaan asiaa loppuun?
Minä: - No tuota... Tässä nyt ollaan, se kirje...? 

Ja tuota jankkaamista kesti oikeasti aikansa. Lopulta keskeytin koko sananvaihdon toteamalla lyhyesti ja selvästi "Se kirje, kiitos, nyt heti!", jonka jälkeen hoitaja tuhahti kuin vajaalle, haki niskojaan nakellen kirjeen ja laittoi sen eteeni. Ja taas: nyt olisin varmaan siirtynyt toiselle luukulle ja ottanut palvelun toiselta henkilöltä. Tällöin olin niin nuori, että menin ihan lukkoon omituisessa tilanteessa.

Jos joku tunnistaa itsensä kyseisiksi asiakaspalvelijoiksi: Urpot!

Olen isorintainen (E-kuppi 85) , menin suht hintavan alusvaateketjun liikkeeseen joka mainostaa koko ja suunnilleen A.sta Ö:hön rintaliivejä. Ja minulla on ollut useammat liivit kyseiseltä firmalta.
Langan ohut myyjätär aa-kupissa sitten toteaa heti ovelta, hein jälkeen että meillä ei kyllä ole noin VALTAVILLE (varmasti jokainen myymälässä ollut kuuli) rinnoille kyllä mitään ja ympärysmittaankin tarviis laittaa lisä pala että menis edes kiinni.

Hämmennyin, enkä saanut sanaa suustani. Lähdin sitten VALTAVINE rintoineni toiseen liikkeeseen josta sain asiantuntevaa palvelua.

Kirjakauppaan mentiin poikaystäväni, nykyisen mieheni, kanssa varmaan joskus parikymmentä vuotta sitten joulun alla, katsomaan josko löytyisi sopivia lahjoja. Myyjä hengitti niskaan koko ajan. Aina kun siirryttiin, myyjä perässä. Olin ihan ihmeissäni, kun en ollut ikinä saanut sieltä huonoa palvelua yksin käydessäni. Ei sitten ostettu mitään, mutta ehkä poikaystäväni pitkähiuksisuus aiheutti fiilikset, että selvä myymälävaras se siinä.

Kun asioin yleensä liikkeissä, niin jollen tiedä mitä sieltä haluan, vastaan myyjien kysymykseen kohteliaasti katsovani ensin ja pyytäväni apua tarvittaessa, mutta tässä tapauksessa se ilmeisesti koettiin ettei noin nuorilla mitään rahaa oo tai aikomusta ostaa.

Itse olin jo työelämässä ja sitä kautta liikkeelle tärkeä henkilö (tein tuolloin isot tilaukset työpaikkani puolesta sieltä aina, tämä myyjä ei vaan tainnut mua "siviileissä" tunnistaa). No, liike meni sitten konkurssiinkin vuosia myöhemmin joten jos palvelun taso ei noussut, niin en ihmettele.

Itäkeskuksen Stockan eräs tiimiesimies itketti minua kerran puhelimessa.

En yleensä herkisty tuntemattomien suun soitosta kyyneliin vaan suutun, mutta tämä herra oli törkeä ja asiaton.

Olin jo sopinut lapsen takin korjausasian toisen henkilön kanssa puhelimessa ja minulle oli jätetty vastaajaan viesti, että voin hakea korjatun vaatteen. Tiimiesimies ei vaivautunut kuuntelemaan, vaan huusi puhelimeen että valehtelen, "pidä nyt jo suusi kiinni", kuvittelenko että Stockmann Oyj on hyväntekeväisyyslaitos ym.

Asia on Stockan kanssa sovittu ja no hard feelings, mutta asiakaspalvelija oli törkeä ja kamalin koskaan kohtaamani. Ja ymmärrystä kyseistä taloa ja ammattia kohtaan kyllä tuöhistoriani puolesta löytyy.

Yhden logistiikkayrityksen yhteyshenkilö oli ihan p:stä. Oli tilattu kuormia tietty määrä, eikä se saanut niitä järjestymään niinkuin olisi pitänyt. Lähes aina jotain ongelmaa. Eikä sitten ilmoittanut siitä ettei homma onnistu. Olen yleensä aika rauhallinen, mutta tämän kanssa meni hermot.

Tyyppi sanoi vaan, että minkä hän sille voi, että ei saa järjestettyä niitä. Vastasin että tiedon pitää kulkea koska ostamme ko. yritykseltä kuljetuspalvelun jossa he ovat vastuullisia siitä, että heidän avullaan olemme asiakkaillemme luvanneet saada tuotteet perille ajoissa. Se että autoja ei saa, eikä siitä ilmoiteta mitään EI vastaa sitä mitä olemme heiltä tilanneet.

Palautetta annoin aina oman työpaikkani vastuullisille jotka olivat ko. yritykseen yhteydessä, asiakkaammekin reagoi siihen ettei saanut mitä heille oli luvattu.

Pahin kiista oli sellainen, että tyyppi tiuskaisi puhelimessa, että hän ei niitä kuormia saa, tilaa itse muualta jos luulet onnistuvasti. Tokaisin takaisin, että varmasti saan ja sain. Palaute taas eteenpäin ja ei mennyt kauaa kun ko. logistiikkayritys ilmoitti uudesta yhteyshenkilöstä, joka on tähän päivään saakka ollut todellinen asiakaspalvelija, ero kuin yöllä ja päivällä näiden kahden välillä.

Tämä ei ollut kauhea mutta aika tyhmä asiakaspalvelija: joku vuosi sitten etsin käsityöliikkeestä äidilleni mukavaa kanavatyötä. Löysinkin aiheeltaan sopivan ja oli suuri työ, että olisin lankojakin ostanut monenvärisiä. No, kassalla myyjä toteaa, että tämähän onkin kiva työ, en edes muistanut, että meillä tällainen on valikoimissa, mutta en minä tätä näin halvalla voi kyllä myydä! Pyysi 12 euroa enemmän ja kaupat jäi tekemättä. Ei mennyt kauaa niin liike lopetti toimintansa enkä ihmettele.

Olin 19-vuotiaana muutaman kuukauden eräässä paikassa kotiapuna. Työhöni kuului mm. ruuanlaitto ja ruokaostokset. Kerran piti tehdä jotain suklaajälkiruokaa ja ostaa sitä varten taloussuklaata. Menin kaupassa karkkihyllyn moneen kertaan läpi vaan en löytänyt taloussuklaata. Lähellä oli myyjä purkamassa kuormaa ja menin häneltä kohteliaasti kysymään ko. tuotteen sijaintia. Hän vastasi, että siellä se on karkkihyllyn päässä. Vastasin, että olen etsinyt hyllyn moneen kertaan vaan en löydä. Myyjä puuskahti "pitääkö minun tulla näyttämään". Jätti kiireellisen kuormansa siihen ja vaivautui ottamaan muutaman askeleen. Heillä oli toinenkin karkkihylly toisella puolella ja suklaa oli siellä. Totesin, että etsin toisesta hyllystä. "Se nyt valitettavasti on täällä" hän tiuskaisi.

Tuon jälkeen meni varmaan 10 vuotta ennen kuin seuraavan kerran uskalsin vaivata myyjää. Jollen löytänyt etsimääni, menin toiseen kauppaan. Jollen löytänyt sieltäkään, annoin olla.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 18:40"]

Tämä nyt ei ole mikään kamala kokemus sinällään, vähän hassu vain. Tervehdin eräänä kesäaamuna aikaisessa paikallisbussissa kuljettajaa ("Huomenta!"). Kuljettaja näytti hyvin vihaiselta eikä vastannut mitään... Taisi olla aamuäreyttä.

[/quote]

Täällä Vaasassa ei ole varmaan kuin pari kuskia vastannut tervehdykseen, mutta en kovin usein bussilla kulje. Ehkä jonkun 20  kertaa olen käyttänyt mitä täällä olen nyt pari vuotta asunut. 

Kampaajalta myös minulla, kun hääkampaustani varten olisi halunnut hiuskoristeen ja hän alkoi lähes huutaa, että hän ei tähän enää jouda mitään hiuskoristeita laittaa - pelkkä muotoon leikkaus ja tunti oli varattu aikaa, eikä hiukseni ole mitenkään hankalatm nykyinen kampaajani loihtii mitä haluan lähes vartissa jos pelkkä leikkaus. No siinä tuli kaksi reissua sille kampaajalle kerralla, eka ja viimeinen. Tämä itä-Suomessa, missä pääsääntöisesti palvelu on ok. 

Pahin on nuorena Helsingin rautatieaseman jossain kahvilassa, jossa alettiin väittää juopuneeksi tai aineissa olevaksi, pelkän ulkonäön perusteella. Olin vain kävelystä väsynyt, kun olimme olleet kaverin kanssa shoppailemassa koko päivän. Raivoraitis kun olin, niin se loukkasi todella pahasti. Käytöksessäni tai liikkumisessani ei ollut mitään normaalista poikkeavaa, vain tukka oli sekaisin ja vähän mustat silmänaluset,kun olimme tulleet yöjunalla. 

Vähän aikaa sitten matkustin paikallisliikenteen bussilla. Eräälle pysäkille oli nainen juoksemassa lapsen kanssa kättään heiluttaen. Kuski ajoi ohi pysäkistä ja heilutti vaan kättään takaisin. Itse painoin stoppia vahingossa liian aikaisin (eka kerta sillä linjalla) ja sain kuulla kuskilta kunniani. Vaikka selitin, että minun kannattaakin jäädä vasta seuraavalla, huusi ettei nappia saa painella pirulauta huvikseen. Tajuan, että tästä täytyy joskus lapsia ojentaa mutta itse olen keski-ikäinen täti. Loppumatkan mulkoili minua peilistään päätään puistellen ja itsekseen mutisten.