Millaista on elää miehen kans jolla (diagnosoitu!) epävakaa persoonallisuus?

Mun ex-miehellä ei pysynyt lääkityksellä eikä terapialla hallinnassa. 

Epävakaata.

No mitäpä luulet?

Kamalaa. Sen miehen epävakauden voi laskea yhdeksi harrastukseksi, joka vie paljon aikaa. Epävakaus tarkoittaa kriisistä toiseen menemistä. Ja kaikki kivet käännetään ympäri kun kriisejä käsitellään (silloinkin kun haluisit nukkua). Erittäin raskasta.

Mun ex-poikaystävälla taisi olla epävakaa persoonallisuus sillä hänellä oli useita siihen sopivia piirteitä. Mielialat vaihteli todella nopeasti, impulsiivisuus, musta-valkoinen ajattelu yms...

Oltiin yhdessä 3 vuotta ja alusta asti melkoista vuoristorataa. Esim. hyvin alkanut viikonlopun päivä. Syötiin hyvää ruokaa, mies lupaa siivota ruokailun jäljet keittiöstä. Illalla pyydän voisiko mies siivota keittiön kun kerran lupasi enkä jaksaisi katsoa likaisia astioita vielä aamullakin. Mies suuttuu älyttömästi, vetää kengät ja takin päälle ja häipyy vanhemmilleen yöksi.

Toinen kerta. Mies on menossa kauppaan, muistutan häntä ostamaan hedelmiä joita ei ollut kirjoittanut kauppalistaan. Saa samantien helvetinmoiset raivarit ja paiskaa oven kiinni. Painuu autolle ja suutuspäissään ajaa autolla 100 km toiseen kaupunkiin. Toisesta kaupungista soittaa ja pyytelee siirtämään rahaa tililleen jotta saa tankattua auton että pääsee kotiin.

Ikinä en tiennut miten hänelle pitää sanoa jos on jotain negatiivista sanottavaa. Ei kestänyt ollenkaan itseensä kohdistuvaa negatiivista palautetta. Esim. ylläolevassa kauppaanmenokohtauksessa jo se että sanoin että muistathan tuoda hedelmiä kun et kirjoittanut niitä listaan, oli liian vaikea kestettäväksi. Jos olisin sanonut että annatko listan tänne, niin lisään hedelmät, siitäkin olisi todennäköisesti hermostunut, "enkö muka luota että hän muistaa".

Hänen kanssaan elämä oli sellaista vuoristorataa ja munankuorilla elämistä. Aina sai pelätä että milloin saa päähänsä tehdä jonkin tempauksen jota sitten jälkeenpäin katuu ja saa järjestellä asioita.

Tuon 3 vuoden aikana oltiin jatkuvasti erossa, palattiin yhteen, taas erottiin, palattiin yhteen... Kaikki nuo oli miehen tahdosta, paitsi viimeinen kerta. Sitten mulla paloi pinna täysin ja sanoin että loppui tämä paska. Osansa varmasti silläkin että nuorempana minulla on oli tosi huono itsetunto, enkä uskaltanut jättää vaikka tajusinhan minä ettei hänen kanssaan tule ikinä hyvää arkea. Sitten kun itsetuntoni nousi, sain uskallusta lähteä kävelemään.

Epävakaalle persoonallisuudellehan ei ole olemassa lääkitystä millä sen täysin saisi hallintaan.

Meillä ei pysynyt lääkityksellä eikä terapialla hallinnassa. Ero tuli kun 3 vuoden avoliiton jälkeen mies alkoi lääkitä ahdistuksiaan lääkkeiden ja viinan sekakäytöllä ja meni päihteilyn myötä entistä hullummaksi.