lapsiperhe eron partaalla :(
sanokaa te viisaat ihmiset mitä pitäisi tehdä, parisuhteessa ei näy olevan rakkautta muuta kuin lapsia kohtaan. isä rakastaa lapsia kylläkin niin paljon, että olen vain lasten takia vaimoni kanssa yhdessä.tiedän tämän surullisen tosi asian, että jos eron otan menetän ne minun kullan nuput aivan varmasti, tässä suomessa ku on sellaanen kirjoottamaton laki,että lapset menee äitille oli miten oli.! monet illat kun töistä olen tullut on ainut ilo kotona kun lapset ovat kotona, jos tämä minulta pois vietäisiin niin mitä minulle jää.?pelkkä TYÖ. joka kylläkin on mukava työ, mutta minun elämäni tavoite oli se että saan perustaa "ihanan perheen" jonka kans vietän loppuelämän yhdessä elämäni loppuun asti, kuten kirkossaki tuli papille luvattua. jotenkin tässä vaiheessa ja joskus aikaisemminkin kun huonosti meni, niin oli suunnitelmissa myydä kaikki omaisuus pois ja kadota jonnekkin kauas pois, missä on lämmin ja niin elävämmin loistaa tähdet ja kuuuu..? jos ero tulee niin ei kotona enää odota ne ainoat ilot mitä on........ kaikki vielä alle 5v. näitten kasvua on niin ihana seurata, kun näkee kun ne kasvaa melkein jo silmissä. tämä on niin tuskallista, että tässä kärsii lapsetkin kohta kun vanhemmat eivät kohta puhu toisilleen. ELI olisiko helpompi unohtaa tämä elämä ja aloittaa uusi elämä ilman lapsia ja vaimoa.? miksi kaikki ei mene niin kuin elokuvissa! jos menis niin ois helppoa.
kiitos kaikille vastanneille. toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
itse olen vielä alle 30v. mutta ensimmäinen ikäkriisi tuli jo 20v ku ei ollu sitä perhettä.
Kommentit (19)
Suosittelen pariterapiaa, jotta opitte uudelleen puhumaan toistenne kanssa.
Aina on toivoa, jos ei ole alkoholiongelmaa eikä väkialtaa! Rakkaus on lujilla pikkulapsivaiheessa lähes kaikissa perheissä.
Oletteko hakeneet mistään apua? Parisuhdeterapeutti voisi saada solmuja aukeamaan. Pystyttekö puhumaan vaikeuksistanne keskenänne; siis siiitä, mitä molemmat toivotteja ja haluatte? Tai mitä ette.
Älkää tehkö hätiköityjä ratkaisuja, jos ei mitään akuuttia hätää ole.
Toivottavasti saatte taas iloa elämäänne ja se rakkauskin voi vielä löytyä. Rakkaus muuttuu myös vuosien myötä ja sen eteen pitää tehdä työtä, ettei se katoa.
Jos teillä molemmilla on halu pysyä yhdessä, niin onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät! Tsemppiä! toivoo 40 vuotta aviomaastoa tarponut nainen
Hakekaa ulkopuolista apua, ihan sen tähden että teillä on pienet lapset. Vaikka ette toisistanne just nyt välittäisikään. Jos ero tulee, pitää teidän olla puheväleissä lasten takia. Ja taas, koska teillä on pienet lapset, teidän molempien elämässä, parisuhteessa ja perheen dynamiikassa on tapahtunut paljon isoja asioita lyhyessä ajassa jotka jo itsessään vaatii sopeutumista ja aiheuttaa konflikteja, joihin taas ei välttämättä aiemmasta elämästä hankitut työkalut toimi. Ja voi olla että ette ihan näe tilannettanne selvästi ja tarvitsette ulkopuolista perspektiiviä siihen.
Ja jos ero lopulta tulee, niin et tietenkään omaa eloasi helpottaaksesi myy omaisuuttasi ja muuta Karibialle tai edes Karjaalle unohtaaksesi kaiken, vaan olet yhä isä ja vastuussa lapsistasi, joten pysyt tiukasti lastesi elämässä. Ei ole sellaista vaihtoehtoa että voisi painaa resettiä, vaikka oma tuska olisi kova. Jos ero tulee, se on kova paikka lapsillekin ja heidän ikävänsä toisen vanhemman luo on varmasti hirvittävä. Etkä voi lisätä heidän taakkaansa itsekkäistä syistä häviämällä kuvioista ja hylkäämällä lapset, vaan katsot että olet paikalla auttamassa lapset sen yli ja sen jälkeenkin olet heidän isänsä kuten tähänkin asti.
Mutta tiedät varmaan itsekin että älytön ajatuskin antaa vain periksi ja olettaa että ei auta, ennen kuin on yrittänytkään. Jos näyttää siltä että eron tullen vieraannut lapsista mistä tahansa syystä, niin taistelet vastaan etkä anna periksi.
Minäkin kannatan pariterapiaa, ehdottomasti! Kokeilkaa saada aika joko perheneuvolasta tai seurakunnan perheneuvonnasta. Kannattaa ottaa yhteyttä heti, sillä jonottamiseen voi mennä aikaa.
Kaikissa pitkissä suhteissa tulee kriisejä, se on normaalia. Hakekaa apua. Siinä ei ole mitään hävettävää. Avusta hyödytte sekä te vanhemmat että teidän ihanat lapsenne. Vaikka pariterapia ei ongelmianne ratkaisisikaan ja päätyisitte lopulta eroon, voi pariterapia auttaa eroamaankin.
Jaksamista! Tuo vaihe on raskas, mutta jos pääsette sen yli ja yhteiselonne jatkuu, voi se olla monella tavalla tyydyttävämpää kuin aikoihin.
Kolmosen teksti sai mut miettimään mitä "ei pidä jäädä tuleen makaamaan" oikeasti tarkoittaa. Ei pidä heittäytyä ketarat levällään uhriksi. Vasta kun on käyty kaikki tiet eivätkä ne ole auttaneet, vasta silloin kannattaa luovuttaa. Silloin se on viisasta ja jokainen on ansainnut uuden mahdollisuuden.
Toinen asia, joka tuli ap:n tekstistä mieleen oli, että jos oli jo parikymppisenä ikäkriisissä koska ei ollut jo silloin perhettä, niin onko vaimolla ollut mitään muuta arvoa kuin perheenperustamiskumppanina? Ymmärrä tämä nyt oikein, ap. Tunnet itse oman parisuhteesi ja omat valintasi parhaiten. Voitte pariterapiassa miettiä mitä arvoa te annatte toisillenne aikuisina, yksilöinä, puolisoina – ei vain isänä ja äitinä.
Sanon niinkuin muutkin täällä: pikkulapsiaika koettelee, hakekaa apua. Jos ero tulee, se ei automaattisesti merkitse sinulle lasten menettämistä. Sitä ei kuitenkaan kannata pohtia etukäteen, nyt on nyt.
Vasta 15 vuotta aviomaastoa tarponut nainen
Tsemppiä sinne.
Täällä myös vaikea tilanne, itse olen nainen. Rakkaus (romanttinen, platonista rakkautta tunnen) puuttuu, _parisuhde_ puuttuu, enkä usko että sitä saa palautettua. Lasten takia tässä ollaan mutta tiedän että jos tähän jään tulen naisena olemaan onneton ja samalla teen mieheni onnettomaksi koska en pysty hänelle olemaan se mitä hän tarvitsee. En kuitenkaan itse tiedä vielä ollenkaan mitä tehdä, uhrata lasten ydinperhe oman onneni takia vai uhrata oma itseni "lasten onnen" vuoksi (vaikka eivätkö hekin sitten opi kieroutuneita perhearvoja ja "kylmiä" tunnearvoja, siksi lainausmerkit?). Jos vain tietäisi etukäteen mikä on oikein.
Itselläni ei ainakaan missään nimessä olisi aikomuksena viedä lapsia mieheltä, vaan jos mahdollista 50/50 -huoltajuus. Ja tämän vuoksi asua miehen lähellä ja tehdä asiat niin helpoiksi kuin mahdollista.
Ei ole siis tarkoituksena sanoa tällä että EROTKAA. Toivon että todella saatte asianne setvittyä, ja kuten kaikki muutkin sanon että pariterapiaan. Vähän vain vinguin omista ongelmistani samaan syssyyn. Ja halusin sanoa ettei ne kaikki naiset tahdo viedä lapsiltaan isää. Tai isältä lapsia.
7: sanot "uhrata lasten ydinperhe oman onneni takia", eli sinulla on toinen mies jo mietitty?
Voit vaikuttaa omaan mieleesi ja ajatuksiisi vaimostasi. Rupea olemaan ystävällinen. Kerro mielellesi, että vaimosi on lahjoittanut lapsenne sinunkin elämääsi kantamalla ja synnyttämällä heidät. Vaimosi on keskeneräinen ihminen, kuten me kaikki, ja kukoistaa parhaiten ystävällisesssä ilmpaiirissä. On itsekästä kuvitella voivansa aloittaa alusta. Et voi jättää lapsiasi koskaan, vaikka vaimosi jättäisitkin. Lapsesi ovat aina lapsiasi.
Aika vaikea sanoa kun ei tiedä mistä kenkä puristaa.Joskus on ongelma alkoholi, joskus taas omaan napaan tuijottaminen tms. Joskus pikkulapsivaiheessa asiat saavat outoja käänteitä kun unelmat eivät kohtaa.
Pariterapia on hyvä juttu mutta en tiedä auttaako se jos ongelmat ovat vuoren kokoisia.
8: Ei, vaan siksi että tämä ei ole vain... Parisuhde. En välitä vaikka tämän jälkeen eläisin koko elämäni yksin. Tai siis tietysti välittäisin, kuka nyt yksin tahtoisi viettää koko loppuelämän, mutta ehkä tajuat mitä tarkoitan. Tuo oli erittäin kärjistetysti sanottu. Tekisi itse asiassa varmaan oikein hyvää elää x vuotta yksin että tajuaisi mitä itse tahtoisi, koska en ole selvästikään sitä aiemmin tajunnut. Tuntuu siltä että olen jotenkin huijannut sekä itseäni että miestä alusta asti.
Toisia miehiä ei ole. Se olisi väärin vaikka miten olisi kuollut suhde.
Numero 11 oli siis 7. Ja lisäisi vielä että se "onni" tarkoittaa lähinnä itsensä eheyttämistä ja sitä onnen ja ehkä jossain vaiheessa oikean parisuhteen löytämistä. Ja samaa toivoisin miehelle.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 07:57"]
7: sanot "uhrata lasten ydinperhe oman onneni takia", eli sinulla on toinen mies jo mietitty?
[/quote]
Yritä parka ymmärtää, että jotkut voivat nähdä itsensä onnellisina myös ihan YKSIN, ilman parisuhdetta. Ei onnellisuuteen tarvita kumppania, se lähtee omasta itsestä! "tee minut onnelliseksi" on ihan väärä lähtökohta millekään suhteelle.
-7 vuotta yksin elänyt onnellinen-
Aika onneton tapaus olet. Eikö vaimosi halua sinua vai sinä et? Kummankin täytyy haluta olla yhdessä, ellei toinen halua ei siinä pariterapiat auta. Erotkaa. Saat tavata lapsia jos haluat joko viikko ja viikko tai sitten joka toinen viikonloppu ja arkena kerran pari. Onhan lomat , juhlapyhät jne. Oletko tehnyt parisuhteesi eteen kaikkesi? Kohtelet vaimoa kunnioittavasti, autat, osaat käyttäytyä, viina ei ole ongelma jne.
Ap, tiedätkö, tuo on todella yleinen kuvio tuo mitä käytte läpi. 80 prosenttia tuntemistani lapsiperheistä on käynyt tuon vaiheen läpi. Osa selviää siitä ehjänä, osa perheistä hajoaa. Ihme ettei siitä puhuta enemmän kun kaikki tuntuvat astuvan samaan kuoppaan jossain vaiheessa. Osassa liitoista toinen on lähtenyt pettämisen tielle ja se sinetöi kyllä perheen kohtalon. Menkää nyt vaan sinne pariterapiaan avoimin mielin. Ja yrittäkää "ystävystyä" vaimosi kanssa uudelleen, sama ihminen se on johon alunperin rakastuit, pikkulapsiaika vaan vie mehut vanhemmista ja parisuhteesta.
Perheessä ongelmana on se, että pelkkä rakkauden tahtominen ei riitä (papille muuten ei alttarilla luvata mitään, kyllä se lupaus Jumalalle tehdään). Perheessä kun on kaikkia sellaisia outoja velvollisuuksia kuin roskien vieminen, lasten hampaiden peseminen, ruuanlaitto, jalkalistojen imurointi, koonaisvaltainen läsnäolo ja omien tarpeiden tyydyttämisen siirtäminen vaikka siksi, että lapsilla sattuu olemaan ruoka-aika.
Vaimo on osa perhettä. Ehkä kannattaisi ottaa hänetkin huomioon ja tajuta, että jos isä tulee töistä kotiin vasta illalla, niin vaimo on siihen mennessä tehnyt ehkä jo 15-tuntisen työpäivän niiden lasten kanssa. Saamatta mitään kiitosta! Enkä ymmärrä, miksi erossa ottaisit ne lapset, jos et nytkään niiden kanssa ennätä olemaan eli mitä ihmettä niillä lapsilla tekisit, jos ne olisi hoidossa aamusta pitkälle iltaan odottaen muutamaa kymmentä minuuttia, jonka niiden kanssa illalla olisit?
Pariterapiaa suosittelen mäkin, jos ei ole väkivaltaa eikä muuta alistamista tms. Uskon, että iso osa lapsiperheistä käy saman tilanteen läpi, monet erovata, vaikka tilanteen voisi vielä korjata. Opetelkaa puhumaan toisillenne, auttakaa toisianne, kilpailkaa sillä, kumpi on mukavampi toiselle.
Tiedän, että ovat vaikeita asioita, mutta meillä oli todella vaikeaa ja silti ollaan edelleen yhdesä, pariterapian ansiosta. Kolmen lapsen ja 17 yhteisen vuoden jälkeen ollaan onnellisia yhdessä. Toki yhdessäolo vaatii sen, että molemmilla on voimakas halu olla yhdessä ja "pelastaa" perhe. Mutta jos kyse on tylsistymisestä jne., on hyvät mahdollisuudet saada homma vielä toimimaan.
Elämäsi tuskin muuttuisi helpommaksi, jos päättäisit erota. Avioliitto ei kestä ilman vaivannäköä. Toista ei voi muuttaa, mutta itse voit päättää olla maailman paras elämänkumppani lastesi äidille. Hänellä on varmasti myös raskasta, eikä hän lasten ja kodinhoidon lisäksi jaksa huolehtia myös sinusta. Keskustelkaa rehellisesti pettymyksistänne ja toiveistanne. Rakkaus kumppania kohtaan voi herätä uuteen kukoistukseen, jos ymmärtää avata silmänsä ja tehdä työtä suhteen eteen. Seksi ja läheisyys on myös tärkeä osa parisuhdetta. Anna vaimollesi vapaata lastenhoidosta ja huomaat miten hän jaksaa huomioida myös sinua levänneenä ja rentoutuneena.
Kiitoksia kaikille vastanneille. Eli sitä pari terapiaa pitäisi kokeilla, jospa Se siitä lähtis uuteen nousuun. Mutta on seki kyllä että jos tässä yrittää niin mihin vetää raja.parisuhteessa ei ole alkoholi ongelmaa vaan ainoastaan rakkaus on kadoksissa ja intohimo ja
se seksikin on jäänyt johonkin. Mutta eteenpäin sano mummo lumessa
Miten niin perhe eron partaalla? Ei perhe eroa, sinä ap se eroaja olet. Vaimolle jää lapset ja siten siis myös perhe, ihan niin kuin on nytkin.