Pitkään (yli 10v) suhteessa olleet! Saisitteko puolisonne uudestaan?

Mielenkiintoinen kysymys. Me olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 11 vuotta.  Vähän eri tilanne kuin teillä, koska jo seurustelun alussa oli selvää, että hän on "akateeminen" ja minä "amis" Silloin kun tavattiin, minä olin siis aloittamassa ammattikoulua ja hän opiskeli yliopistossa. Viimeiset kolme vuotta olen ollut työtön. Oma ala ei kiinnosta. Tulevaisuudessa ehkä kouluttautuminen uudelle alalle. Mieheni taas menestyy hyvin urallaan. Hän on arvostetulla ja vaativalla alalla, sekä pian valmis tohtori.  minun työttömyyteni ei vaikuta haittaavan miestäni ollenkaan Ja olemme muutenkin onnellisia yhdessä. Sattuman kauppa kyllä, että tavattiin joskus ja rakastuttiin :) Mieheni olemuksesta ja asenteista ei huomaa, että hän on korkeasti koulutettu. Se ehkä selittää osittain sitä, että miksi olemme yhdessä...  Vaikka tärkeintä toki suhteessa on henkilöiden välinen kemia, ei se mitä teet työksesi. Toivon, että mieheni saa minusta jatkossakin tarpeeksi älyllistä haastetta itselleen. Sehän on myös se tärkeä juttu onnistuneessa parisuhteessa. Välillä vähän kun epäilyttää, että mitä hän minusta oikeen ajattelee tällaisena.

Saisin. Samalla tavalla tuo ukkokin on vanhentunut.

Mutta joo, uskoisin että kyllä vaan. Painoa on 20kg enemmän ja olen nykysin vähemmän vilkas ihminen, mutta perusolemus on sama. Mies on rakastunut seksikkyyteen, älyyn ja huumorin laatuun, tapaani olla äiti. Ne ovat entisellään.

Ehkä,mutten haluaisi

Joo, minäkin varmaan saisin, mutten ottaisi.

Vaikea sanoa, mutta luultavasti kyllä. Tai sitten mieheni saisi minut :)  

Ei. Olemme niin erilaisia, ei sitä nuorempana tajunnut. Olisimme täysin eri "maailmoissa", eivätkä ne kohtaisi nykypäivänä.

Meillä sama historia ja tilanne kuin ap:lla.

Luulen, että jos nyt jossain tavattaisiin, niin saisin miehen, mutta varmaan miettisin kaksi tai kolme kertaa, että ottaisinko.

Saisin mutta miesmaku on sittemmin muuttunut.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 23:58"]

Ei. Olemme niin erilaisia, ei sitä nuorempana tajunnut. Olisimme täysin eri "maailmoissa", eivätkä ne kohtaisi nykypäivänä.

[/quote]

Sama

Joo. Molemmat valmistuttu ammatteihin vasta yhdessäollessa, eikä kovin läheltä liippaa alat. Mutta kyllä mä uskoisin että vetoaisin mieheeni juuri nytkin. Itse en ehkä lähtökohtaisesti kiinnostuisi mieheni kaltaisesta tyypistä (ennakkoluuloa?), mutta pienen tuttavuuden jälkeen kyllä..

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 22:36"]Me aloimme seurustella, kun olin lukion ensimmäisellä. Kummallakin elämä ja työura edessä, eikä tietoa siitä, mikä "isona" aikoo olla.

Mentiin naimisiin, saatiin neljä lasta. Olin pitkään kotona, mies opiskeli ja teki töitä.

Nyt mies hyväpalkkaisessa ja vaativassa työssä, minä assistenttitasolla pienellä palkalla täysin erilaisessa työmaailmassa.

En usko, että ylipäätäisiin oltaisiin missään edes tavattu kolmikymppisinä. Ja vaikka oltaisiin, en olisi ikinä kuvitellut minulla olevan mitään mahdollisuuksia tuollaiseen mieheen. 

Hyvin valittu mies siis nuorempana :)

[/quote]

Meillä aika sama tilanne. En varmasti olisi saanut, koska tuo ei tosiaankaan olisi ollut enää vapaana kolmikymppisenä, enkä usko että on varattuna kovin helppo nakki. Silloin parikymppisenä oli luiseva nörtti, jolla ei ollut mitään kokemusta naisista, silloin sain helposti. Hyvä tuuri kävi kun siitä kehkeytyi tuollainen saalis. :D Ehkä mustakin tulee vähän viiveellä vielä jotain. Toivossa on hyvä elää.

Kumpikaan ei ollut seurustellut aikaisemmin kun tapasimme. Nyt olemme olleet yli 10v yhdessä. Koko tämän ajan minulla on ollut tunne, että mieheni ei vain voi vastustaa minua. Uskon siis saavani hänet uudestaan. 

Tapasimme 25-30-vuotiaina, nyt 10 vuotta myöhemmin mieheni on niin eri ympyröissä, että tuskin olisi minua tavannut, ja vaikka olisikin, todennäköisesti olisin jo perustanut tahollani perheen. Ja mitä haluihin ja tunteisiin tulee, niin luulen että nyt 10 vuotta myöhemmin, kun itsekin jo tunnen itseni paremmin ja tiedän mitä tarvitsen, en enää ottaisi miestäni miehekseni. Surullista mutta totta. Silloin painoivat niin eri asiat vaakakupissa kuin nyt. Mieheni sen sijaan varmaan edelleen tykästyisi minuun. Näillä mennään.

Minä saisin mieheni mutten ole varma saisiko hän minut ;)

Minä saisin mieheni leikiten, hän ei mua. Me aloitettiin myös nuorina, mutta mä olen se menestynyt, iän myötä kaunistunut ja hoikistunut. Henkisestikin ollaan lopulta niin kaukana toisistamme, että kyllä ihmettelen, miksi aloimme seurustella aikanaan...

En ole suhteessa, mutta tuli mieleen hetki sitten lukemastani tutkimuksesta, jonka mukaan keskimäärin parhaiten kestävät sellaiset suhteet, joissa nainen miestä koulutetumpi ja muistaakseni n 5 vuotta nuorempi. Mistäköhän johtuu? 

Mä saisin vaimoni heittämällä, hän ei enää saisi minua ulkonäkönsä puolesta. Todella hieno ihminen kyllä muuten kaikin puolin. 

en saisi. Mä olin silloin menestyneempi ja varakkaampi kun kohdattiin, mies alkava nörtti. Nyt on osastopäällikkö menestyneessä firmassa, yrityksen omistajat lahjoittivat hänelle osuuden yrityksestä, kun mies harkitsi lähtöä. Sai vapaat kädet laajentaa omaa osastoaan, joka on loistavasti menestynyt.

Oma alani on siirtynyt 90 % nettiin ja olen jäänyt työttömäksi. Saimme vuosikausia kestäneiden hoitojen jälkeen yhden lapsen, jolla on aivotoiminnanhäiriöitä. Perheen parhaaksi olen kotona , hoidan kaikki asiat, siivoukset, ruuan ja mies maksaa kaiken.

Olemme olleet yhdessä yli 15 vuotta, olemme täysin hitsaantuneet yhteen, vieläkin tänä päivänä olen yhtä rakastunut kuin aikoinaan.

Tällä hetkellä en ole hyvä saalis, mieheni on.

Ilman miestä voisin olla aivan jossain muualla, koska lapsettomuushan ei olisi tullut esille ja olisin ajoissa kyllä opiskellut työni ohella uutta alaa. Silloin olin niin rakastunut ettei minulla ollut siihen voimavaroja.

Meillä tilanne on päinvastainen. Luultavasti saisin kyllä mieheni vampattua, mutta en olisi ehkä itse kiinnostunut hänestä. Rakastan miestäni, enkä häntä pois antaisi, mutta hänellä on takanaan pitkä työttömyysjakso ja masennustakin eli jos tapaisimme tänään ensimmäistä kertaa en luultavasti haluaisi alkaa suhteeseen hänen kanssaan edellä mainituista syistä. Onneksi ollaan tavattu oikella hetkellä :)

Kyllä ainakin haluan uskoa, että saisin mieheni. Olen edelleen hyvännäköinen, sosiaalinen ja perhekeskeinen.