Miten löytää luovuus uudelleen?

Nuorena kävin kuvataideopintoja, maalasin, luin kirjoja, nautin kulttuurista, ompelin, piirsin, kuuntelin musiikkia, kirjoitin ja muuta sellaista. Sitten tuli opinnot, työelämä ja suorittaminen. Viimeinen niitti luovuudelle on tämä pikkulapsielämä ja ruuhkavuodet. Tuntuu, että mitään ns hyödytöntä ei tule tehtyä, vaan kaikki aika optimoidaan ja ikäänkuin eletään samaa päivää uudelleen ja uudelleen. Nykyisin huomaan, että en enää keksi mitä maalaisin, mistä kirjoittaisin tai mitä ompelisin. Työkuvioissa (sote-ala) kaikenlaiset toiminnalliset hulluttelut esim koulutuksissa lähinnä ärsyttävät.

Miten löytäisin uudelleen kadotetun luovuuteni? Haluaisin, että nauttisin jostakin tekemisestä. Nautin kyllä lenkillä käymisestä mutta olisi kiva tavoittaa uudelleen tekemisen ilo. Ja haluaisin myös, että omat urautuneet ajatukseni lentäisivät vapaammin, kun tuntuu, että ajattelustakin on tullut kaavamaista.