Aviomieheni on alkoholistiperheen aikuinen lapsi

En yhtään ihmettele, kukapa jaksaisi, en minäkään.

Mieheni on ensimmäinen kumppanini ja kokemukseni, joten itse olen ollut vahvasti, jopa liian vahvasti sitoutunut. Nyt olen 30. Itkettää. t. ap

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 16:14"]

Olen raivonnut väsymystäni ja itkenyt joka päivä, mutta nyt on voimat pois. Eroko ainoa ratkaisu? Miehellä vahvat defenssit. Mitä mä teen, mitä me tehdään? t. ap 

[/quote]

Pariterapiaan. Jos mies ei suostu sinne eikä halua itse puhua mistään ikinä, niin eipä tuossa sitten oikein muuta ole tehtävissä kuin se ero.

Mikä sinun ongelmasi siis on, onko mies alkoholisti, vai miksi raivoat joka päivä?

Rahatilanne on tosi tiukka ja mieheni ei kuulu kirkkoon, joten ei suostu kirkon tarjoamaan terpiaan. Joutuisin kaiken käsittelemään mieheni kanssa kaksin, joka on näillä voimavaroilla aika paljon pyydetty. Voiko mieheni edes sellaista minulta vaatia tai parisuhteelta. Voisin kysyä, jos se menisi lääkäriin, mutta tuskin menee, koska sanoo, että minussa on vika, koska näkee väsymyksen, raivoamiseni ja masennukseni suhteessa virtahevon kanssa olohuoneessa. Minun pitäisi mennä siis lääkäriin. Ja olen mennytkin, terapiaa olen saanut ja se on ollut tosi hyvä. Oma psyyke jotenkin tallella, vaikka riekaleina. Mieheni mielestä olen vaan hullu ja hän on syytön. Aivan kuin äitinsäkin, pyhimys suhteessa. Taas mennään jouluksi ollaan menossa anoppilaan ja siellä myös alkoholisti-isä, appi, läsnä. Mistään ei siellä ole ikinä puhuttu, dynamiikka outo, passiivis-aggressiivinen. Hyvää joulua, kyllä ahdistaa. t. ap

Pariterapiaa tarjoaa muutkin tahot kuin kirkko.

Mies ei ole alkoholisti vaan hän juo tosi vähän. Hänen isänsä on alkoholisti, perhetausta rikkonainen, väkivaltainen ja epätasapainoinen. Äiti absolutisti, ollut aina. Mieheni on äitinsä poika, suhde äitiin korostunut, todella. Äitinsä on pyhimys miehen mielestä. Tämän kaiken paskan mies on raahannut avioliittoomme eikä myönnä tätä asiaa. Olen loppu siihen, että mikään juttu ei ole aivan normaalia vaan ylikorostunut pyrkimys kohti rauhaa, ihanneperhettä ym. intiimiys, tunneilmaisu, seksiongelmat ovat väsymyksen, itkun ja raivoni aihe. Olen niin poikki. t. ap

No jos kaikki on noin vaikeaa eikä mies suostu tekemään mitään edes suhteen eteen niin eroa. Ei kenenkään tarvitse elämäänsä tuhlata kituuttamalla suhteessa joka on tuollainen.

Kerro vähän tarkemmin niistä ongelmista ja tilanteista, saattaa itsellä olla samanlaista ongelmaa, kun en tajua mikä on vikana. Mikä miehessä eniten ahdistaa, tai hänen käytöksessään?

Meidän avioliittomme loppui 40 vuoden kärsimyksen jälkeen, joka oli juuri samanlaista kuin teilläkin.

Avioero on kamala prosessi pitkän avioliiton jälkeen, joten kannattaa erota silloin, kun on vielä voimia aloittaa uusi parempi suhde ja harkita vakavasti kenen kanssa sen aloittaa, koska näyttelijöitähän avioliittomarkkinoilla riittää.

Siis väitätkö että kaikki teidän ongelmat johtuu siitä että miehen isä on alkoholisti?

Parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä eli sinä ja miehesi ja teillä molemmilla on oma vaikutus siihen kuinka suhde sujuu.

Sinun tekstisi ap on kyllä vähän sekavaa joten jos sinun keskustelutaitosi on samaa tasoa niin ehkä mies ei ymmärrä mitä tarkoitat kun vielä sitä maustat itkulla ja raivoamisella.

Selvitä ensin omat ajatuksesi ja mitä sinä oikein haluat ja sitten voit miettiä mitä sinä voit tehdä paremman suhteen eteen. Ja sitten voitte miettiä miten mies voisi paremmin panostaa sinuun ja parisuhteeseen.

Sä taidat ap olla pikkuisen liikaa lukenut itseanalyysi- ja mukapsykologiakirjoja. Olet jotenkin ihan neuroottisesti tietävinäsi mitä miehesi mielessä ja suhteessasi tapahtuu. Et sinä ole mikään alan ammattilainen, eikä sun kannata ihan noin kamalasti yrittää selittää miehesi perhettä. Sitä paitsi tuollainen karvahattuanalyysi on ihan puppua ja johtaa monia vain harhaan.

Joitain hajanaisia esimerkkejä: 1. pitää olla rauhallista, tyyntä, ihanaa ja ihanteellista ilman mitään riitaa. Samalla kaikki konliktit tukahdutetaan suhteessa. Yksikin riita niin seksielämä on katkolla pitkään. 2. kontrollointi, ihan kaikessa tekemisessä ja olemisessa. Vie ihan kaiken hapen multa. 3. Hän on aina oikeassa, minä väärässä 4. intiimiys ja seksiongelmat 5. Ei riitele koskaan, välttää kaikkea konfliktia 6. Kaikki vika on aina minussa ihan sama, mistä kyse. (ei pysty kohtaamaan ongelmia) Toisaalta esittää itse ylikilttiä pyhimystä, ulkoistaa ongelmat minuun (tässä näkyy äiti-isä suhde) jne. jne.jne. t. ap

Kiitos kommenteista, ei tarvitse lyödä lyötyä. Minua syytetään jo kaikesta mieheni taholta, hän on vain "uhri". Ymmärrän, jos teksti sekavaa. Itkiessä ei ole helppo kirjoittaa. Niillä puolisoilla, joilla on sama tilanne kuin minulla, toivon, että te ymmärrätte, mistä puhun. Voimia teillekin. Itse en tiedä, miten jaksan enää. Ei ole helppoa rakentaa suhdetta, jossa mallina on alkoholisti perheen tausta. Jos olisi ihan normi tausta niin silloin toki joka suhteessa on omat ongelmat, mutta tällä taustalla mik miehelläni on niin suhteeseen tulee kyllä kierot kuviot. En ole itse tietenkään täydellinen, olen vain niin väsynyt tähän. t. ap

Tunnistan kyllä itseäni listastasi, onko se noin ärsyttävää. Vihaan riitelyä, kaikki pitää olla hyvin ja sopuisaa, pitää tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, olen lähes aina oikeassa, seksiä en voi harrastaa, jos tunnen, että toinen ei ole turvallinen. Yritä muuttaa omaa käytöstäsi, et enää reagoikaan samoin asioihin, muuten pysyt turvallisissa rutiineissa. Olet iloinen, naurava.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 16:51"]

Tunnistan kyllä itseäni listastasi, onko se noin ärsyttävää. Vihaan riitelyä, kaikki pitää olla hyvin ja sopuisaa, pitää tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, olen lähes aina oikeassa, seksiä en voi harrastaa, jos tunnen, että toinen ei ole turvallinen. Yritä muuttaa omaa käytöstäsi, et enää reagoikaan samoin asioihin, muuten pysyt turvallisissa rutiineissa. Olet iloinen, naurava.

[/quote]

Tuollainen on juuri minun mieheni, samanlaisia piirteitä. Olen sellaisessa tilassa, jossa minun pitää olla iloinen, naurava, rauhallinen, pysyä rutiineissa, aivan niin kuin sanoit. Se on kuin rooli, jota näyttelen koko ajan ja joudun näyttelemään tässä suhteessa. Toki olen luonteeltanikin iloinen jne. mutta kun on pakko koko ajan, se on sellainen kuristava kontrolli. Jos poikkean tästä olen syyllinen tavalla tai toisella. Ei ole tilaa olla minä, ei tilaa poiketa tutusta. Olen kuin vanki omassa elämässäni toisen haluamaan rooliin pakotettu esittäjä. Itkettää. t. ap