Lue keskustelun säännöt.
Aviomieheni on alkoholistiperheen aikuinen lapsi
13.12.2013 |
Mieheni on alkoholistiperheen aikuinen lapsi. Olemme asuneet kohta 9 vuotta yhdessä. Olen niin väsynyt tähän alkoholistiperheen lapseen puolisona. Olen aivan poikki. Aina pitäisi pyrkiä kohti sitä ihanteellista suhdetta, tilaa, rauhaa, täydellisyyttä. Ei-alkoholisti vanhempi eli mieheni äiti on aivan
pyhimys. Miehessäni ei ole mitään vikaa koskaan, tunne-elämä laimeahkoa, intiimiys hankalaa, seksistä puhumattakaan. Virtahepo on olohuoneessamme. Oma äitini oli alkoholisti perheen aikuinen lapsi ja olen äitini kautta jo perheessäni tämän virtahevon nähnyt. Otin sitten samanlaisen puolison. Nyt on voimat loppu. nim. ap, joka ei enää jaksa
Kommentit (36)
No onhan se varmaan ahdistavaa. Mutta kun on tottunut pitämään sitä kontrollia ja lapsilla pitää olla rauhallista ja kaikki täydellistä. Oikeasti se mies on varmaan tosi herkkä ja pelkää koko ajan tekevänsä jotain väärin. Terapia olisi teille varmaan hyväksi, siitä voisi olla apuakin. 17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on kyllä tosi herkkä, on myöntänytkin sen. t. ap
Tunnen itseni niin huonoksi ihmiseksi ja puolisoksi. En ole ollut täydellinen, hermot on menneet niin niin monta kertaa. Olen lopettanut syömisen, ei maistu mikään. Minulla on todella rajattu ruokavalio lääkärin määräyksestä, mutta sekään vähäinen ruokavalikoima ei enää maistu. Olen niin huono, olen uskonut idioottina varmaan kaiken mitä minulle mieheni on haukkunut. Itkettä. t. ap
Mun äitini on alkoholistiperheen lapsi, hänen isänsä oli juoppo juopon todellisessa merkityksessä.
Tästä johtuen hän hyväksyi omalta mieheltään (eli isältäni) ihan mitä vain. Jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhkaa. Ilmeisesti ajatteli ja perusteli tämän itselleen sillä, ettei elämä voi olla ainakaan huonompaa kuin omassa lapsuudessaan. Hänestä tuli läheisriippuvainen lepsu nössö, joka ei puuttunut edes miehensä harjoittamaan lastensa kiusaamiseen. Antoi kaiken tapahtua ja alistui uhriksi.
Surullista. Nyt eläkevuosina heidän (ja erityisesti äitini) elämä ei ole missään mittakaavassa onnellista. Äiti ei ole oikein koskaan halunnut itselleen mitään eikä uskaltanut mitään edes vaatia. Koko maailma pyörii pirullisen miehensä ympärillä, joka kaiken lisäksi on alkoholisoitunut vanhoilla päivillään. Nyt on jo liian myöhäistä...
Aika rajua yleistystä. Olen alkoholistin aikuinen lapsi, enkä tunnista itseäni mistään mitä luettelit. Me selvitämme asiamme ihan normaalisti, meillä saa olla vähemmän rauhallisia yms. Olen mielestäni ihan normaali ihminen, mutta kiva, että toiset kategorioivat pelkän yhden vanhemman perusteella.
Joillakin ihmisillä vain on paska luonne ja sekin pahimmassa tapauksessa periytyy..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuka kestää puolisoa, joka itkee ja raivoaa koko ajan ja on masentunut. Mitä iloa tuo riiteleminen ja raivoaminen. Sekö sitä on mukavaa, että panbaan, kun raivotaan ja itketätään.
Kyllä se virtahepo on ap.n päässä
[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 17:26"]
Mun äitini on alkoholistiperheen lapsi, hänen isänsä oli juoppo juopon todellisessa merkityksessä.
Tästä johtuen hän hyväksyi omalta mieheltään (eli isältäni) ihan mitä vain. Jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja fyysisen väkivallan uhkaa. Ilmeisesti ajatteli ja perusteli tämän itselleen sillä, ettei elämä voi olla ainakaan huonompaa kuin omassa lapsuudessaan. Hänestä tuli läheisriippuvainen lepsu nössö, joka ei puuttunut edes miehensä harjoittamaan lastensa kiusaamiseen. Antoi kaiken tapahtua ja alistui uhriksi.
Surullista. Nyt eläkevuosina heidän (ja erityisesti äitini) elämä ei ole missään mittakaavassa onnellista. Äiti ei ole oikein koskaan halunnut itselleen mitään eikä uskaltanut mitään edes vaatia. Koko maailma pyörii pirullisen miehensä ympärillä, joka kaiken lisäksi on alkoholisoitunut vanhoilla päivillään. Nyt on jo liian myöhäistä...
[/quote]
Kuulostaa omalta äidiltäni, hänen omat vanhemmat molemmat alkoholisteja, todella alan ammattilaisia. Äidilläni ja isälläni sama kuvio henkisen ja fyysisen väkivallan kanssa. Nyt heillä vähän helpompaa, isäni ei ole alkoholisoitunut. Onneksi itse sain jo lapsena, nuorena ja vielä aikuisena paljon terapia-apua, siitä varmaan tämä psykologisointikin tulee. Monta vuotta terapiaa takana. Sitten otin samanlaisen alkoholisti perheen kanssa eläneen ihmisen puolisoksi. Hän on ihan hyvä mies käy töissä eikä juo, mutta tausta on vaikea. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kamalan nuoria olette molemmat. Tuossa iässä on ihan normaalia olla vähän lapsi itsekin.
T: Rouva 45
[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 17:37"]
kamalan nuoria olette molemmat. Tuossa iässä on ihan normaalia olla vähän lapsi itsekin.
T: Rouva 45
[/quote]
Olen huomannut saman naisista. Kolmekymppiset naiset kuvittelevat olevansa niin aikuista niin aikuista. Samalaisia, kuin juuri armeijasta päässeet parikymppiset miehet. Ei se elämä mene todellakaan niin kuin teoriassa menee.
Ap kuulostaa hieman naivilta. Yrittäisi elää, kuten miehensä elää. Mies elää elämäänsä eikä analysoi asioita liikaa. Kaikesta päätellen mies on tavallaan kypsempi ja hyväksyy heikkoutensa.
Nelikymppisenä ehkä aivot ovat kehittyneet siihen mittaan että huomaatte olevanne vain suuria lapsia itsekin. Tietoa on kertynyt ehkä enemmän ja ymmärrystä. Silti lapsellinen tahto elää koko lopun elämää. Ei siitä sisäisestä lapsesta pääse eroon ja turha sitä on tappaa.
toinen aikuinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut saman naisista. Kolmekymppiset naiset kuvittelevat olevansa niin aikuista niin aikuista. Samalaisia, kuin juuri armeijasta päässeet parikymppiset miehet. Ei se elämä mene todellakaan niin kuin teoriassa menee.
Ap kuulostaa hieman naivilta. Yrittäisi elää, kuten miehensä elää. Mies elää elämäänsä eikä analysoi asioita liikaa. Kaikesta päätellen mies on tavallaan kypsempi ja hyväksyy heikkoutensa.
Nelikymppisenä ehkä aivot ovat kehittyneet siihen mittaan että huomaatte olevanne vain suuria lapsia itsekin. Tietoa on kertynyt ehkä enemmän ja ymmärrystä. Silti lapsellinen tahto elää koko lopun elämää. Ei siitä sisäisestä lapsesta pääse eroon ja turha sitä on tappaa.
toinen aikuinen nainen
[/quote]
Olet todella julma ihminen, t. ap
Anteeksi, jos loukkasin sinua toinen aikuinen nainen, itselläni on vaan niin paha olla eikä yhtään helpota haukkumiset. En jaksa enää. En vain jaksa. Olen lopussa. Niin kuin tämä avioliittokin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 18:18"]
Anteeksi, jos loukkasin sinua toinen aikuinen nainen, itselläni on vaan niin paha olla eikä yhtään helpota haukkumiset. En jaksa enää. En vain jaksa. Olen lopussa. Niin kuin tämä avioliittokin on.
[/quote] t. ap
Ja onko se nyt niin kypsää ja heikkouksien hyväksyntää, jos ei ongelmia halua tai viitsi käsitellä? t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mene sinä terapiaan. Kieltäydy käyttäytymästä kuten nyt. Fakta on, että mies elää omaa elämäänsä, sinä omaasi. Sinä olet vastuussa omasta käytöksestäsi ja mies omastaan. Sopikaa pelisäännöt. Elä itsesi kautta, et miehesi ja hänen menneisyyden. Lupaa itsellesi, että annat menneiden olla ja katsot tulevaisuuteen. Hoidat ns. itsesi kuntoon. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 19:37"]
Ap, mene sinä terapiaan. Kieltäydy käyttäytymästä kuten nyt. Fakta on, että mies elää omaa elämäänsä, sinä omaasi. Sinä olet vastuussa omasta käytöksestäsi ja mies omastaan. Sopikaa pelisäännöt. Elä itsesi kautta, et miehesi ja hänen menneisyyden. Lupaa itsellesi, että annat menneiden olla ja katsot tulevaisuuteen. Hoidat ns. itsesi kuntoon. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi.
[/quote]
Kiitos paljon, ymmärrän, että voi olla vaikea tajuta ihmisen tunteita avioeron alla. Olen terapiani käynyt, menkööt mieheni sinne hoitamaan idealisminsa kohti realismia. t. ap
Kun tässä vielä voimia on erota niin se kannattaa tehdä tai jään sellaiseksi mieheni kontrolloimaksi sätkynukeksi. Voimat lopussa. Olen itkenyt niin paljon. Sitten kun tapaan ihmisen, joka pitää minusta eikä kuvasta, jonka itse haluaa minun olevan, olen niin onnellinen. t. ap
No mitäpä jos olisit ihan oma itsesi ihan tässä suhteessa? Mitä se virtahepo sille voi? Siksihän sitä puhutaan virtahevosta, että tilanne on tavallaan kuvitteellinen. Varsinaisesti sitä ongelmaa ei ole, mutta ihmiset alkavat vain käyttäytymään kuin keskellä olohuonetta kököttäisi virtahepo. Sen ympärillä sitten kierrellään sitä varoen. Virtahevosta pääsee niin, että lakkaa elämästä niin kuin se olisi siinä olohuoneessa. Riitelet jos siltä tuntuu ja riitelet lisää jos seksi loppuu sen takia. Ja puhut suoraan seurauksista välittämättä. Riitelet ja puhut niin kauan että siitä muuttaa pois joko se mies tai se virtahepo. Tuolla varomistyylillä tilanne vain jatkuu ja jatkuu. Eikä siihen mitään voimia tarvi. Suu liikkuu hyvin vähäisillä lihasponnisteluilla. Annat mennä vaan.
Olen raivonnut väsymystäni ja itkenyt joka päivä, mutta nyt on voimat pois. Eroko ainoa ratkaisu? Miehellä vahvat defenssit. Mitä mä teen, mitä me tehdään? t. ap
Kaikista pahinta on se, että jos ja kun ero tulee niin kaikki on hänen mielestään minun vikani. Se on niin raskas taakka. Miten voin ikinä enää olla ehjä ja rakastaa? En uskalla enää edes ajatella, että joku pitäisi minusta sellaisena kuin olen. t. ap :´(