Syyllistyn "valkoisiin" valheisiin enkä pidä siitä yhtään.
Ja ihailen suuresti ihmisiä jotka sanovat asiat sellaisina kuin ne ovat ja eivät ota vastuuta toisten ihmisten tunteista.
HUOM
Tällä en tarkoita sitä että ihminen jonka mielipidettä ei edes kysytä laukoo niitä mielellään, välittämättä toisesta ollenkaan, tai vastaa esitettyyn kysymykseen tarpeettoman röyhkeästi olisi jotenkin ihailtavaa.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tee ap mitään väärää. Mutta kun asia sinua vaivaa ja olet sen havainnut, ehkä pikkuhiljaa voit lähteä muutosta kohti? Prosessihan se on, mutta hiljalleen muutoksia alkaa tulla. Ja ensimmäinen vaihe on aina sen oman vanhan toimintatavan näkeminen.
Miten niin ap ei tee mitään väärää? Hänhän asettuu toisen yläpuolelle ja päättää toisen puolesta. Sellaista kutsutaan manipuloinniksi.
Höpöhöpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valkoinen valhe on ns. merkityksetön valhe. Kun se ei vahingoita ketään, sillä ei ole ikäviä seurauksia, mutta saattaa säästellä itseään vaikkapa häpeältä. Tai ehkä juurikin toisen tunteita.
Esim itse valehtelen jotta säästyn häpeältä ja selityksillä asioista jotka loppupeleissä eivät liikuta ketään muuta, tai sitten valehtelen joistain asioista säästääkseen muita.
T: AP
Tässä on vähän erikoinen asetelma sen vuoksi, ettei voi sanoa miten joku vaikuttaa johonkin toiseen vai eikö vaikuta. Miten sen tietää toisen puolesta? Vähän sellaista tuo on, että katsoo olevansa toisen yläpuolella ja päättää toisen puolesta, ettei tällä ole mitään vaikutusta häneen.
Siis jos joku läheinen kuulee että minulta on aito hajonnut ja he huolestuvat miten pääsen töihin jne niin saatan valehdella että auto on kunnossa vaikka oikeesti se olisi rikki ja kuolisin töihin bussilla
Minä olen superrehellinen ihminen, mutta heitän kyllä surutta valkoisen valheen, mikäli totuus aiheuttaisi kohtuuttomia seuraamuksia minulle ottaen huomioon asian laadun XD.
Eli kun kyseessä ei ole mikään vakava asia, MUTTA kertomalla totuuden aiheuttaisin paljon harmia itselleni. Silloin voin vähän puijata. En muuten.
Kaikille ei tarvitse kertoa kaikkea, esim. jollekin puolitutulle.
Riippuu siis vähän siitäkin, millainen ihmissuhde on kyseessä.
Enkä nyt tarkoita mitään totaalista huijaamista vaan esim. sitä, jos toinen alkaa liian uteliaaksi ( kyselemään liian henk.kohtaisia).
En itsekään halua kuulla aivan kaikkea toisten asioista.
Minusta läheisille ei valehdella. Esimerkiksi parhaan ystävän kanssa on monta kertaa kehuttu, kun voidaan kahvikutsuun vastata, ettei tänään kiinnosta, kun taas joillekin pitää kehittää vähintään päänsärky ja alkava flunssa ja koiran ripuli ja poikaystävän kuukautiset.
Puolitutuille voi tuollaisia sanoa, mutta läheisille pitää molempien pystyä olemaan itsensä, ilman valehtelun stressiä.
Miten niin ap ei tee mitään väärää? Hänhän asettuu toisen yläpuolelle ja päättää toisen puolesta. Sellaista kutsutaan manipuloinniksi.