Tänään loppuu laihduttaminen! Kuka lähtee mukaan?
Aloitin arvioilta 98:nnen laihdutuskuurin ("terveellisemmät elämäntavat") jokin aika sitten. Ajattelin, että jos tällä kertaa en onnistu, ts. jos ruoka, syöminen, kroppa, ja laihdutus alkaa pyöriä mielessäni jatkuvasti ja ahdistavasti, tai mikäli ratkean hillittömään syömishimoon (josta en pääse ruotuun vähintään kahden päivän kuluessa), lopetan laihduttamisen, anteeksi "terveet elämäntavat" ja ryhdyn pitämään terveydestäni huolta toisesta näkökulmasta.
Kilot nyt saa olla, jotka on. Olen niin monta kertaa yrittänyt muuttaa elämäntapojani ja ruokailutottumuksiani, laihtumisen toivossa, tuloksetta, että nyt riittää.
Vaaka lähtee roskiin heti tänään, samoin mittanauha.
Aion kyllä jatkaa lenkkeilyä ja muuta liikuntaa, kuten tähänkin asti.
Aion panostaa siihen, että syön päivässä (kaiken muun lisäksi) sen 500 g vihanneksia.
Aion edelleen olla tupakoimatta, ja käytän alkoholia kohtuudella.
Aion etsiä elämääni kaikenlaista kivaa tekemistä ja uusia harrastuksia.
Aion mennä uimahalliin, vaikka olen läski.
Että tällaista tänne. Toivottakaa onnea! Tällä kertaa onnistun! ;)
Kommentit (2)
Tervetuloa kerhoon! Minäkin lopetin laihduttamisen jokin aika sitten, mutta se ei ole tarkoittanut, että istuisin sohvalla leivoksia syöden. Käyn lenkillä, koska se tuottaa minulle nautintoa, mutta olen jättänyt sykemittarit kotiin enkä laske kilometreja. Napit korvilla hölköttelen menemään musiikin tahdissa, enkä lenkin jälkeen mieti, montako kaloria kulutin. Käyn myös parissa erilaisessa jumpassa, koska nekin tuottavat minulle iloa.
Syön kevyemmin, koska kevyemmän aterian jälkeen minulla on parempi olo, mutta en tunne syyllisyyttä silloinkaan, kun syön kahvin kanssa pullan. Sen verran satsaan noihin parempaan syömiseen, että sinun tavallasi katson, että syön vähintään 600 g vihanneksia päivässä. Aika helposti menee joskus kilokin: Salaatti on hyvää, kukkakaali ja porkkana on namia naposteltavaa, joskus syön niitä syntisesti juuston kanssa, kurkku ja paprika tekee voileivästä maukkaamman.
Välillä unohdan, että suklaan tuomaa nautintoa seuraa äklötys, jos en lopeta ajoissa. Sitä olen harjoitellut, että osisin kääriä levyn kaappiin, kun olen syönyt 1-2 riviä. Tuntuu hienolta, kun se onnistuu, ja nykyään se onnistuu useimmiten.
Olen laihtunut muutaman kilon - uteliaisuuttani käyn välillä vaa'alla - mutta sen tuoma nautinto ei ollut lähelläkään sitä iloa, mitä koin, kun jaksoin hölkätä 8 km putkeen.
Opetellaan pitämään itsestämme, jooko, ihan sellaisina kuin olemme, sentti sinne tai tänne. Tai kymmenen senttiä...
raportointia: hyvin sujuu! Ruoka ei enää pyöri mielessäni ahdistavasti eikä joka hetki. Olen toki syönyt paljon, mutta myös terveellisesti (esim. äsken rouskuttelin porkkanoita, namnam!), ja syömisen pystyy lopettamaan kun on tullut täyteen, eikä ole mikään himo ottaa lisää. Jotenkin jaksan nyt keskittyä enemmän muihinkin asioihin ja näen taas näitä muitakin asioita (laihduttaessani ajattelin vaan syömistä, sitä miten hyvin laihdutus on sujunut, tai sitä miten huonosti, kroppaa, vatsamakkaroita, sitä että pitäisi jumpata, miltä näytän ensi kesänä jne) sain tänään esim. siivoiltua kaappeja ja keskityttyä ympäröivään elämääni enkä pelkkään oman navan tuijottamiseen (melkein kirjaimellisesti).
Lenkille lähden kyllä kohtapuoliin, ei millään kyllä huvittais (lähteminen) mutta tiedän että hyvä olo tulee jo kilometrin jälkeen, siitä on sitten kiva jatkaa! Kuntoa täytyy kyllä ylläpitää, muuten alkaa kroppa renkkaamaan.
ap