Lue keskustelun säännöt.
Joka asiasta räjähtäminen
12.12.2013 |
Mä en tajua mikä mua vaivaa. Suutun hirveän herkästi miehelle ja sitten kun olen suuttunut, ei kelpaa enää mitkään selitykset. Sanon aina, että:" hyvähän nyt on seivailla, kun huomasit että loukkaannuin, nyt keksit vaan selityksiä." Tiedän olevani tosi raivostuttava, enkä osaa lopettaa. Jatkan vaan jankuttamista ja riitelyä vaikka mies kuinka pyytäisi anteeksi ja selittäisi miksi sanoi/teki jotain. Mies aina sanoo, että ajattelen siitä ja kaikista muistakin aina pahimman kautta ja että kaikki on mua vastaan. Huooh. Eilen mies jo sanoi, että tää voi jopa tuhota meidän parisuhteen, jos en opi rauhassa keskustelemaan ja hyväksymään anteeksi pyyntöä.
Miten tästä pääsisi eroon? Ehdin suuttua ennen kun itse olen edes havainnut asiaa. Olen jo alkanut huutaa ennen kuin olen huomannut.
Kommentit (49)
Eihän AP:n tilanne ole mitenkään poikkeuksellinen, sanoisin että 90% naimisissa olevista naisista on samanlaisia. Itse ainakin epäilisin vaimoni käytöstä jos olisi yhtäkkiä kovinkin kiltti. Se nalkutus ja naputus kyllä saa meikäläisenkin tekemään kotihommia. Ole siis huoleti, ei mitään pelättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 11:01"]
Kun seuraavan kerran suutut, ota aikalisä. Tai käske etukäteen miestäsi ottamaan. Lähde vaikka lenkille. Koska et suuttuneena suostu ymmärtämään miehesi selityksiä/kantaa, on hänen turha sitä sinulle kertoa kun olet suuttunut. Kykenetkö ymmärtämään miehen näkökulman nykyään riidan jälkeen, esimerkiksi seuraavana päivänä?
Jos suuttumuksen jälkeen kykenet ymmärtämään järkipuhetta, puhukaa vasta kun suurin suuttumuksesi on laantunut (vaikka sen lenkin jälkeen). Iso vastuu toteutuksessa voi olla miehelläsi, jos et pysty kontrolloimaan itseäsi suuttuneena. Ohjeista häntä, että ei ala riidellä takaisin tai selitellä, kun olet suuttuneessa tilassa. Se kuitenkin on aika primitiivinen tila, jossa logiikka ei päde.
Luultavasti saat suuttumuksesta ja huutamisesta jotain mielihyvää, stressiä purettua tms? Yritä tavoittaa nuo tunteet ja keksiä joku toinen tapa niiden purkamiseen.
[/quote]
No sitä se mieskin sanoo, että haluan riidellä. Se toimii kauheen fiksusti näissä tilanteissa, pysyy rauhallisena, pyytää lopettamaan huutamisen, kertoo että vastaa sitten kun olen rauhottunut, sanoo että menee vaikka makkariin ja hetken päästä keskustellaan. Oon kun jossain kamalassa tilanteessa kun huudan ja jankutan ja seuraan sitä:"Tää on selvitettävä nyt!!!" Ollaan yritetty sitäkin, että mies vaikka halaisi mua kun olen tosi kiihtynyt, mutta sitte kuitenkin alan huutamaan, että älä koske.
Kaikki sanoo, että opettele hillitsemään itsesi. Mutta miten? Yritys on kova ja ei tää itsestänikään kivaa ole, haluaisin kyllä.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 11:05"]
Eihän AP:n tilanne ole mitenkään poikkeuksellinen, sanoisin että 90% naimisissa olevista naisista on samanlaisia. Itse ainakin epäilisin vaimoni käytöstä jos olisi yhtäkkiä kovinkin kiltti. Se nalkutus ja naputus kyllä saa meikäläisenkin tekemään kotihommia. Ole siis huoleti, ei mitään pelättävää.
[/quote]
Ei me tapella kotitöistä enkä mä niistä naputakaan. Yleensä riidat on jostain ihan muusta ja aivan järkyttävän naurettavista asioista useimmiten.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 11:05"]
Eihän AP:n tilanne ole mitenkään poikkeuksellinen, sanoisin että 90% naimisissa olevista naisista on samanlaisia. Itse ainakin epäilisin vaimoni käytöstä jos olisi yhtäkkiä kovinkin kiltti. Se nalkutus ja naputus kyllä saa meikäläisenkin tekemään kotihommia. Ole siis huoleti, ei mitään pelättävää.
[/quote]
Ei me tapella kotitöistä enkä mä niistä naputakaan. Yleensä riidat on jostain ihan muusta ja aivan järkyttävän naurettavista asioista useimmiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 11:05"]
Eihän AP:n tilanne ole mitenkään poikkeuksellinen, sanoisin että 90% naimisissa olevista naisista on samanlaisia. Itse ainakin epäilisin vaimoni käytöstä jos olisi yhtäkkiä kovinkin kiltti. Se nalkutus ja naputus kyllä saa meikäläisenkin tekemään kotihommia. Ole siis huoleti, ei mitään pelättävää.
[/quote]
Ei me tapella kotitöistä enkä mä niistä naputakaan. Yleensä riidat on jostain ihan muusta ja aivan järkyttävän naurettavista asioista useimmiten.
Olet temperamentiltasi juuri sellainen nainen jollaisista jokaisen miehen pitäisi pysyä erossa jos hän haluaa säilyttää mielenterveytensä, eikä halua joskus päätyä maksumieheksi maksaen elatusmaksuja kun se avioero tulee vääjäämättömästi jossain vaiheessa. Harva, jos kukaan kestää kaltaisiasi naisia eläkeikään asti, puhumattakaan loppuelämästä.
Kysyt miten tästä käytösestäsi ja raivamisestasi pääsisi eroon ? Ongelma kaikkien kohdalla on se, että tällaisesta ei henkilö eroon pääse ja muutu kuin äärimmäisen harvoin. Joissain harvoissa tapauksissa pitkäkestoinen erittäin ammattitaitoinen terapia saattaa mahdollistaa henkilön temperamentin ja käytöksen muuttumisen siten, että hänen kanssaan voi tulla toimeen ja puolisen elää jopa hyvää tyydyttävää elämää tämän jälkeen. Fakta vaan on se, että ihmisen temparamentti on perinnöllistä, geeneissä jo vauvana peritty asia, siksi on äärimmäisen harvinaista että temperamentin aiheuttamaa ongelmakäyttäytymistä voi merkittävästi parantaa /poistaa esim. terapian avulla.
Toisin kuin monet, sinä sentään tiedostat vikasi ja ongelman persoonallisuudessasi. Siksi sinulla on ehkä jonkin tasoinen pienen pieni mahdollisuus että kykenet muutokseen. Niillä jotka eivät tiedosta persoonallisuudessaan piileviä ongelmia ja ongelmakäyttäytmistään ei ole käytännössä yhtään mitään toivoa, eikä heidän läheisillään että elämä tällaisen ihmisen rinnalla muuttuisi siedettäväksi,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti asia pn jo selvinnyt. Yli kymmen vuotta sitten😳
Kiitos vastauksista!
Mies on sitä mieltä, että keksin riidan jostain tyhjästä, koska mua ahdistaa joku muu asia, mutta puran sen keksimällä riidan jostain pienestä asiasta. Esim. mua ahdistaa tällä hetkellä raha-asiat kauheesti niin tuli ihan järkyttävä riita niistä stockan etuseteleistä. Ihan naurettavaa.
Lapsena meillä kotona ei oikein sallittu muilta negatiivisia tunteita, paitsi äidiltä. Äiti sai olla vihanen, huutaa, raivota tukistaa ym, mutta me lapset ei saanu kiukutella tai keskenään nahistella koskaan. On muutenkin aika huono itsetunto, lievää koulukiusaamista ollut yläasteella.
Just tältä musta tuntuu(äh en osaa tehdä lainauksia täällä....): "Mä olen samanlainen. Se jankutus ja raivo tulee ihan kuin jostain mun ulkopuolelta, suu vaan käy enkä hallitse tilannetta. Ei vaan pysty lopettamaan. Olen kai jotenkin sekaisin."
Mä alotan mukamas rauhallisesti puhumaan, mutta se vaan kiihtyy ja kiihtyy ja kiihtyy ja hetken päästä jo huudankin vaikken edes huomaa. Mies pysyy aina rauhallisena ja sanoo, ettei keskustele jos en puhu rauhassa. Ollaan puhuttu, että keskeyttäis aina mun huutamisen sanomalla just noin ja se toimii ehkä n. 2 minuuttia kerralla. Jotenkin aina noissa riitatilanteissa koen olevani niin väärin ja epäreilusti kohdeltu ym. Olen jotenkin niin äkkipikainen, tuntuu mahdottomalta, että pystyisin pysähtymään miettimään, jos tulee joku tilanne joka suututtaa. Pystyn hillitä itseni hyvin, jos olen osannut varautua johonkin asiaan ja päättänyt etten suutu. Mutta jos tilanne tulee yllätyksenä niin abotu räjähdän saman tien.
Tällä hetkellä siis opiskelen ja yleensä käyn töissä koulun ohella. Nyt en ole käynyt hetkeen töissä koska olen tienannut liikaa. Tavallaan tää rauhottuminen ja kotona kouluhommien tekeminen on rauhottanut, mutta samalla taas stressaan kovasti raha-asioista, jotka toisaalta sitten taas aiheuttaa riitaa.
ap