Jos vanhemmat paheksuvat lapsensa huostaanottoa = se on aiheeton?

Yhteiskunnan puuttuminen niinkin hlökohtaiseen asiaan kuin perhe, on aina kriisi. Jos perhe jossa on ongelma, ymmärtäisi sen ongelman, "turhia huostaanottoja" ei ehdittäisi välttämättä edes tehdä. Apu olisi tarjottu jo varhaisessa vaiheessa.

Sikäli siis aivan ymmärrettävää, että vanhemmat usein puhuvat aiheettomista vaikka todellisuudessa aihetta on.

Minun suvussani nekin, joiden kohdalla huostaanotto on ollut aivan välttämätön, paheksuvat sitä. Se häpeä, menetys ja suru on kuitenkin suuri, vaikka ulospäin olisi näyttänyt, että vanhemmat ovat suorastaan inhonneet lastaan.

Niin? Tämähän ei poista sitä faktaa, että Suomessa tehdään aiheettomia huostaanottoja.

En ymmärrä miten huostaanotto voi olla aiheeton, kun siihen prosessiin mene aikaa ja moni ihminen on sitä päätöstä tekemässä. 

"Prosessi" saattaa olla yksi sosiaalityöntekijöitten kokous, missä "ammattilaiset" päättävät parin sosiaalityöntekijän kertomuksen perusteella (näkemättä perhettä) mikä on lasten kannalta parasta. Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä heti. Varsinainen huostaanotto vahvistetaan hallinto-oikeudessa, jos vanhemmat vastustavat lapsen sijoitusta. Hallinto-oikeuden jonot ovat ainakin pk-seudulla lähes vuoden pituiset eli jos lapsi sijoitetaan pois kotoa kiireellisesti, vanhemmat saavat asian oikeudenkäsittelyyn vasta noin vuoden päästä. Koko sen ajan lapsi on sijoitettuna lastenkodissa tai sijoitusperheessä. He, jotka eivät ole kokeneet lastensuojelun toimia, eivät voi niitä käsittää. Suomessa lastensuojelu toimii aivan mielivaltaisesti ja laki on niin löysä, että sosiaalityöntekijät voivat sen turvin päättä lähes mitä tahansa. Oman kokemukseni mukaan päättävät sosiaalityöntekijät ovat hyvin ylimielisiä eivätkä "alennu" kohtaamaan vanhempia aidosti. Mitään apua lastensuojelusta ei saa. He pesevät kätensä esim koulukiusaamisesta kokonaan. Kirjoitan tämän omasta kokemuksestani. Sain lapseni takaisin hallinto-oikeuden päätöksellä ja sen jälkeen lastensuojelu ei ole ollut kiinnostunut perheestäni, joten mikä se huolen määrä alunperin olikaan?

Niin.Lastensuojelutyötä tekevänä en ole koskaan nänyt aiheetonta huostaanottoa- lukuisia avun torjuneita vanhempia kyllä. Syyllisyys on niin iso, että se on helpompi siirtää vaitiolovelvollisen sossun harteille ja "avautua" medialle aiheettomasta huostaanotosta :) Lasta ei ajattele kukaan, se on surullisinta...

Tuohan ei pidä paikkaansa. Kyllä huostaanottoon liittyvässä prosessissa on mukana muitakin kuin pari sossua. Lapsi nähdään monta kertaa. Ensin yritetään avohuollon konstit ja vasta viimeisenä huostaanotto. Avohuollon sijoitus ei tosiaankaan ole huostaanotto.

Nostan tätä. Olen ilmeisesti maan ainoa lastensuojelusta hyviä kokemuksia saanut? 9

Minä olen kokenut lastensuojelun toimet positiivisina. Kaikki on mennyt niin kuin pitää. Avohuolto kaikkine mahdollisuuksineen ensin. Ihana sosiaalityöntekijä, joka kannustaa ja on valmis auttamaan perheen yhdistämisessä heti kun vaan mahdollista.

Minä olen seurannut sivusta aika ihmeissäni näitä lastensuojelukuvioita. Vanhempien annetaan rämpiä niissä päihde-ja ihmissuhdeongelmissaan niin kauan, kunnes lapset oireilevat niin rajusti että jotain on pakko tehdä. Kyllähän se huostaanotto varmaan aiheettomalta tuntuu, kun on saanut jo vuosikausia elää holtitonta elämää eikä enää itse tajua, ettei ole normaalia ettei ikinä siivota, että lapsilla ei ole edes vuodevaatteita sängyssä, ruokailu on sitä että kunhan jotakin on lätkäisty lautaselle, lapset jäävät keskenään kun on pakko päästä baariin tuulettumaan jne. Näille vanhemmille se huono vanhemmuus on sitä että lapset hakataan henkihieveriin, ja jos sitä ei tehdä, niin kenelläkään ei pitäisi olla asiaan mitään sanomista. Toisaalta voi olla, että päihdeongelmaisen kyky ylipäänsä ymmärtää asioita on alentunut, kun keskushermostoa on liuotettu vuosikausia kaikella myrkyllä minkän käsiinsä on saanut.

Nämä tilanteet ovat varmasti monimutkaisempia ja hankalampia mitä sitä sivullinen voi tietää, mutta usein tuntuu että vanhemman oikeudet ovat paljon vahvempia lapsen oikeuksiin verrattuna.