En jaksa pitää yhteyttä äitiini

En jaksa äitini marttyyriasennetta, ja jokainen kyläilyreissu tuntuu uuvuttavalta, kun hän hössöttää, utelee, tarjoilee mielipitetään kysymättä ja syyllistää. Arvomme ovat hyvin erilaiset, eikä meillä ole oikein mitään mielekästä puhuttavaa. Hän ei ole sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisin viettää aikaa. Olenkin tässä vähitellen harventanut käyntejäni tietoisesti ja jättänyt vastaamatta puheluihin. Jos tämä kehitys jatkuu tällaisena, äitini tulee kuolemaan lopulta yksin. Ajatus tästä häiritsee minua yllättävän vähän. 

Muita, jotka ovat poistamassa tai poistaneet lähisukulaisen elämästään ilman sen kummempaa riitaa tai draamaa? Miksi teit niin, ja mitä siitä seurasi?