kolmas lapsi - uskaltaako?
Olemme olleet todella tiukilla lastemme kanssa, valtava määrä valvomisia, sairasteluja, huonoa syömistä.. Nyt lopultakin on helpompaa, vaikka kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ei olekaan ja lapset ovat vilkkaita ja temperamenttisia. Nuorempi 3v. Olen juuri aloittanut määräaikaisessa työssä. Parisuhde kärsi rajusti väsymyksestä, paljon sanottu sellaista mitä ei koskaan pitäisi ja taisteltu lastenhoidosta. Mutta ollaanpahan selvitty! Ja niin upeaa että kaksi ihanaa lasta. Mutta hui, vahvasti myös tunne että yksi vielä puuttuu! Kolmea olen toivonut aina, viime vauva-ajan aikaan tosin mietin etten kestäisi enää. Enkä tiedä jaksaisinko, kestäisikö terveys. Jaksaisinko olla väsymyksessä hyvä äiti isommille.. Tässä kolmannen kaipuussa ei kai ole mitään mieltä! Toisaalta mietin, olisiko kokemuksen ja iän kautta myös osaavampi, jaksavampi, kärsivällisempi? En tiedä, tai sekoaisin valvomisiin.. Isommat kärttävät pikkusisarusta, se ei tietenkään tässä ole ratkaisevaa. Entäs kun uusi määräaikainen työkin... Miten näistä mietteistä pääsisi selville vesille? Ikää on reilu kolmekymmentä.
Kommentit (6)
Kakkonen: Miten aktiivinen mies teillä on? Valvooko vauvan kanssa yöllä? Huolehtiiko isommista lapsista? Kuka hoitaa jos lapset sairastavat?
Vähän sama meillä. Kolmas haaveissa vaikken ole ihan varma jaksamisesta. Paljon on taisteltu lastenhoidosta ja toisen kanssa meni jo paremmin sen suhteen, kuin ensimmäisen. Toinen taas nukkunut tosi huonosti ja nukkuu edelleen huonosti. Itse tässä miettinyt, että eipä niitä lapsia tule hankittua yhtään jos yrittää järkeistää asiaa nukkumisten, yhteisen ajan tai rahan takia. Aika lyhyitä nuo vauva ja taapero ajat, kuitenkin ovat loppujenlopuksi. :) Jotenkin itse alkaa "tottua" tähän univajeeseen. Viimeksi nukkunut 8 tunnin yöunet ennen esikoista neljä vuotta sitten.
Itse kyllä odottaisin, että oikeasti haluaisin sen vauvan. Mä odotan nyt kolmatta 35-vuotiaana, pidempään en uskaltanut venyttää. Lapst 7v ja 5v, helppoja jo pitkään. Kolmatta en olisi putkeen halunnut, vaan halusin nauttia kolmannestakin vauva-ajasta. Tottakai jännitää aloittaa taas alusta, mutta uskon, että helpottaa, kun on vain yksi pieni kerralla. Ja erilailla jännää, kun isommat lapset täysillä mukana odotuksessa. Parisuhde ehdottomasti ensin kuntoon!
Harmittaa vaan ajatus pitkästä ikäerosta, varmaan kolmas harmittelisi kun ei ole leikkikaveria kuten isommilla toisensa. Ja kai jotenkin pelkään, nouseeko kynnys liian korkeaksi jos odottelee vaan. Mies täyttää kohta 40 ja sanoi, että kokee jo nyt olevansa turhan vanha.
Mutta niin totta, että parisuhteen tulisi olla kunnossa.
No voithan vielä odottaa vuoden tai pari ja sit jos siltä tuntuu niin kolmatta yrittämään. Ja jos kaksi ekaa on ollu haastavia niin kolmas on helpompi. (tai ainakin näin kannattaa uskotella itselleen. :D)
Meidän piti hankkia viides (toinen yhteinen) mutta vähän myös arveluttaa, että jaksanko. Neljäs on nyt 9kk ja yllättävän raskasta on ollut. Edelleenkään en saa nukkua kunnolla. Isommat lapset ovat olleet todella helppo hoitoisia vauva-aikana. Mies haluaisi nyt heti perään uuden vauvan ja koska isompiin on 10 vuotta ikäeroa niin itsekin haluaisin että vauvallakin olisi suht samanikäinen sisarus.