Eläin säälittää enemmän kuin ihminen

Sama homma täällä! Esim näitä kauhuelokuvia missä ihmiset tapetaa ni ei tunnu missää, mut sit joku leffa missä eläin kuolee vaikka iha vanhuuteen vaan ni mä pillitän ku hullu :D sama myös just jos lukee et eläimiä kaltoinkohdeltu. :( en ymmärrä miksi kukaan satuttaa viatonta eläintä. :(

Onko sulla itsellä lapsia? Mun kaveripiirissä on moni sanonut ihan samaa, eivät pysty mitään eläimiin kohdistuvia rääkkäyksiä katsomaan, mutta lapsiin kohdistuvat ei herätä mitään tunteita. Ja heillä  ei siis ole lapsia.

Itsellä taas ei nää eläinten rääkkäykset tunnu missään, en ole eläinrakas enkä pidä mistään eläimistä erityisesti, mutta lapsiin kohdistuvat saavat niskakarvat pystyyn!

Pari viikkoa sitten katsoin Komisario Frostia. Jaksossa oli tapahtunut murha, mikä ei hetkauttanut. Samassa jaksossa selvitettiin myös uhanalaisten eläinten salakuljetusta, ja näitä eläimiä löytyi sitten jostain varastosta. Tiikeri löytyi kuolleena häkistään. Se oli fiktiota, mutta minulta pääsi itku :(

Sama homma. Ihmisiin kohdistuva väkivalta ei hetkauta, ei säälitä sodan, murhamiesten tai luonnonmullistusten ihmisuhrit, aikuiset tai lapset, mutta annas olla, kun on eläimet kyseessä. Kamalaa oli esim. lukea siitä kissasta mikä oli haudattu elävältä. Yleensä jätänkin tälläiset uutiset lukematta, kun tekee niin pahaa ja alkaa itkettämään.

Minullakin näin. Olen itse miettinyt sitä, että johtuukohan se siitä että ihmisten väliseen väkivaltaan on jo niin tottunut (ihan elokuvien ja sarjojenkin kautta). Toisekseen on se, että eläin ei ymmärrä miksi häntä kohdellaan niin. Eläin on siis niin erilainen ihmiseen verrattuna, että on päivänselvää ettei se ikinä pysty ymmärtämään sitä itseä kohtaan tuotettua kipua mitenkään muuten kuin ulkopäin tuotettuna kipuna. Jo aika pienet lapsetkin jo kykenevät esimerkiksi tajuamaan, että kipu on väliaikaista, ja rauhoittamaan itseään kivun jälkeen. Lapselle pystyy myös sanomaan rauhoittavia asioita, toisin kuin eläimelle. Toki lapsella tarkoitan nyt esim 5-vuotiasta, enkä vauvaa. 

Sama juttu täälläkin. Mulla on myös lapsia, joten omien lasteni ikäisiin kohdistuneet jutut myös satuttavat. Mutta muun ikäisistä lapsista en niin välitä.

Kun lapseni olivat pieniä, pikkulapsionnettomuudet olivat pahimpia, nyt en enää reagoi niihin yhtä voimakkaasti.

Luultavasti kyse on osittain tottumuksesta. Olemme tottuneet kuulemaan pienestä pitäen siitä, mitä hirveää ja kauheaa ihmisille on tapahtunut ennen ja nykyisin. Nyt se ei enää tunnu missään. Eläinten julmia kohtaloita raportoidaan paljon harvemmin.

Itselle on ainakin käynyt näin, vaikka en todellakaan ole empatiakyvytön ihminen. Osittain se on myös itsensä suojelua, ohitetaan kaikki hirveä ja julma, koska sen ajatteleminen ahdistaisi liikaa. 

Ehdottomasti sama juttu ja olen kärsinyt tästä koko elämäni. On niin raskasta olla yliempaattinen ja itkeä kaikkien viattomien kohtaloa. Joulu on raskasta aikaa varsinkin, vaikka rakastan joulua. On ihan liikaa kärsimystä.