Käveleekö teidän 3 ja 4-vuotiaat reippaasti kaikki matkat vai onko hän aina rattaissa?

ihan kunnon vauhtia pitkiäkin matkoja.

Meidän 1½-vuotias tyttö kävelee jo parin kilometrin matkan mielellään ja kokoonsa nähden ihan reippaastikin, mutta pian 3-vuotias kummipoika ei kävele 100 metriä enempää kiukuttelematta. Näiden lasten kohdalla ero johtuu todennäköisesti siitä, että kummilapsemme perheessä kuljetaan autolla pienimmätkin matkat eikä kävellä ikinä. Meillä taas kävellään tai pyöräillään usein muutaman kilometrin matkat ja lapsi on ollut " liikkuvainen" ihan pienestä pitäen. On tietysti luonne-erojakin, joten en sano, että kaikki " kävelemättömät" taaperot on liikkumattomista perheistä.

Meidän 3,5v tyttö saattaa kävellä koko päivän, jos on tarpeeksi mielenkiintoista. Esim käveli (lue juoksi) juuri Korkeasaaressa monta tuntia. Mutta puolen kilometrin kauppamatka on aina yhtä tuskaa, jokaista kivenmurikkaa pitää käydä potkaisemassa ja jokainen käpy kääntää. Puolen kilometrin matkaan menee usein 45 min. Lapsen luonne ratkaisee paljon.

Unohdin vastata varsinaiseen kysymykseen. Rattaat jätettiin lopullisesti keväällä pois, kun pikkuveli syntyi.

Meillä tosiaan tilanne se että mietitään kolmatta vauvaa, ja edellytyksenä olis että lapset kävelisivät kauppa reissut. Käytämme aina bussia tai metroa, ja luulisi että jaksavat kävellä. Ja jos muuta mahdollisuutta ei ole, niin kyllä kai ne tottuu. Lapset olisivat siis vauvan syntymän aikoihin 3 ja 4 vuotiaat, ja haluaisin yhden lapsen rattaat. En tiedä sitten kun lähtee pitemmälle, miten nuorempi jaksaa. Nyt hän on 2 vuotias ja innokkaasti työntää nuken rattaita ja haluaa kävellä. Saisin vain pidettyä ne mukana etteivät juoksentele karkuteille.

En kestä sinkoilua joka suuntaan ja vaarallistakin, kun mieleen tulee mitä vaan ja molemmat menevät eri suuntaan ja lujaakin jo. Maalla saaneet nyt koko kesän kävellä tosi paljon eli kysymykseen sanoisin, että aika paljon jaksavat kävellä. Olosuhteet vaan sanelevat välillä paljonko rattaita tarvitaan.

Meidän 3- ja 4-vuotiailla ei kummallakaan ole enää rattaita koskaan mukana. Nuorempi kyllä välillä heittäytyy väsyneeksi esim. kauppareissulla, oikeasti jaksaa käytännössä kaikki kävelymatkat puistoihin yms. hyvin.

itselläni on usein sellainen kiire paikasta toiseen, että on pakko laittaa 3 v poika kärryihin, jotta siirtyminen paikasta toiseen tapahtuisi nopeasti (esim. aamulla päivähoitoon vieminen n. 1 km). Omaa tahtiaan jaksaa kyllä kävellä pitkiäkin matkoja.

vuosi sitten alle 2v käveli 4 km matkan ja muutama kk sitten ei olisi mennyt rattaisiin millään. Nykyisin ei jaksa kävellä paria metriä pidempään kun hinkuu rattaisiin...

Meidän keskimmäinen oli 2v2kk kun kuopuksemme syntyi. Oli talvi aika joten pulkka oli silloin pidemmillä matkoilla mukana tai seisomalauta. Talvella jonku verran oli pulkassa, mutta keväällä kun siirryttiin seisomalautaan, poika alkoi kävelemään. Esikoinen oli silloin 3v2kk ja hän käveli aina. Nyt meille on 4. tulossa ja kuopuksemme on viittä vailla 2v vauvan laskettuna aikana ja aion pärjätä ilman kaksosten rattaita.

Poika kolme vuotias ja istuu osan lenkistä rattaissa. Koiran kanssa käydään kaksi kertaa päivässä lenkillä niin ei tietenkään jaksa koko matkaa kävellä.

3-vuotiaani istuu enemmän kuin mielellään rattaissa, mutta jaksaa oikein hyvin kävellä, jos vain haluaa. Nyt sitten jätämme rattaat tarkoituksella pois mahdollisimman usein, että tottuisi. Jonkun verran viitseliäisyyttä vaatii, että motivoi lasta, mutta kun mökillä näin, kuinka paljon ja koko päivän lapsi liikkui luontaisesti monta päivää perättäin, niin yhä vähemmän haluan käyttää rattaita. On vain niin helppo varmuuden vuoksi ottaa ne mukaan, jos itselle iskee mukavuudenhalu tai lapselle känkkäränkkä. Koska haluan opettaa lapseni reippaaksi kävelijäksi ja hyötyliikkujaksi, niin kyllä ne rattaat on nyt viimein jätettävä pois. Ihmettelen, kun tuttavien koulutyttö valittaa pienestäkin kävelymatkasta, mutta he liikkuvatkin aina joka paikkaan autolla. Samanlaista narisijaa en omastani halua.

Lapset kävelevät reippaasti esim. juuri huvipuistoissa tai jos ollaan matkalla kivaan kohteeseen. Myös päiväkodissa ja koulussa tai muuten samanikäisten seurassa kävely sujuu mallikkaasti, mutta sitten nämä aikuisen " hyötymatkat" ovat meidän lasten mielestä tylsiä ja rasittavia, vaikka tässä jo kahdeksan vuotta olen yrittänyt " motivoida" lapsia liikkumaan myös näitä kauppamatkoja. Melkoisen lapsikohtaista olen havinnut kävelyhalukkuuden olevan.



Minulla on ollut periaate, että 3v synttäreiden jälkeen rattaita ei ole juuri käytetty, paitsi silloin, kun äiti tarvitsee tehokasta lenkkiä :-) Minäkin kannatan hyötyliikuntaa, mutta ei kaikista lapsista tule kauppamatkaliikkujia 4-vuotiaana, vaikka lasta kuinka motivoisi liikkeelle. Liikunnasta katoaa lapseltakin ilo, jos siitä tulee karmeaa pakkopullaa.

Aikaisemmin kun hän oli pieni, niin ei millään tahtonut olla vaunuissa mutta nyt vinkuu jo pienemmästäkin kävelymatkasta rattaita kehiin. Yritin viedä aluksi päiväkotiin kävellen+bussilla mutta se oli ihan hirveeta riekkumista ja vinkumista. Nyt mennään kiltisti sateenvarjorattaissa, vaikka ehkä jonkun mielestä 3 vee onkin liian " iso" matkustamaan rattaissa. Mut hei, mulla on bussikorttikin taskussa :D

Meillä poika 2v8kk ja on kävellyt jo viime syksystä kaikki kauppa- ja puistomatkat yms. Rattaita pidetään mukana enää silloin kun lähdetään pidemmäksi aikaa shoppailemaan kaupungille tai retkelle jonnekin missä haluan, että poika nukkuu päiväunet (rattaissa siis). Mutta esim. Muumimaailmassa käytiin justiin ja poika nukkui päiväunet just ennen sinne menoa autossa niin minä sitten työntelin 4-5 tuntia tyhjiä rattaita (no, oli niissä meidän tavaroita!) ympäri saarta ja mies+poika viipotti ympäriinsä. Rattaita ei siis tarvittu sielläkään sitten ollenkaan (no, on ne hyvä tavaroiden pitopaikka - ei tarvii kantaa selässä tai käsissä).

naapurissa on 4-vuotias lapsi, joka ei edes vähän kauempana olevaan puistoon halua kävellä.

Tytöllämme jätettiin rattaat pois toukokuussa 2v 7kk iässä. Sitä ennen tietty kävelytettiin lyhyempiä ja pidempiä pätkiä ja talvella vedettiin pulkassa. Toiveena oli ollut päästä rattaista eroon jo aiemmin, mutta tytön sairastelujen takia ei onnistunut.



Kun päätettiin, että rattaat jäävät varastoon, likka ei voinut kinuta kyytiin vaan tyytyi kohtaloonsa. Äidille rattaista luopuminen oli varmaan vaikeampaa ;) Kauppaostokset täytyy itse kantaa ja matkoihin pitää varata enemmän aikaa.