Oksentamisfobia ja siitä eroon pääseminen

No mä kärsin lievästi emetofobiasta. Se on ihan järkyttävää ja pelkään oksentamista yli kaiken. Olen yrtittänyt psyykata itseäni kaikin tavoin että en ottais niin kovia paineita siitä, mutta yhtä kamalaa se on joka tapauksessa.

Kaikista sairauksista jurikin oksennustauti on pahin.

Jos jollakin perheenjäsenistä on vatsatautia, niin mä laitan hengityssuojaimen kasvoilleni, kumihanskat käteen ja kävelen desinfiointiaineen kanssa ympäri kämppää desinfioimassa kaikkea mihin ne on voinut koskea.

Mä en tiedä miten tästä kammosta pääsisi eroon, mut haluaisin kyllä Oksentaminen on helvetin kivuliasta ja äärettömän vastenmielistä.

Oletko kakkonen aina pelännyt oksentamista? Tai muistatko milloin pelko alkoi?

Itselläni ei ole tullut mitään muuta mieleen kuin lapsuuden muisto siitä, kun oksensin yöllä sänkyyn ja äitini oli tästä todella vihainen. Sen jälkeen aloin koko tautia pelätä ja vältellä. Kyllä se niin tuskaa on jokainen kerta, kun lapset sairastuvat ja koko ajan vain odotan, milloin se alkaa itselläni.....Haluaisin todella päästä tästä eroon!!! Ap

Minulla sama... jotenkin siinä pelkää sitä kontrollin puutetta oksentaessa. Se kun vatsalaukku vääntelehtii ja sykkii ja väkisin heittää itsestään ulos kaiken, on kamalaa ja myös äärimmäisen epämiellyttävää. Olen muutenkin maku- ja hajuherkkä, joten vaikka sen jälkeen tulee yleensä parempi olo, osa siitä negatoituu sillä että aistit saa kärsiä.

4 jatkaa... mulla pelko alkoi siitä, kun joskus lapsena vatsaan sattui kovasti ja luulin että on vaan nälkä. Sitten söin vahvasti, mutta tunne olikin vatsataudin aiheuttamaa vatsakipua eikä nälkää. Oksensin sitten rajusti kaiken mitä olin juuri hetki sitten syönyt.

Olen opetellut eroon pelosta. Tai ainakin onnistunut lieventämään sitä opettelemalla itseni rauhoittamista.

Mulla jonkin verran.. tai no todella paljon auttoi sellaiseen lievään oksennustautiin sairastuminen. Siis se tunne kun tajusin, että pahoinvoinnista ei enää selviä oksentamatta, oli ihan kamala, mutta sen jälkeen olotila koheni viidessä minuutissa lähes terveeksi. Ja tauti ei ollut niin raju, että olisi tuntunut siltä, että tukehtuu tmv, mitä lapsuuden taudeissa aina tapahtui.

Kyllä se vieläkin pelottaa, mutta ei enää sellaiseen täyteen paniikkiin johtavalla tavalla.

Minulla alkoi kans jo ihan pienenä ja pelko on tullut pääasiassa juurikin kivunvuoksi. Tänäpäivänäkään en uskalla oksentaa, koska pelkään kipua ja tukehtumista.

Oksennusta nimittäin tulee suusta, sekä nenästä, mikä aiheuttaa minussa sitten paniikin tunnetta. Olisi mahtavaa keksiä tähän keino, millä pääsisi eroon... mutta ei. Ja erittäin turhauttavaa on myöskin se, että ihmiset vähättelevät oksentamista.