Lihava nainen, normaalipainoinen mies

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 05:44"]

Taitaa olla aika yleinen yhdistelmä tämän päivän Suomessa, vai mitä? Minä myös pullero, mieheni normaali. Kiinnostaisi kuulla muiden pariskuntien tarinat.

Paljonko sinä painat, paljonko miehesi painaa? Olitko normaalipainoinen tavatessanne ja aloit lihoa seurustelun aikana vai olitko ylipainoinen jo tavatessanne? Miten miehesi on suhtautunut painonnousuusi? Oletko kuullut ilkeitä kommentteja ulkopuolisilta aiheeseen liittyen?

Minä painan 114 kiloa, mieheni 82 kiloa. Olen n. 163 cm pätkä ja mieheni n. 187 cm. Olin tavatessamme (n. 7 vuotta sitten) normaalipainoinen, mutta ensimmäisen raskauden aikoihin paino lähti nousuun ja on vain noussut näihin päiviin saakka. Nykyisin kiinnitän huomiota syömisiini ja yritän liikkua säännöllisesti. Jospa saisin pian painoa putoamaan. Mieheni tukee minua projektissani, eikä hän ole koskaan haukkunut minua läskieni vuoksi. Hän pitää minusta tällaisena, häntä ei kiloni haittaa yhtään, onneksi. :) Muutaman ilkeämielisen kommentin olen joskus kuullut ulkopuolisilta painoerostamme ja ne saivat minut todella surulliseksi. Mutta onneksi minulla on ihana mies joka rakastaa minua painoerostamme huolimatta!

[/quote]

minä 75 nainen 45

Meillä mies 30 vuotta, pituus 184, paino 75.

Minä vaimo 39 vuotta, pituus 161 cm, paino 85. Mies on tavannut minut ja ihastunut minuun kun olen ollut nykyisen paksuinen. Tosin ei hän ulkonäön takia minuun ihastunut vaan työkaverina tutustuttiin ensin toisiimme ystävinä ja ihmisinä, sitten vasta tuli seksipuoli mukaan.

Mä 114kg. mies 78kg ja on sanonu että mun pitää laihtua ja ollaan ihan yhdessä puhuttu siitä. TIEDÄN että laihtuminen parantaa mun itsetuntoa ja tätä kautta myös mieheni ja minun välejä, seksielämää ym. Joten tässä raskaudessa aion liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin ja laihtua ensi kesänä :) nimim. Raskauskiloista on ollut vaikea päästä eroon :/

Mä olen just jättämässä vaimon lihavuuden takia. Ei kuulemma kiinnosta laihduttaa ja syyllistäminen on kuulemma törkeää. En kehtaa painostaa enempää, otan siis ja lähden. Mä en yksinkertaisesti pysty kestämään läskiä. En vaan pysty. Ei ole ok. Ei ole pikkujuttu. Ei ole suhtautumiskysymys. Mä en pysty saatana niin kun en pysty makaamaan miehiä tai eläimiä.

Suomalaiset miehet ovat kyllä todella oksettavia pinnallisia ja itsekkäitä sikoja, ei mitään hajua rakkaudesta ja älykkyydestä. Ottakaa naiset itsellenne ulkomaalaisia miehiä vain tästedes, jää nuo itkupillit vinkumaan yksin kätensä kanssa. Olette onnellisempia miehen kanssa jolla on itsetuntoa ja kykyä kommunikoida. Trust me!

Mä olen normaalipainoinen (BMI 22), mies on sairaalloisen ylipainoinen (BMI reilut 40), olemme kahden- ja kolmenkympin välissä. Näin on ollut koko suhteemme ajan. Mies päätti aloittaa nyt elämäntaparempan, kun huoli diabeteksesta kasvoi. Mukavaa kun vihdoin mies syö samaa ruokaa kuin mä, ja voimme käydä yhdessä salilla. 

Ei mua ole koskaan miehen ylipaino haitannut, paitsi tietysti olen miettinyt mitä se terveydelle tekee tulevaisuudessa. Mies taas vitsailee puolivakavasti "mitä muut meistä ajattelee, pitää varmaan sua onnenonkija-postimyyntivaimona kun oot tällaisen läskin kanssa". Kukaan, tuttu tai tuntematon, ei kuitenkaan painoeroamme oli kommentoinut, hyvä niin.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 23:03"]

Suomalaiset miehet ovat kyllä todella oksettavia pinnallisia ja itsekkäitä sikoja, ei mitään hajua rakkaudesta ja älykkyydestä. Ottakaa naiset itsellenne ulkomaalaisia miehiä vain tästedes, jää nuo itkupillit vinkumaan yksin kätensä kanssa. Olette onnellisempia miehen kanssa jolla on itsetuntoa ja kykyä kommunikoida. Trust me!

[/quote]

Ja naisetko ei :D 

Se on tosin universaali ilmiö, eli valitettavasti ei auta edes ulkomainen nainen tässä asiassa :(

Onpas ollut hauskoja juttuja ja hurjan rankkoja yleistyksiä.

Kaikki suomalaiset miehet eivät ole pinnallisia paskoja, eikä kaikki petä jne. Sama juttu pätee toisinpäin.

Olin suhteen alussa pikkupullukka ja siitä sitten yhdessä lihottiin isoiksi. Miehellä kun on enemmän selkärankaa, niin sai laihdutettua itsensä miehen mittoihin. Ei laiha, mutta ei parimetrisen tarvii ollakaan.

Mä sen sijaan olen vasta saanut 12 kiloa pois ja tuplasti vielä jäljellä.

Tuolla joku sanoi, että tuntisi itsensä huijatuksi, jos kumppani ei olisi sama kuin naimisiin mennessä. Kaikkihan muututaan koko ajan, sisäisesti ja ulkoisesti. Toivon todella etten ole enää se sama tytön huitake kuin 20 vuotta sitten. Eli koskeeko se huijatuksi tuleminen vain ylimääräistä läskiä? Eikä ollenkaan elämän kokemusta, luonteen muuttumista jne?

Musta olisi kammottavaa, jos mieheni olisi noin pinnallinen.

komia on ja hurjan seksikäskin, meillä on aivan valtavan viriili seksielämä. Kumpikin nauttii.

Hän on myös hurjan viisas, fiksu mies, suuri ajattelija komeessa paketissa. Kyllä sillä ottajia olis. Olen monesti nähnyt sen pettymyksen naisten silmissä, kun tulee ilmi, että on naimisissa. Sitten seuraa järkytys, kun hoksaavat "ai, tuon sotanorsun kanssa!?" mies hellästi halaa ja suukottaa ja sitten siirrytään toisaalle.

Mä nykyään epäilenkin, ettei jengi oikeesti kavahda läskejä, vaan onnellisuutta. Kun sitä ei ymmärretä, miten ihmiset voivatkin olla aidon onnellisia ja rakastuneita. Sitten puetaan se epävarmuus parisuhteessa joutaviin asioihin.

Oppikaa rakastamaan itseänne!