Harmittaa kun kummilapseni äiti ei pidä yhteyttä

Täällä myöskin sama juttu, kummilapsen vanhempien kanssa on mahdoton pitää yhteyttä. Emme olleet juurikaan tekemisissä ennen lapsen syntymää ja suureksi yllätykseksi he pyysivät minua esikoisensa sylikummiksi. Suostuin ja hölmönä luulin että nyt asiat muuttuvat ja alamme pitämään enemmän yhteyttä. Mitä vielä. Nyt heillä on lapsia jo kolme ja jokaisella lapsella on neljä kummia. En ihmettele jos eivät jaksa pitää kaikkien kummien kanssa yhteyttä Mutta en minäkään jaksa. Kummilapsen äiti ei koskaan soita, parhaimmillaan ei vastaa teksitiviesteihin/facebookviesteihin, eivät koskaan käy kylässä. Ei huvita enää olla se aktiivinen osapuoli. Jos kehtaisin niin kysyisin miksi juuri minut valittiin esikoisen kummiksi kun ei kiinnosta pitää yhteyttä. Kadun koko kummiutta vaikka kummilapseni itsessään on ihana.

Sama. Kummilapsen äiti ei pidä yhteyttä. Viimeksi ei vastannut edes viestiin.

Toivottavasti ei kutsu rippijuhlaankaan sitten.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:02"]

Haluaisin pitää enemmän yhteyttä kummilapseeni ja hänen perheeseensä, mutta tuntuu että joudun tyrkyttämään itseni heille kylään. Heiltä päin ei ikinä tule kutsua, vaikka kyllä vieraita heillä käy ja viettävät iltoja kaveriporukassa (johon minäkin mielestäni kuulun/kuuluin). Ottaa kyllä mielellään vastaan jos ehdotan että tulen kylään jne. mutta jatkuvasti näen Facebookista miten taas ovat viettäneet mukavaa iltaa ja minua ei ole kutsuttu. Kysyin asiasta ja hän sanoi että olen aina tervetullut ja että hän on tosi väsynyt lasten kanssa eikä siksi huomaa kutsua (mistähän ne kaikki muut ihmiset sinne sitten ilmestyvät?) mutta ei halua olla näkemättä minua.

Huoh. Harmittaa vaan jotenkin tämä ulkopuolinen olo.

[/quote]

Olisikohan mahdollista, että ne ystävät, jotka tietävät että ks. henkilöllä on rankkaa tms. ovat oma-aloitteisia ja kysyvät itse saako tulla käymään jne. Tottakai ymmärrän, että harmittaa, mutta jos kerran toinen on vielä sanonut että on väsynyt, niin ehkä hän on mielummin niihin yhteydessä, jotka ovat aktiivisia häneen ja jotka ovat tulleet piristämään hänen/heidän tylsää iltaa/päivää.. Oletko ajatellut asiaa tältä kannalta??!

Ap! Onko sinulla perhettä, omia lapsia, minkä ikäinen/ikäisiä? Kokeile ehdottaa jotain yhteistä tekemistä lasten kanssa! (Vaikka oma tai kummilapsesi olisikin ihan vauva, kyllähän vauvatkin pitävät seurasta) Erkanivatko tiet sen jälkeen kun sinusta tuli kummi? Toinen keino olisi tietenkin jonkun yhteisen tuttavan kautta mennä käymään esim. kahvilla kummilapsiperheessä ja näinhän samalla saisit viettää aikaa myös vanhan kaveriporukkasi kanssa tuntematta itseäsi ulkopuoliseksi. Oletko sinä ja kummiperhe molemmat kahden vanhemman perheitä tai elättekö samaa vaihetta (esim. vauva-arkea)? Kokeile pistää miehesi vaivihkaa puhumaan kummiperheen miehelle ja ehdottamaan vaikka leffailtaa yhessä, jos koet itsesti torjutuksi. Jos vain kehtaat, kysy ihmeessä suoraan niin asia selviää, eikä vaivaa sinua enää, asioilla on tapana järjestyä, tsemppiä!

Tuttua tämä, ettei kummilapsen äiti pidä yhteyttä. Olen nähnyt yhtä kummilasta tänä vuonna helmikuussa lapsen synttäreillä ja kesällä vilaukselta. Syksyllä sovittiin kummilapsen äidin kanssa tapaavamme ihan kahdestaan, mutta hän perui tapaamisen. Lahjat kyllä tarvitaan ja ne kerrat kun lapsen äiti ehdottaa, että menisimme kahdestaan syömään, tapahtuvat joulun alla, jolloin sitten lahjan voi antaa antaa hänelle siellä. Naapurikaupungeissa asutaan.

Olisi reilumpaa tälläisiltä kummilapsien vanhemmilta ilmoittaa, etteivät itsekään pidä sitä kummitouhua minään tärkeänä, eikä lahjoja tarvitse hankkia, kun oikeasti kummiksi valitun seurakaan ei kiinnosta. Itsellä menee kohta mielenkiinto lahjojen ostamiseen ja tämän "ystävyyssuhteen tekohengittämiseen". Lapsesta tosiaan en vuosien varrella ole tiennyt juuri muuta kuin vaatekoon, joka tällä hetkellä on 120 cm.

Meillä sama juttu! Lahjat kelpaa, mutta ei mikään yhteinen tekeminen, kyläily tai aktiviteetit, joita ehdotettu useita kertoja. Odottavat muistamisia mitä ilmeisemmin, mutta mikään seurassamme ei kiinnosta. Lähinnä surullista, ja omalle lapselle en halua vastaavia kummeja, että kyläily tai yhteydenpito ei kiinnosta.... Rasittaa ja syytä en myöskään tiedä. Tsemppiä ap! 

Mä olen tehnyt niin vastaavanlaisten kummilasten vanhempien kanssa, että annan lahjaksi aina yhteistä tekemistä lapselle. Eli en mitään vaatetta tai tavaraa vaan lahjakortin jossa kummitädin kanssa luvataan kiva reissu puuhamaahan tai johonkin konserttiin. Silloin en ole lahjakone vaan lahjan lunastaminen vaatii myös jonkinlaista yhteydenpitoa. 

Ei tässä ole kyse mistään lahjoista vaan siitä että tunnen olevani ulkopuolinen vaikka olen vieläpä sylikummi.

Ap

3, no miten tuo onnistuu 0-3v kummilapsen kanssa, jota vanhemmat paapovat helmoissaan eivätkä varmasti päästä mihinkään kanssaan saati yksin?

No vaikuttaa vahvasti siltä että olette jotenkin vieraantuneet: kun lapsi syntyi, olitte läheisiä ja sinua pyydettiin kummiksi. Nyt tilanne on muuttunut. 

Omaa kokemusta on kolmen lapsen kummiudesta ja tällä tietämyksellä olisin jättänyt suostumatta kummiksi. Jollain tavoin kummiksi lupautuminen tuntuu pilaavan koko ystävyyden. Nämä kummilapsien äidit pitävät itsestäänselvyytenä, että heidän lapsiaan muistettaisiin, mutta kummiksi lupautumisen jälkeen ei kummilapsen äitiä oma seurani kiinnosta.

Aikaakin olen yrittänyt antaa. Esimerkiksi viime kesänä kyselin useampaankin kertaan milloin voisin mennä kummilapsen kanssa erääseen näyttelyyn. Koko kesänä ei sopinut. Sen sijaan silloin kyllä minun aikani kelpasi, kun pyydettiin leipomaan perheen toisten lasten juhliin.

Pidän huomattavasti enemmän niiden ystävieni lapsista, joiden kummi en ole. Näiden lasten äideillä on aikaa minullekin ja yhteinen aika on mukavaa eikä vain toisen auttamista tai lahjojen yksipuolista syytämistä.

Ilmiö on kai aika yleinen, sillä parikin ystävääni on tästä puhunut. Olisi kiinnostavaa kuulla mistä syystä jotkut äidit eivät enää kohtele lapsen kummia ystävänä, vaikka ovat itse hänet kummiksi pyytäneet.

Ehkä hän ei vain pidä sinusta niin paljon enää, mutta kuitenkin sen verran, ettei halua kokonaan poiskaan rajata. Olet kuitenkin lapsen kummi. Ehkä olet joskus loukannut jotenkin tai hän on huomannut, että teillä on sittenkin ihan eri arvot tms.

Meillä tilanne on niin päin, että kummi tyrkyttää itseään jatkuvasti kylään tai kinuu sinne suuntaan. Jotenkin nyt tämän kummiuden myötä pitäisi jatkuvasti olla näkemässä ja se rassaa. Vaikka juuri oltaisiin nähty, pitäisi jo alkaa seuraavaa tapaamista suunnittelemaan. Meillä on paljon kavereita, joita nähdä ja moni asuu kaukana. Näkemiseen menee useimpien kanssa aina koko viikonloppu pitkän välimatkan takia. Emme jaksa sitä, että joka viikonlopuksi olisi joku tulossa kylään tai me ajamassa jonnekin kyläpaikkaan. Emmekä myöskään halua vähentää muiden ystävien näkemistä sen vuoksi, että yksi ystävä on alkanut niin rasittavaksi ja haluaisi koko ajan organisoida jotain ohjelmaa.

Molemmat olemme vielä vuorotöissä, joten yhteisiä vapaita viikonloppuja on muutenkin harvemmin. Jos kummi saa vihiä, että on yksikin tyhjä viikonloppu, pitäisi siihen olla heti varausta tekemässä. Ärsyttää niin paljon! ei mene mikään selitys jakeluun, aina loukkaannutaan ja syyllistetään kiireestä. Enkä myöskään tykkää siitä, että kummiuden myötä aina pitäisi nähdä nyt sitten perhekunnittain. Sen koomin ei olla nähty enää me kaksi ystävystä kahdestaan, vaan aina tulee koko perheen tai vähintään kummilapsen olla mukana tämän kummisyyn vuoksi.

Ja sama homma täällä. Kummi loukkaantuu heti jos saa tietää, että meillä on käynyt muita vieraita tai jopa ollut illanistujaiset. Mutta en jaksa aina kutsua mitään isoa laumaa väkeä, joskus on kiva nähdä vain pariskunnittain jonkun kanssa tai ihan vain pientä porukkaa kerrallaan. Miksi tämän yhden ystävän sitten pitäisi aina olla mukana? Olen tosi ahdistunut tilanteesta ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä isompi kynnys on nähdä.

Meillä Ap samantyyppinen tilanne! Kummiksi meidät pyydettiin ja innoissani suostuin, olin todella otettu että meidät haluttiin. Mutta ilmeisesti kokivatkin joksikin "velvollisuudeksi" pyytää meitä kun ollaan sukua.. Alkuun pari vuotta käytiin heillä n. kerran kuussa kyläilemässä, aina oltiin ne ketä kysyi että koska sopisi tulla ja voidaanko tulla jne. Kertaakaan he eivät meille voineet tulla! Meille syntyi oma poika tämän kummitytön ollessa 1 vuotias ja sama peli jatkui.. Sitten todettiin että ei heitä varmaan sitten kiinnosta, kun koskaan eivät meitä kutsuneet kylään, eikä kyläkutsuista huolimatta meillä käyneet. Me siis nähdään nykyään tytön synttäreillä ja jouluisin. Kyselin jossain vaiheessa lähtisikö tyttö meidän kanssamme esim puistoilemaan yms. mutta ujona tyttönä ei kuulemma suostu lähtemään meidän mukaamme ilman vanhempia.. Kyllä mua ainakin harmittaa, että ollaan ns. "turhaan" kummeina nyt sitten..

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:08"]

Meillä Ap samantyyppinen tilanne! Kummiksi meidät pyydettiin ja innoissani suostuin, olin todella otettu että meidät haluttiin. Mutta ilmeisesti kokivatkin joksikin "velvollisuudeksi" pyytää meitä kun ollaan sukua.. Alkuun pari vuotta käytiin heillä n. kerran kuussa kyläilemässä, aina oltiin ne ketä kysyi että koska sopisi tulla ja voidaanko tulla jne. Kertaakaan he eivät meille voineet tulla! Meille syntyi oma poika tämän kummitytön ollessa 1 vuotias ja sama peli jatkui.. Sitten todettiin että ei heitä varmaan sitten kiinnosta, kun koskaan eivät meitä kutsuneet kylään, eikä kyläkutsuista huolimatta meillä käyneet. Me siis nähdään nykyään tytön synttäreillä ja jouluisin. Kyselin jossain vaiheessa lähtisikö tyttö meidän kanssamme esim puistoilemaan yms. mutta ujona tyttönä ei kuulemma suostu lähtemään meidän mukaamme ilman vanhempia.. Kyllä mua ainakin harmittaa, että ollaan ns. "turhaan" kummeina nyt sitten..

[/quote]

Huh, kerran kuussa vierailu on todella paljon!!! Meillä käy vieraita ehkä kaiken kaikkiaan kerran kolmessa kuukaudessa, tykkäämme olla kotona perheen kesken ja huilata arjen kiireistä. Yhteyttäkin pidetään ystäväperheisiin vaihdellen joidenkin viikkojen välein, eikä silti oo sellaista tunnetta, että nähtäisiin jotenkin kauhean vähän. Siitä jatketaan mihin viimeksi jäätiin... Niinköhän ovat ystävämme loukkaantuneita...? Tuskin. Mutta kerran kuussa en kyllä ketään haluaisi meille, oli kuinka kiva ystävä hyvänsä. 

11 Niinhän se on, vaikea se on tietää toisten ajatuksia jos niitä ei sanota, meillä kun käy vieraita/käydään kylässä muutaman kerran viikossa! Pidämme siitä että on jotain mukavaa seuraa tiedossa, joko vain aikuisseuraa tai lapsiperheseuraa että lapsillakin olisi kavereita :) Jos ei koko kuukautena kävisi ketään kylässä, niin kyllä alkaisi tylsyys iskeä meidän perheessä.