Miksi naiset uskoo olevansa paras jos mies niin sanoo?

Eiköhän jokainen aikuinen järkevä ihminen tajua, että siellä kumppanin menneisyydessä aivan varmasti on itseä kauniimpia, fiksumpia ja kuka milläkin tavalla itseä ns. parempia naisia/miehiä. Aika typerä on oltava jos luulee olevansa paras vain siksi että on nykyinen - voihan olla että kumppani olisi edelleen paremman ihanan eksänsä kanssa, mutta eksä on ollut se joka on lempannut, joten nyt sitten tyydytään ok-vaihtoehtoon kun paras jätti ja uskotellaan itselle ja nykyiselle tämän olevan paras.

Harvahan sitten koskaan myöntää tulleensa jätetyksi vaan käytännössä jokainen on omien puheidensa mukaan se joka jätti.

Mä ainakin uskon olevani paras sängyssä (ja muutenkin tyttöystävänä), koska olen mieheni ainoa.

Eihän silloin ole vertailukohtaa, joten tottakai on paras. Niin olisi jokainen muukin, joka on ainoa ja ensimmäinen kumppan, parashan se olisi riippumatta siitä olisiko kuinka hyvä tai huono.

Eräs tuttava otti itseensä kun mainitsin nähneeni miehensä entisen vaimon kaupassa ja sanoin, että hän varmaankin käy salilla kun on tosi hoikka ja upeavartaloinen. Kauhea akka se on, kuului tiuskaisu ja kun sanoin siihen, että olkoon vaan mutta upeannäköinen on siitä huolimatta ja kateeksi käy, ei tarvinnut vähään aikaan olla tekemisissä. Kauniimpi on miehensä exä ja se vasta ottaa koville.

Niinhän joillakin on paras aina se autokin jolla ne kulloinkin ajaa. Vaikka olisi kuinka vanha ja romu. Kun eivät parempaa saa. Sitä sanotaan tyytymiseksi.

Kivempi tietty niin että saa niitä kehuja siltä mieheltä, jos on niitä kovasti vailla. Ja kyllä minua ainakin hymyilyttää kun kaverit kilpailevat kehuista joita ovat miehiltä saaneet. Itse en viitsi kehuja eteenpäin kertoa, tulisi vähän sellainen "Kattokaa kuinka paras oon! Vai ootteko kateellisia?" -olo.

Kissa kehuilla elää.

Älkää nyt viitsikö levittää epävarmuutta naisten keskuuteen kun he ovat muutenkin niin epävarmoja kaikesta....  Lisää epäluuloisia naisia onkin miehille tosi kiva :D

Eihän tää mitenkään koske vain naisia. Miehiin uppoo sänkykamarikehut kuin veitsi kuumaan voihin, uskovat ihan aidosti olevansa paras rakastaja. Esimerkiksi nykyinen avokkini ei tosiaan taida olla se, joka on minulle parhaan seksuaalisen nautinnon antanut - vaikka niin kehujeni perusteella uskookin. En kuitenkaan mielestäni valehtele kehuessani, juuri tällä hetkellä hän on minulle "paras", en haluaisi olla kenenkään muun kanssa.

Varmasi moni nainenkin seurustelee sellaisen miehen kanssa, jota voi sanoa ulkonäöllisesti ja sisäisesti paremmaksi kuin kukaan existään? Miksi ei mieskin voisi?

Jaa. Kyllä minun mieheni on paras mitä voin saada ja taatusti parempi kuin edeltäjänsä. Miksi valitsisin huonomman kumppanin kuin aiempi?

Mun mies sanoo kyllä ihan rehellisesti missä mä oon hyvä ja huono ja missä exä on hyvä ja huono, ilman että siitä edes tulee mitään vertailutilannetta tai muutakaan. Kun esimerkiksi suunnitellaan heidän pojalleen juhlia ja jaettiin hommia niin mies totes että tarjoilun voisi hoitaa niin että mä teen ruuan kun olen siinä niin hyvä toisin kuin exä, ex taas hoitaa kahvipöydän tarjoilun kun osaa leipoa mua paremmin ja tuntee jonkun joka tekee mahtavia kakkuja. Koristelu hoituu exän puolesta kun on siinä paljon mua parempi ja mä keksin lapsille viihdykettä ja peuhaan niiden kanssa kun mÄ taas oon siinä parempi.

kyllä siis ihan uskon kun mies sanoo että oon paras afrikkalaista ruokaa kokkaava nainen, ja et oon paras lasten kanssa, paras sotkunkestäjä, ja paras rennosti olossa ja nalkuttamattomuudessa jne. Exä on paras leipomaan ja tarkkuudellaan paras korsteleen, lisäksi on paras kurinpitäjä lapsilleen ja siisteydenpitäjä.

niinhän Se menee että ihmiset ovat erilaiset ja hyviä eri asioissa, ei kai siitä tarvi tappeleen alkaa. Miehen exä on paras monessa sellaisessa asiassa missä minä olen huono ja päinvastoin. Mies nyt kuitenkin on tyytyväinen saa hyvää ruokaa sotkuisessa asunnossa, lapsilla on aina meillä kivaa kun mä en kovin tiukkaa kuria pidä, en nalkuta miehelle enkä lapsille ja yritän aina keksiä kaikille jotain kivaa.

mies viihtyy ilmeisesti paremmin kun viihtyi aikanaan exänsä luona kauniisti sisustetussa kiiltävän puhtaassa asunnossa jossa ruoka oli einestä mutta juhliin sai mahtavat leipomukset. Kuri oli tiukka sekä miehelle että lapsille ja valitus ja isotkin riidat joka päiväistä.

pointti siis on Se että monessa asiassa varmaan olen paras ja saa mies sen sanoakin, ja kokonaisuutena varmasti pitää mua parhaana naisena itselleen

Nainen uskoo tai naiset uskovat, ei naiset uskoo. 

En kyllä ymmärrä ihmisiä, jotka tyytyvät vähempään kuin haluaisivat. En pystyisi olemaan suhteessa jos en pitäisi miestäni parhaana - ja toivon samanlaista ehdottomuutta kumppaniltani. Tuosta "parhaaksi kehumisesta": täytyykö kaikessa kehuakaan parhaaksi ja paremmaksi kuin exät, tai ylipäätään ainakaan ääneen verratakaan keneenkään? Jos minun exäni teki maailman parhaita uuniperunoita, miksi minun täytyisi edes sanoa nykyiselleni, että kylläpä teetkin parhaat potut? Voin sen sijaan sanoa että kylläpä maistui, ja jättää vertailut sikseen. Kehun sitten kun oikeasti haluan ja olen todella sitä mieltä että nykyiseni on paras jossain. Ja jälleen, toivon samaa kumppaniltani. Parisuhteessahan on kyse kokonaisuudesta, eli osien summasta, ja minä ainakin olen rehellisesti sitä mieltä että kaikki puolet yhdistettynä mieheni on minulle se paras kumppani. Jos jostain syystä eroaisimme, en voisi kuvitella tyytyväni johonkin jota pitäisin huonona. On oman arvonsa alentamista olla suhteessa ihmiseen, jota ei pidä parhaana itselleen. Jokainen kumppanini on tuntunut sillä hetkellä parhaalta itselleni, ja jos tunne on muuttunut, olen lopettanut suhteen.

19 jatkaa. Miksi niin monia edes kiinnostaa kumppaninsa exät? Minä tiedän karkeasti mieheni exät ja kuviot, mutta en ole kiinnostunut puimaan heidän osaamisalueitaan, ulkonäköjään yms. Eikä miehenikään onneksi halua tentata ko. asioita minun existäni. Suhteessamme olemme me kaksi, ei muita. Minut on joskus jätetty, olen jättänyt itse, ja samanlainen historia on miehelläni - sen sijaan että ajattelisin olevani joku korvike, olen tietysti onnellinen siitä että kummankin elämä on mennyt niin kuin on mennyt, ja että se mahdollisti kohtaamisemme. Suosittelen, että muutkin lopettaisivat existä murehtimisen, vertailusta ei ole kenellekään hyötyä! Kannattaa ennemmin keskittää energiansa siihen että löytää sen verran munakkaan kumppanin, että tämä ei tyydy vähempään kuin haluaa.

"Aika typerä on oltava jos luulee olevansa paras vain siksi että on nykyinen - voihan olla että kumppani olisi edelleen paremman ihanan eksänsä kanssa, mutta eksä on ollut se joka on lempannut"

Tuo on aivan varmasti totta monella. Itsekin tiedän miehiä, jotka ovat alkaneet uuteen suhteeseen, mutta sanoneet (minulle, ei tietenkään sille nykyiselle) että eivät olisi halunneet erota eksästä, mutta kun eksä otti ja jätti niin pakko tyytyä toiseksi parhaaseen.

Että ei se aina niin mene että valitsee parhaan ja on parhaan kanssa; parhaalta on voinut saada lemput, mutta pysyy korvike tyytyväisenä kun sille puhuu lööperiä.

Kyllä miesten mielipiteet/kehut on monesti rehellisempie kuin naisten. Ei sillä että sietäisin kehuilla kilpailemista tai leuhkimista.

Siis eikö vittu ihmiset osaa olla itekseen? Ihan hirveetä toisten ali arvioimista

Tuo on aivan varmasti totta monella. Itsekin tiedän miehiä, jotka ovat alkaneet uuteen suhteeseen, mutta sanoneet (minulle, ei tietenkään sille nykyiselle) että eivät olisi halunneet erota eksästä, mutta kun eksä otti ja jätti niin pakko tyytyä toiseksi parhaaseen.

Siis eikö vittu ihmiset osaa olla itekseen? Ihan hirveetä toisten ali arvioimista

Mulla on ollut tasan kaksi miestä ex-avomies ja nykyinen aviomieheni, ja kyllä mieheni on parempi kuin ex, exässäkin oli aikoinaan hyvät puolet, mutta hän oli alkoholisti, ja ilman sitä alkoholismia voitaisiin olla vieläkin yhdessä. Nykyinen miehenikään ei ole täydellinen, mutta hän on minulle paras ja sopivin, häntä rakastan ja häntä haluan. Mieheni ei uskonut kun sanoin hänelle että hän on paras minulle, vaikka luettelin pitkän litanian hyviä puolia hänessä, hänkään ei tajunnut sitä että hän tuntuu parhaimmalta minulle, en halua ketään muuta, että en tarkoita että hän on paras mies maailmassa, vaan että hän on MINULLE paras, eikä minulla ole syytä etsiä että olisiko joku vielä parempi. En koskaan valehtele miehelleni, kehun jos on aihetta, ja moitin jos on siihen aihetta.

Mieheni ei ole kovin kokenut naisrintamalla, ja en ole pahemmin halunnut kuullakaan hänen existään joita ei tainnut olla kuin pari. Mies ei ole mitenkään suuremmin minua vertaillut kehenkään, alkuaikoina ihaili isoja rintojani kun ei ollut näin isorintaisen kanssa ollut, olin kyllä varmasti myös lihavin, mutta se ei miestä haittaa. En oikein osaa kuvitella tilannetta jossa mies sanoisi että olen paras jossain, eihän hänellä ole suuremmin vertailupohjaa, minulle riittää se että hän on tyytyväinen minuun ja ehkä jopa rakastaa minua, hän on sanonut minulle hyvin vähän kehuja, on sanonut että olen hyvä sängyssä, on sanonut että hoidan hyvin lapsiamme ja joskus kehuu vaikka ruokaa jota olen tehnyt. Olisihan se nyt älytöntä että hän kehuisi että olen maailman paras hoitamaan meidän lapsia, eipä niitä kukaan muu ole koskaan hoitanut, tai että minä teen maailman parasta ruokaa, eipä hän ole niin kovin kummoisten kokkien ruokia syönyt.

Tykkäisin kyllä jos mies joskus sanoisi että rakastaa minua, tai kehuisi jotenkin romanttisessa mielessä, mutta hänelle kaikki romantiikka on aivan vierasta ja vaikeaa, ei vaan osaa.

Kertokaa nyt esimerkkiä siitä mitä joidenkin miehet sitten vaimojaa kehuu, minulle ei kukaan nainen (tai mieskään) ole koskaan sanonut että missä asiassa puoliso on kehunut, se on varmaan aika intiimi asia, eikä kuulu ulkopuolisille, ja kertokaa missä yhteydessä on tuollainen asia mahtanut tulla puheeksi? Soittaako joku nainen ystävättärelle, että arvaa mitä, Erkki sanoi just että mä olen maailman paras ompelemaan verhoja! Niin mä nyt sitten oon maailman paras, eiks oo ihanaa!?