Lue keskustelun säännöt.
Miksi Tampere-talolla oli niin surullinen ohjelma?
07.12.2013 |
Voisiko joku avata mulle, miksi eilen Tampere-talon ohjelmassa ei ilmaistu mitään iloa itsenäisyydestä tai selviytymisestä itsenäisenä valtiona? Meidän oli kotikatsomossa pakko vaihtaa kanavaa Lapin äidin kehtolaulun kohdalla, kun minä aloin itkeä jo Maan korvessa kulkevi lapsosen tie-laulun kohdalla ja perheemme teinikin pyyhki silmiään. Perheen isä puolestaan odotti rockia ja Lordia, jota ei tullut (oli kylläkin toisella kanavalla).
Puhuin asiasta eläkkeellä olevan syöpää sairastavan sukulaisen kanssa tänään ja hänkin ihmetteli, miksi itsenäisyydestä pitää tehdä niin surullinen asia. Haukio oli kuulemma sanonut jotain sensuuntaista, että ohjelma kuvastaa suomalaista sielunmaisemaa, mutta sukulaiseni ei ainakaan tunnistanut itseään. Hän sanoi, ettei hän ainakaan ole niin masentunut ihminen kuin eilinen ohjelmavalinta oli.
Kommentit (27)
Täh? Ei kai kukaan oikeasti odottanut Lordia esiintymään Itsenäisyyspäivän juhlassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 11:48"]
Pitäisikö tästä ajatella, ettei itseni kaltaisten kuuluisi ollenkaan asua tässä maassa. Vähän sellainen fiilis tuli. Tai sitten meidän toisinajattelevien pitäisi myös jotenkin saada äänemme kuuluviin.
Ohjelma voi olla arvokasta ja ylevää olematta silti niin synkkää.
[/quote]
Sama minulle tulee aina mieleen joulurauhan julistuksesta. Julistuksen teksti itsessään on ihan jees, mutta se virsi! Kamala, kauhea ja kiivas ja kiukkuinen, my ass! Ja sotamarssi vielä loppuun: Narvan mailla vertaan vuoti, voi vainolaisten hurmehella peittää maan. Kovin jouluista ja rauhanomaista... not! Olen monta kertaa miettinyt, miksei voitaisi laulaa esim. Maa on niin kaunis ja marssina kuulla vaikka isä-Straussin Radetzky-marssia, mutta ei. Ei, kun on tämä synkkä traditsuuni eikä sitä voi sitten millään muuttaa, muuten maailmankirjat menisivät ihan sekaisin!. Ollaan itsenäisyyspäivänä synkkiä ja jouluna synkkiä, ja meillä on nämä synkät itsemurhaluvutkin... Hohhoijaa, huonosti menee, mutta menköön. Koskaan et muuttua saa.
Olikohan muuten sodan aikana missään muussa maassa tanssikieltoa? - kertoo paljon. Itsemurhakansaa.
Olisi niin ihanaa, että itsenäisyyttä juhlittaisiin riehakkaasti sambatunnelmissa. Runsaasti alkoholia, serpentiiniä, iloa ja ääntä. Lordia, jääkiekon MM-kultaa yms. muistellen. Ai niin, onhan meillä vappu sentään.
Oikeasti minusta on juuri upeaa, että edes itsenäisyysjuhla on arvokas ja hillitty. Populaarimusiikki tunkee joka paikkaan, onneksi sitä ei kuultu tuossa juhlassa.
Hard rock hallelujah -ko sitten olisi sitä kaivattua iloista meininkiä? : o
Ohjelma oli hieno, mitään karnevaalitanssia en olisi jaksanutkaan katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 16:03"]
Populaarimusiikki tunkee joka paikkaan, onneksi sitä ei kuultu tuossa juhlassa.
[/quote]
Aika banaaleja populaarikipaleita Lapin kesä, Maankorvessa kulkevi lapsosen tie, Lapin äidin kehtolaulu ja Myrskyluodon maija kyllä ovat. Tai kauniita (paitsi ne kehtolaulut), mutta todella popularisoituneita ja kuluneita, jos olisivat tämän päivän musiikkia puhuttaisiin etenkin kehtolaulujen kohdalla makikolehmaisen soittolista-sellouteista.
Tuskin oli tanssikieltoa muualla. Tuota kieltoa kierrettiin sillä tavalla, että järjestettiin iltamat, joissa oli erilaisia ohjelmanumeroita, ja lopuksi tanssia, näin kertoivat vanhempani. Suomalaiset ovat synkkiä, totisia torvensoittajia, johtavat itsemurhatilastoja, hei siinä me ollaan ekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ohjelma ollut surullinen, vaan arvokas! Onneksi Suomessa itsenäisyyspäivä ei ole mikään karnevaalijuhla, vaan rauhallinen ja syvällinen, jossa voi miettiä, mitä kaikkea itsenäisyytemme eteen on uhrattu.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:08"]
Eihän ohjelma ollut surullinen, vaan arvokas! Onneksi Suomessa itsenäisyyspäivä ei ole mikään karnevaalijuhla, vaan rauhallinen ja syvällinen, jossa voi miettiä, mitä kaikkea itsenäisyytemme eteen on uhrattu.
[/quote]
Joo, hienoa, kun on aina kyynel silmässä ja huuli väpättää.... m-he-h-mhe o-o-ollaan niin hyviäahh, nyyh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ohjelma kuvasi suomalaisuutta ja Suomen itsenäisyyttä todella hyvin. Ohjelma ei ollut surullinen, vaan arvokas, juhlava ja tunnelmallinen. Lapin äidin kehtolaulu ei ole surullinen, vaan kaunis. Myrskyluodon Maija on mahtava. Eikä Lapin kesä ja Nocturne ole surullisia. Finlandiassa positiivisuus nousee esiin huikealla tavalla.
Konsertti oli aivan uskomattoman hieno, katsoin sen tänään uudelleen digiboksista ja nautin taas täysin siemauksin.
Minä tunnistin itseni tuosta ohjelmasta ja sen tunnelmasta. Suomalaiset ovat slaavilaisuuteen suuntautuneita ja melankolisia. Me emme ole duurikansaa kuten ruotsalaiset, ja se on hieno juttu.
Juu kyllähän toi vetoaa paremmin suomalaiseen sielunmaisemaan, mutta miksipä ei vois vähän hilpeämpääkin olla. Kontrasti oli aika suuri kun linnanjuhlien väliajalla näytettiin uutisia Nelson Mandelan kuolemasta, jossa porukka karnevaalihengessä ylisti edesmennyttä johtajaansa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkonen vei sanat suusta! ei se ollut surullinen, vaan kub´vasti kansamme vaiheita, me olemme melankolinen kansa, mutta selviytyjiä silti! Ei se ole huono asia ollenkaan! Aivan ihania oli ne runon/kirjapätkät mitä lukivat ja laulut. Vieläkin karvat nousee pystyyn kun muistelee.
Ihan huikea ohjelma. Ne runonpätkät ja otteet kirjoista sai kylmät väreet. Samoin Loirin ja Soili Isokosekn esitykset. Myrskyluodon Maijan olisin halunnut suomeksi, muuten tykkäsin siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin mielestäni oli aivan loistava!
Arvokas, juhlalliva ja tunnelmallinen voisi olla myös duurissa - edes hetkittäin.
Kuinkakohan monta vierasta otti salissa nokoset esityksen aikana? Ihan varmasti moni pilkki ihan kunnolla ja maha kurni kun odotti pääsevänsä syömään. :)
Se oli vakava. Niin pitääkin olla. On myös iloisia juhlia ympäri kalenteria. Itsenäisyys ei ole itestäänselvyys kuin suurvalloille.
Tyypillistä suomalaista johon minäkin sopeuduin Suomessa ollessani, mutta muutettuani Keski-Eurooppaan tajusin melko pian, että elämä pitää olla iloista ja turhat surut pois.
Suomi on todella murheellinen ja surullinen maa.
Mieheni odotti puolet ohjelmasta, milloin alkaa rokki ja Lordi tulee lavalle laulamaan Hard Rock Hallelujah. Sen jälkeen hänkin luovutti ja käänsimme toiselle kanavalle.
Olen siis ap ja sairastan oikeasti diagnosoitua masennusta. Ohjelmaa katsellessa tuli todella mieleen, ettei kenenkään pitäisi täällä ihmetellä, miksi Suomessa niin moni on masentunut.
Käänsimme siis toiselle kanavalle Lapinäidin kehtolaulun alettua. Loppuillan kuuntelin kuulokkeilla Kentin Isolaa, joka on siis ruotsalainen levy.
Pitäisikö tästä ajatella, ettei itseni kaltaisten kuuluisi ollenkaan asua tässä maassa. Vähän sellainen fiilis tuli. Tai sitten meidän toisinajattelevien pitäisi myös jotenkin saada äänemme kuuluviin.
Ohjelma voi olla arvokasta ja ylevää olematta silti niin synkkää.