Mistä nepsy-piirteiselle saa apua tai tukea?
Hän vasta aloitti opinnot toisella asteella ja on jo ihan lopussa. Hän on ärtynyt ja tic oireet näkyvät taas. Olen ollut mukana lääkärissä, mutta siellä hän itse vähättelee vaikeuksia ja peittelee ongelmiaan. Kaikki tukiryhmät ja toimet ovat varattu niille, joilla on diagnoosi. Lapseni ei saanut diagnoosia, vaikka täytti mukaan tarpeeksi kriteereitä, haastattelussa kertoi ongelmistaan ja oman opettajan lausuntokin puolsi tuen tarvetta. Syy sille, ettei diagnoosia saanut oli se, että hänellä oli kavereita.
Kommentit (11)
kirjoneule kirjoitti:
Ei se ole syy että on kavereita,eikun uusiks vaan!
Tarvitsee lähetteen, eikä lääkäri ainakaan viime käynnillä nähnyt tarpeelliseksi. Olisi mielummin kirjoittanut lääkkeitä masennukseen, vaikka varsinaisia viitteitä siihen ei ollut. Suorastaan tyrkytti.
Eli nuori itse vähättelee vaikeuksiaan ja peittelee ongelmia. Eli ilmeisesti ei halua apua?
Vierailija kirjoitti:
Eli nuori itse vähättelee vaikeuksiaan ja peittelee ongelmia. Eli ilmeisesti ei halua apua?
En tiedä mitä hän pelkää. Hän kertoo kotona rehellisesti ettei pärjää, mutta lääkärille sanoo, että voi ok ja jaksaa kyllä.
Omien kokemusteni mukaan ei mistään, ainakaan minä tyttönä en saanut mistään apua.
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusteni mukaan ei mistään, ainakaan minä tyttönä en saanut mistään apua.
On se kyllä hankalaa, jos kaikki apu laitetaan paperin taakse. Varsinkin näissä ongelmissa voi olla hyviä ja huonoja aikoja ja erot tilateissa ovat suuria. Hyvinä aikoina nepsykin pärjää muiden mukana ja erot nenttiin ovat huomaamattomia. Huonoina aikoina saattaa joutua pakkohoitoon psykoosi epäilyn vuoksi.
Mitä tukea sitten olisit toivonut? Jos arjessakin on kavereita, niin ei tuossa oikein mikään kuulosta kovin tavallisuudesta poikkeavalta. Opintoihin keskittymiseen ja itsekuriin ei oikein ole mitään oikotietä, oli nepsyä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusteni mukaan ei mistään, ainakaan minä tyttönä en saanut mistään apua.
On se kyllä hankalaa, jos kaikki apu laitetaan paperin taakse. Varsinkin näissä ongelmissa voi olla hyviä ja huonoja aikoja ja erot tilateissa ovat suuria. Hyvinä aikoina nepsykin pärjää muiden mukana ja erot nenttiin ovat huomaamattomia. Huonoina aikoina saattaa joutua pakkohoitoon psykoosi epäilyn vuoksi.
Nepsyt, nentit... Onko teini itse etsinyt verkosta näitä "kategorioita", joihin luokitella itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusteni mukaan ei mistään, ainakaan minä tyttönä en saanut mistään apua.
On se kyllä hankalaa, jos kaikki apu laitetaan paperin taakse. Varsinkin näissä ongelmissa voi olla hyviä ja huonoja aikoja ja erot tilateissa ovat suuria. Hyvinä aikoina nepsykin pärjää muiden mukana ja erot nenttiin ovat huomaamattomia. Huonoina aikoina saattaa joutua pakkohoitoon psykoosi epäilyn vuoksi.
Nepsyt, nentit... Onko teini itse etsinyt verkosta näitä "kategorioita", joihin luokitella itsensä?
Ollaan yhdessä selattu nettiä ja lueskeltu austismiliiton sivulta ihmisten tarinoita. Luulin, että nämä termit tai "kategoriat" ovat ihan yleisessä käytössä. Olemme itse todenneet ja meille on myös vahvistettu, että poikkeavuuksia on. Diagnoosia ei vaan asetettu.
Vierailija kirjoitti:
kirjoneule kirjoitti:
Ei se ole syy että on kavereita,eikun uusiks vaan!
Tarvitsee lähetteen, eikä lääkäri ainakaan viime käynnillä nähnyt tarpeelliseksi. Olisi mielummin kirjoittanut lääkkeitä masennukseen, vaikka varsinaisia viitteitä siihen ei ollut. Suorastaan tyrkytti.
No ei autismiliittoon tarvitse lähetettä! Käy ja etsi sieltä tietoa ja uusiksi vaan! Kieltäydy lääkkeestä vaadi hoitoa!
Diagnoosi voi olla stigmatisoiva, mutta ei ketään vastuullinen lääkäri turhanpäiten diagnotisoi. Sen on tarkoitus tuoda apua arkeen, kun on tunnistettu problematiikka. Kannattaisi ehkä puhua tästä häpeäleiman pelosta, mikä voi lapsellasi taustalla vaikuttaa.
https://www.autismiliitto.fi/
Ei se ole syy että on kavereita,eikun uusiks vaan!