Surutyöstä: onko normaalia tajuta vasta parin kuukauden päästä tajuta, että läheistä ei enää ole?

Voisiko joku surutyöstä paremmin ymmärtävä - joko asiasta lukenut tai kokemuksesta puhuva - kertoa, onko normaalia tai jopa melko tyypillistä ymmärtää läheisen kuolema vasta viikkoja tai jopa kuukausia kuolemasta?

Nuorehko äitini menehtyi noin kaksi kuukautta sitten äkillisesti, yllättäen, ja toistaiseksi tuntemattomasta syystä.

Poliisi tuli minun ovelleni. Minä järjestin hautajaiset. Minä olin työnjohtaja asunnon tyhjennyksessä. Minä valmistelin perunkirjoituksen. Enkä tuntenut mitään.

Tänä aamuna ymmärsin, ettei äitiä enää ole. Vasta nyt tunnen surun tulevan.

Epänormaalia, harvinaista, normaalia vai yleistä?

Kiinnostaisi kuulla erilaisia tarinoita. Millainen oli sinun surutyösi, kun meneti läheisesi?