Onko muiden 4-vuotiailla mielikuvituskavereita?
Oma poikani on alkanut puhua jostain Kerttu-tädistä. Kertoo tarinoita hänestä, miten otetaan Kerttu-täti mukaan lenkille ja mitä hän milloinkin tekee. Hämmentävää ja outoa. Miten juttuihin pitäisi suhtautua? Onko normaalia?
Kommentit (5)
Minun tytöllä oli mielikuvituskaveri n. 3-vuotiaana. Lähistöllä ei ollu lapsiperheitä ja pikkusisaruksen vuoksi oli jäänyt pois päivähoidosta ja selvästi kaipasi kavereita ja leikkiseuraa. Homma päättyi siihen kun kerran kaupungilla tyttöni osoitti yhtä tyttöä (mielikuvituskaverin nimi vaikka Kati) ja sanoi että hän on Kati ja me ei olla enää kavereita koska hän löi minua. Siihen loppui se juttu. Koskaan sen jälkeen mielikuvituskaveria ei enää mainittu.
Juu, meillä pyörii nurkissa paljon "porukkaa" :D Ymmärtääkseni ovat koululaisia ja suurin osa poikia. 4-vuotiaasta kyse.
Hänen vanhimmalla sisaruksellaan oli 2 mielikuvitus kania joskus, mutta ne oli vähän kuin ihmisiä kuitenkin.
Ne ovat tärkeitä pienille ihmisille.
2vuotiaallani on mielikuvituskaveri, ja välillä hän on ihhan ihmeissään että enkö minä muka ihan oikeasti näe sitä =)
On normaalia!
Kerttu-täti on lapselle todellinen, älä ainakaan kiellä Kerttu-tädin olemassaoloa.
Onhan tutkimuksinkin todettu, että mielikuvitusystävät ovat hyväksi lasten psyykkiselle kehitykselle.
Itselläni oli mielikuvitusystävä Marjatta. Muistan Marjatan vieläkin, tosin en ole häntä pitkään aikaan tavannut :)