Miksi monesti ekstrovertit naiset kaihtavat hiljaiset intronaisten seuraa?

Introverttiys ei tarkoita sitä että henkilö olisi hiljainen ja syrjäänvetäytyvä nyhverö.

Ite oon huomannu päinvastaista: olen todella introvertti ja huono keskustelija ja ekstrovertit oikein vyöryvät seuraani hölisemään. Tykkäävät, kun saavat jauhaa monologia itsestään tyypin seurassa, joka vastaa parilla sanalla, tai naurahduksella. Ekstroverttien ongelma toistensa kanssa, kun on se, että he kaikki haluavat niin kovasti olla äänessä, ettei lopulta kukaan saa suunvuoroa

Miksi introvertti haluaisi ekstrovertin seuraa? Itse pidän sosiaalisia ihmisiä sietämättöminä.

Olen äänekäs ja sosiaalinen introvertti. Jos olen yliopistolla työskentelemässä, en kykene keskittymään jos samassa tilassa on joku kaverini ja höpöttelen vaan hänelle kaikenlaista. Kuvitelkaapa minut avokonttoriin...

Muutama tunti tällaista ja olen finito. Kun pääsen kotiin, en kaipaa kenenkään seuraa. Tarvitsen omaa rauhaa että jaksan pidemmän päälle olla ihmisten ilmoilla.

Verttiyden laadulla ei ole väliä, kaihdetaanko vai hakeudutaanko jonkun seuraan.

Miksi tuo yleistys elää sitkeästi, että kaikki ektrovertit ovat puheliaita. Tai introvertit hiljaisia? Kyse on kahdesta eri asiasta, verttiys liittyy ainoastaan siihen, pitäåkö ja nauttiiko seurasta ja saako siitä energiaa vai tarvitseeko yksinäisyyttä palautuakseen.

Tai herranen aika tuo yleistys, että ekstrovertit olisivat itsekeskeisiä tyhjänjauhajia. Taitaa introverteilla olla aika huono itsetunto, jos sitä pitää pönkittää kuvitelmalla omasta paremmuudestaan ja älyllisyydestään. Katteetonta se ainakin on, jos tuolla lailla kuvittelee.

Joka tapauksessa itse olen melko sosiaalinen ja tykkään keskustella. Ei, en paasaa itsestäni, ja siksi en kauheasti viihdykään kovin hiljaisen ihmisen kanssa, koska häneltä en saa feedbackiä. On kuin pallottelisi palloa seinään sen sijaan, että pelaisi jonkun kanssa tennistä. Oikea keskustelu sivistyneen ja älykkään ihmisen kanssa on mahtavaa, se kohottaa ja antaa oivalluksia.

Ekstroverttiys ei ole sama kuin narsismi, mutta saattaapi ekstroverttejä häiritä sama: että toiset kestää olla itsensä kanssa, olla tavallisia, kestää olla rauhassa ilman että on muiden seurasta riippuvainen.

Sitä että toisella on sisäinen maailma. Kai se nyt ärsyttää. Se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Introverttiys ei tarkoita sitä että henkilö olisi hiljainen ja syrjäänvetäytyvä nyhverö.

Ehkä introvertti tietää, ettei kaikkien kanssa tarvi puhua samalla tavalla.

Siis vaikkei viihdy hölöttäjien kanssa, se ei tarkoita etteikö viihtyisi tai voisi keskustella jonkun muun kanssa. Kaikesta voi puhua, mutta kaikesta ei voi puhua kaikkien kanssa.

Jos siitä toisesta ihmisestä huokuu että minun vuorovaikutusyritykseni uuvuttavat, kuormittavat tai vähintään eivät kiinnosta, niin eihän se houkuttele siihen seuraan hakeutumaan?

Kuten sanottu, puheliaisuus tai vähänpuheisuus ei kulje käsi kädessä intro-/ekstroversion kanssa, mutta itse huomaan että kovin vähäpuheisten tai varautuneiden ihmisten seurassa tulee hankala olo. Eihän tyttö(/nainen) saa olla äänekäs, energinen, näkyvä tai vahva mielipiteissään, ja sellaiseksi itsensä tuntee helposti seurassa joka osallistuu keskusteluun nyökkäilemällä ja hymähtelemällä. Eli alan tuntea itseni vääränlaiseksi jos toinen on kovin hiljaa, tulee itsellekin sellainen olo että ei saisi puhua. Eli jos työpaikkalounaalla voin istua sellaisen ihmisen pöytään jonka oletan haluavan rupatella kanssani tai sellaisen joka oletettavasti ei halua, valitsen ekan. Enkä edes ole mikään päällekäyvän räväkkä (muulloin kun esim. innostuessa tai jotain tyrmistystä purkaessa lähimpien läheisten kanssa), työkaverit kuvailevat rauhalliseksi ja "sinä aina mietit ennen kuin puhut".

That said, olen sitten mennyt naimisiin sellaisen ihmisen kanssa jolla on asiaa enintään tiistaina ja perjantaina :D On pitänyt opetella lukemaan kulmakarvojen asentoa ja odottamaan että vastausviive on piiiiiitkääää...

Vierailija kirjoitti:

Ekstroverttiys ei ole sama kuin narsismi, mutta saattaapi ekstroverttejä häiritä sama: että toiset kestää olla itsensä kanssa, olla tavallisia, kestää olla rauhassa ilman että on muiden seurasta riippuvainen.

Sitä että toisella on sisäinen maailma. Kai se nyt ärsyttää. Se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamiseen.

Ja taas tuo omahyväinen kuvitelma, että ekstrovertti jotekin kärsii yksinolosta ja on tyhjäpää. Tiedätkös, tuollainen erilaisuuden demonisointi vasta tyhmyyttä osoittaakin.

Olen introvertti, eivätkä ekstrovertit ole koskaan kaihtaneet seuraani. Päin vastoin. Sekä ekstrovertit naiset että miehet hakeutuvat seuraan. Ehdottelevat projekteja, joihin voisin tulla mukaan, kyselevät mielipidettäni milloin mistäkin ja parannusehdotuksia siihen. Soittelevat, ajavat "sattumalta" pihaan ja pysäyttävät jopa kauppareissulla.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ekstrovertit eivät viihdy keskenään vaan mukaan on puoliväkisin saatava meitä introvertteja.

Olen introvertti, mutta pohdin myös vuorovaikutusta. Eli vältän tapaamisia, mutta sitten kun tapaa, keskustelu on intensiivistä. Hyvät vuorovaikutustaidot on sillä joka kuuntelee.

Leila Koo kirjoitti:

Olen introvertti, eivätkä ekstrovertit ole koskaan kaihtaneet seuraani. Päin vastoin. Sekä ekstrovertit naiset että miehet hakeutuvat seuraan. Ehdottelevat projekteja, joihin voisin tulla mukaan, kyselevät mielipidettäni milloin mistäkin ja parannusehdotuksia siihen. Soittelevat, ajavat "sattumalta" pihaan ja pysäyttävät jopa kauppareissulla.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ekstrovertit eivät viihdy keskenään vaan mukaan on puoliväkisin saatava meitä introvertteja.

Sama "ongelma" täällä. Kai ne kokevat tulevansa kuulluksi introverttien kanssa. Monenlaista hyväksikäytön yritystä ja myös kiusatuksi tulemista, kun eräät ei sietänyt, että joku kohdistaa huomiota minuun, vaikken mitään huomiota halua.

Nuoruus on julmaa.

Nyt aikuisena osaa vetää rajoja, ja onneksi asioista puhutaan enemmän. Olisipa silloin ollut tällainen palsta, josta kysyä neuvoa. Joskus kyllä ihmettelen joidenkin itsekritiikin puuttumista, se ei ole muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen äänekäs ja sosiaalinen introvertti. Jos olen yliopistolla työskentelemässä, en kykene keskittymään jos samassa tilassa on joku kaverini ja höpöttelen vaan hänelle kaikenlaista. Kuvitelkaapa minut avokonttoriin...

Muutama tunti tällaista ja olen finito. Kun pääsen kotiin, en kaipaa kenenkään seuraa. Tarvitsen omaa rauhaa että jaksan pidemmän päälle olla ihmisten ilmoilla.

Verttiyden laadulla ei ole väliä, kaihdetaanko vai hakeudutaanko jonkun seuraan.

Et sinä varmaankaan ole introvertti, vaan ambivertti.

Miksi ihmeessä pitää ottaa tähän kantaa ekstrovertti ja introvertti näkökulmasta.

Itse ainakin juttelen mieluiten sellaisen kanssa joka tykkää jutella kanssani. Jos ei paljoa vastaile tai ei vaikuta arvostavan seuraani, niin osaan kyllä olla häiritsemättä.

Ja minulla on välillä sama kuin aiemmin vastanneella, että joidenkin hyvin rauhallisten ja hillitysti puhuvien ihmisten seurassa koen että oma äänekkyyteni ja innostuneisuuteni on vääränlainen toimintatapa. Tällöinkin mielummin etsin seuraani ihmisiä, joiden seurassa minulle ei tule vaivaantunutta oloa johtuen hyvin erilaisesta kommunikointitavasta.

Vierailija kirjoitti:

Ekstroverttiys ei ole sama kuin narsismi, mutta saattaapi ekstroverttejä häiritä sama: että toiset kestää olla itsensä kanssa, olla tavallisia, kestää olla rauhassa ilman että on muiden seurasta riippuvainen.

Sitä että toisella on sisäinen maailma. Kai se nyt ärsyttää. Se ei kuitenkaan oikeuta kiusaamiseen.

Minä olen introvertti, viihdyn kuukausiakin livetapaamatta ketään (korona-aika on ollut elämäni parasta). Mutta olen puhelias ja vaikka kaikki ihmisseura on energiaa vievää, todella akut tyhjentävää on aikuinen ihminen, joka sosiaalisessa tilanteessa ei edes yritä käyttäytyä. Se on tietysti jokaisen oma oikeus, mutta ei tarvitse ihmetellä sitäkään, miksi muut kiertävät kaukaa.

Koska introvertit ovat todella vihamielisiä ekstroverttejä kohtaan. Tässäkin ketjussa tulee esille miten introvertit näkevät ekstrovertit. Monella introvertillä ei ole mitään sanottava ja heillä joilla olisi, heitä ei kiinnosta kertoa niitä muille. Menen ihmisten seuraan, joiden kanssa voin jakaa ajatuksia ja keskustella tasavertaisesti. Vaikka olen ekstrovertti, en pidä omista monologeistani. Minua kiinnostaa muuta heidän ajatukset. Omani jo tiedänkin. Introvertit taas haluavat olla omien ajatustensa kanssa yksin ja rauhassa.

Mikäs siinä. Kyllä maailman muita ekstroverttejä mahtuu, meille ekstroverteille.

Mullakin ennemmin niin päin, että ekstroverttinaiset tulevat minun, introverttinaisen, seuraan. Ehkä osaan kuunnella. Kyllä puhun myös.

Tärkeä huomio myös se, että sosiaalisuus ei tarkoita hyviä sosiaalisia taitoja!

Vierailija kirjoitti:

Koska introvertit ovat todella vihamielisiä ekstroverttejä kohtaan. Tässäkin ketjussa tulee esille miten introvertit näkevät ekstrovertit. Monella introvertillä ei ole mitään sanottava ja heillä joilla olisi, heitä ei kiinnosta kertoa niitä muille. Menen ihmisten seuraan, joiden kanssa voin jakaa ajatuksia ja keskustella tasavertaisesti. Vaikka olen ekstrovertti, en pidä omista monologeistani. Minua kiinnostaa muuta heidän ajatukset. Omani jo tiedänkin. Introvertit taas haluavat olla omien ajatustensa kanssa yksin ja rauhassa.

Mikäs siinä. Kyllä maailman muita ekstroverttejä mahtuu, meille ekstroverteille.

Näin minäkin olen ajatellut.

En suhtaudu ekstrovertteihin vihamielisesti, mutta en halua heidän seuraansa yhtä usein kuin he minun seuraani. Ihmettelen, miksi he eivät hakeudu aktiivisesti kaltaistensa seuraan, jolloin kaikki viihtyvät. MInä viihdyn parhaiten omien ajatusteni seurassa ja myös muiden introverttien seurassa. Ekstrovertin seuraa kestän vain pieninä annoksina, maksimissaan vajaan tunnin kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska introvertit ovat todella vihamielisiä ekstroverttejä kohtaan. Tässäkin ketjussa tulee esille miten introvertit näkevät ekstrovertit. Monella introvertillä ei ole mitään sanottava ja heillä joilla olisi, heitä ei kiinnosta kertoa niitä muille. Menen ihmisten seuraan, joiden kanssa voin jakaa ajatuksia ja keskustella tasavertaisesti. Vaikka olen ekstrovertti, en pidä omista monologeistani. Minua kiinnostaa muuta heidän ajatukset. Omani jo tiedänkin. Introvertit taas haluavat olla omien ajatustensa kanssa yksin ja rauhassa.

Mikäs siinä. Kyllä maailman muita ekstroverttejä mahtuu, meille ekstroverteille.

Miksi ekstrovertti ei sitten vain häiriköi toista ekstroverttiä vaan pitää kiusata introverttiä?

Vierailija kirjoitti:

Tai herranen aika tuo yleistys, että ekstrovertit olisivat itsekeskeisiä tyhjänjauhajia. Taitaa introverteilla olla aika huono itsetunto, jos sitä pitää pönkittää kuvitelmalla omasta paremmuudestaan ja älyllisyydestään. Katteetonta se ainakin on, jos tuolla lailla kuvittelee.

Joka tapauksessa itse olen melko sosiaalinen ja tykkään keskustella. Ei, en paasaa itsestäni, ja siksi en kauheasti viihdykään kovin hiljaisen ihmisen kanssa, koska häneltä en saa feedbackiä. On kuin pallottelisi palloa seinään sen sijaan, että pelaisi jonkun kanssa tennistä. Oikea keskustelu sivistyneen ja älykkään ihmisen kanssa on mahtavaa, se kohottaa ja antaa oivalluksia.

Oletko varma, millaisen kuvan oikeasti annat ulospäin. Mulla on yksi kaveri, jolla on käsitys itsestään, ettei koskaan puhu itsestään ja vuorovaikutteisesti "keskustelee". Oikein aina alleviivaa tätä kuvittelemaansa ominaisuuttaan. Totuus on, että ei näe itsessään sitä. Jauhaa tosiasiassa jatkuvalla syötöllä itsestään, ei kuuntele muita. On todella puhelias, vie kaiken hapen ympäriltään. Kiittelee aina, miten on saanut virtaa taas itselleen kun nähtiin. Niin, vei ne virrat minulta. Ja kirsikkaa kakun päällä nämä virheelliset kuvitelmat itsestään; ulkopuolinen tarkkailija huomaa, ettei hän tunne itseään lainkaan, tai ehkä on kyse vain itsepetoksesta. Eli haluaisi kovasti olla sellainen kun kertoo olevansa, mutta totuus on päin vastainen.