Miksei työtön mies kelpaa

Kun on itse töissä ja töitä on vaikka kuinka, niin ei jaksa katsoa kotona makaavaa löysää miestä. Tykkään tehdä työtäni ja jos en tekisi tätä työtä, niin minulla olisi roppakaupalla muita ideoita työllistää itseni, joten en tiedä olisiko minulla ja työttömällä miehellä mitään yhteistä. Tai ainakaan pitkäaikaistyöttömällä miehellä, mutta ei myöskään miehellä, joka raivopäänä etsii työtä ja on äreä asiasta.

Työttömän kanssa on vaikeaa rakentaa tulevaisuutta.

Suurin osa työttömistä on varattomia, ja esimerkiksi yhteisen asunnon hankkiminen on usein mahdotonta.

Olisi myös mukavaa jos toinen voisi osallistua hyvien yhteisten hetkien kustannuksiin; matkat, hotellit, ravintolat, vuokramökit jne.

Lisäksi moni ns. vakitöissä käyvä keskiluokkainen ihminen viettää aikaa vastaavanlaisen ihmisten kanssa, eli puolison pitkäaikaistyöttömyyden paljastuminen voisi olla kiusallista.

Lisäksi moni työtön menettää muutenkin kiinnostavuutensa: harrastukset ovat usein vähäiset, elämänpiiri kapea, masennusta ja ahdistusta, huonosti vointia ylipäätään. Tämä ei ole tietenkään työttömän vika, mutta harvaa kiinnostaa ruveta parisuhteeseen voidakseen terapoida toista työkuntoiseksi.

En itsekään työssäkäyvänä, keskituloisena, kohtuullisen aktiivisena ja varallisuuttakin hankkineensa miehenä varmaan ihan heti kiinnostuisi pitkäaikaistyöttömästä naisesta parisuhdemielessä, jos olisin sinkku.

Ei nainen hyödy siitä miehestä mitenkään.

Jos ihminen identifioi itsensä ensisijaisesti työttömyyden kautta, niin tulkitsen hänen olevan pitkäaikaistyötön. Olen itsekin ollut työtön, mutta sen jälkeen kun pääsin yli pahimmasta kriisistä, ryhdyin myymään osaamistani mikroyrittäjänä. Monena kuukautena tulot jäivät alle sen, minkä olisin saanut ansiosidonnaisena, ja stressi oli valtava, mutta silti mieluummin ainakin yritin. Lopulta löysin hyvän yhteistyökumppanin, tein hänelle erään rahoitushakemuksen sillä puheella, että mikäli hän saa rahoituksen niin hän palkkaa minut siihen, ja niin tapahtui (jos joku miettii, että miksi en itse hakenut ko. projektia niin siihen minä olisin yksin ollut aivan liian pieni toimija pärjätäkseni kilpailussa). Sitä kautta palasin takaisin työelämään ja sittemmin olen jo kahteen otteeseen vaihtanutkin työpaikkaa.

Eli työtön voi olla, mutta jos on pitkäaikaistyötön ja odottaa, että yhtäkkiä työllistyy tekemättä muuta kuin hakemuksia, niin ajatusmaailmamme ovat liian kaukana toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei nainen hyödy siitä miehestä mitenkään.

Hyötyyhän, jos mies hoitaa kodin ja lapset. Mutta moniko mies niin tekee? Lupaa varmasti, kyllähän ne aina ennen lasten syntymistä lupaa kuut ja tähdet taivaalta.

Eli sinun miehesi = kaikki maailman miehet?

80 ÄO:si paistaa läpi.

Eli sinun miehesi = kaikki maailman miehet?

80 ÄO:si paistaa läpi.

Tuttavani sai fudut työpaikaltaan muutamia vuosia sitten samaan aikaan kuin minäkin. Ensin asiaa oli tosi terapeuttista vatvoa yhdessä ja jutella ajatuksistamme ja meillä oli jo jonkinlaista romanssinpoikastakin, mutta sitten hänen puolestaan alkoi kilpailu siitä kumpi saisi työtä ensin.

Minulla ei siis ollut hätää mitään, sillä olin jo kuukausia ennen tiennyt, että porukkaa joutuu ulos ja olin ajatellutkin pitää hetken paussia töistä. Mutta tämä mies oli ihan hepulissaan ja hän ei enää osannut mitään muuta kuin kilpailla yksin kanssani, vaikka emme olleet edes samalla alalla.

Mies teki hakemuksia, kävi haastatteluissa valmistautumattomana ja haki ihan outoihin paikkoihinkin mielestäni ja hinnoitteli itsensä ihan ulos niistä. Hänen kanssaan ei voinut enää jutella yhtään mistään, koska hän oli kuin kuumeessa. Välillä hän masentui, suurinpiirtein itki olkaani vasten ja kohta hän taas raivosi, jopa syytteli, kun en kuulema ottanut omaa työnhakua vakavasti. Kun minä sain töitä, joka oli todella mieleistä ja minun näköistä ihan hyvällä palkalla, niin hyvä että uskalsin mainita siitä miehelle. Siinä vaiheessa meidän välillä ei kuitenkaan enää ollut mitään, sillä parisuhteesta ei vain tullut mitään, jos toinen on kuin tuuliviiri. Ymmärsin hänen tunteensa, mutta en hyväksynyt vihaisuutta ja hänen itsesääli oli aika rajua katseltavaa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Työttömän kanssa on vaikeaa rakentaa tulevaisuutta.

Suurin osa työttömistä on varattomia, ja esimerkiksi yhteisen asunnon hankkiminen on usein mahdotonta.

Olisi myös mukavaa jos toinen voisi osallistua hyvien yhteisten hetkien kustannuksiin; matkat, hotellit, ravintolat, vuokramökit jne.

Lisäksi moni ns. vakitöissä käyvä keskiluokkainen ihminen viettää aikaa vastaavanlaisen ihmisten kanssa, eli puolison pitkäaikaistyöttömyyden paljastuminen voisi olla kiusallista.

Lisäksi moni työtön menettää muutenkin kiinnostavuutensa: harrastukset ovat usein vähäiset, elämänpiiri kapea, masennusta ja ahdistusta, huonosti vointia ylipäätään. Tämä ei ole tietenkään työttömän vika, mutta harvaa kiinnostaa ruveta parisuhteeseen voidakseen terapoida toista työkuntoiseksi.

En itsekään työssäkäyvänä, keskituloisena, kohtuullisen aktiivisena ja varallisuuttakin hankkineensa miehenä varmaan ihan heti kiinnostuisi pitkäaikaistyöttömästä naisesta parisuhdemielessä, jos olisin sinkku.

Tässä on paljon hyviä pointteja. Silloin kun olin itse työttömänä, niin vaikuttihan se tulotasoon. Ja jonka myötä automaattisesti karsiintui pois kaikki "turhat" menot, kuten matkustelu, ulkona syöminen, kalliimmat harrastukset jne. Eli vaikka kuinka aktiivisena sinänsä pysyisi, kyllähän sellainen jo väkisin vaikkei automaattisesti syrjäytä, niin rajauttaa ulos siitä normaalista arjesta. Joillekin työttömyys ei vaikuta itsetuntoon, minä kyllä sitä myös häpeilin. Eli osaltaan sekin vaikutti sosiaalisten kontaktien vähenemiseen. "Mitä kuuluu? Missäs oot nykyään töissä?". Hmmn, joo tuota...

Ja sitten pelkästään jo se työssäkäyvän tapailu. Toisella on arkipäivä koostunut töistä. Itsellä kysyttäessä miten päivä meni niin no kirjoitin pari työhakemusta, sitten pesin pyykkiä, sen jälkeen notkunut netissä. Kiusalliselta tuntui myös se, että yhteiset tekemiset oli automaattisesti niin että mies maksaa. Ole siinä sitten se mielenkiintoinen kumppaniehdokas.

Olen kylläkin aika varma, että tämä haittasi enemmän minua kuin toista, mutta haittasi sitten jo niin paljon, että totesin paremmaksi itselleni katsella ensin taas sen työpaikan, ja sitten vasta taas kumppania katselemaan. 

Oma mieheni on periaatteessa työtön, mutta oikeammin hän irtisanoutui töistään itse ja olimme asiasta jutelleet ennen sitä tuntikausia. Hän ei siis saa nyt mitään tukia, eikä hae edes töitä, vaan on vain.

Elämämme on oikein mukavaa ja rauhallista. Minä käyn töissä normaaliin tapaan ja mies puuhaa kaikkea täällä kotosalla ja mökillä. Hän on saanut vaikka mitä kaikkea haaveitaan toteutettua ja herää joka aamu hymyssä suin puuhaamaan omia juttujaan.

Rahahuolia meillä ei ole ja lapsetkin ovat tykänneet paljon tästä "uudesta" isästään, jolla on aikaa, huumoria ja kärsivällisyyttä vaikka kuinka. Tulevasta en tiedä, mutta minulle tällainen elämä kävisi oikein hyvin tästä eteenpäinkin. Otan mielummin tämän rauhallisen ja iloisen innostuneen miehen kuin sen erittäin stressaantuneen ja väsyneen työssä käyvän miehen, jolla oli usein kotonakin puhelinpalavereja toiselle puolelle maapalloa ja joka nukkui levittomasti ja oli äkäinen, vaikka ei olisi halunnut olla.

Kelpaa se, mutta asenne pitää olla järkevä.

Up

Kelpaa, jos on itse sinut asian kanssa ja osaa elää varojensa mukaan. En kaipaa elättäjää, enkä myöskään itse kykene elättämään toista. Ne on aivan muut asiat kuin tittelit ja rahat, joihin miehessä ihastun.

Terveisin työtön N31

Siksi koska parempiakin on saatavilla. Naisena olen sikäli etuoikeutetussa asemassa, että pääsen deittipalvelussa valitsemaan sen minulle mieluisimman miehen hyvin laajasta joukosta tarjokkaita. Luonnollisesti silloin valitsen sellaisen miehen, joka kykenee tarjoamaan riittävät taloudelliset puitteet esimerkiksi lasten hankintaa ajatellen. On varaa hankkia omakotitalo lapsiperheiden suosimalta asuinalueelta yms.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska parempiakin on saatavilla. Naisena olen sikäli etuoikeutetussa asemassa, että pääsen deittipalvelussa valitsemaan sen minulle mieluisimman miehen hyvin laajasta joukosta tarjokkaita. Luonnollisesti silloin valitsen sellaisen miehen, joka kykenee tarjoamaan riittävät taloudelliset puitteet esimerkiksi lasten hankintaa ajatellen. On varaa hankkia omakotitalo lapsiperheiden suosimalta asuinalueelta yms.

Deittipalvelussa... Normaalit fiksut naiset eivät tarvitse mennä minnekään deittipalveluihin. :D

Hyvä tietää etten kelpaa, niin en turhaan jatkossa lähesty työssäkäyviä naisia ja kuluta turhaan kummankaan aikaa. 🙂

Koska olen mukavuudenhaluinen ja haluan myös juhlaa sekä matkustella. Olen keskituloinen, eikä minulla ole varaa miehenkin matkoja maksella.

Mukavuudenhalulla tarkoitan esim sitä, että haluan käydä ulkona syömässä, elokuvissa, käyttää rahaa aika surutta enkä laskea joka senttiä. Työttömällä ei ole tällaiseen varaa kovinkaan usein eikä minun tulot riitä joka kerta tarjoamaan esim ravintolaillallisia. Elätän kyllä itseni oikein hyvin, mutta ei tällä palkalla kahta pysty.

Haluan myös ostaa oman asunnon.

Kuulostan ehkä kamalalta ihmiseltä, mutta itsehän ne rahat tienaan ja saan käyttää miten haluan.

työnvieroksuja mies tuo mieleen loisen , 1960-1970 luvuilla ei ollut deittipalveluja , jouduin tyytymään naapurin poikaan jonka taustoista en tiennyt mitään , riitti kun vanhempani hyväksyi

sen niin viehättävän miehen , avioituessani havaitsin siinä jotakin vastentahtoisuutta mutta en osannut käsitellä sitä , myöhemmin paljastui että mies kävi vastentahtoisesti töissä ja maksoi

vastentahtoisesti osamaksu laskuja , minun palkkani oli 50% pienempi , mies joi vuokranmaksun jälkeen palkkansa , joipa minunkin palkkarahojani , sitten perustin atk-yrityksen joka menestyi

hyvin jo heti alussa , ostettiin tontti johon ryhdyttiin taloa rakentamaan , kun se oli miltei valmis

niin mies päätti jättää työnsä ja leuhki kaikkialla miten hyvä vsimo miehensä elättää , tunsin

oksettavani aina kun näin mieheni kotona , kului 3v , sitten sain pakotettuamieheni töihin , kävi

3v ja taas sanoi ettei viitsi enää käydä töissä , kun juuri olin ostanut Hesasta ok-talon isolla velalla

ja pyöri jaloissa 5v , olisin voinut tappaa sen miehen , lopulta anoppi letkautteli pojalleen kuinka

se voi elää vaimonsa siivellä , siitä mieheni lähti työnhakuun mutta koko ajan haaveili 2. lapsesta

jota aikoi jäädä kotiin hoitamaan , taas olisin voinut tappaa sen , onnex 1987 muuttui avioliitto

laki että avioeron sai ilman syytä 6 kk aikana , laitoin eron vireille , se kuoli 3v päästä ettei mies

enää päässyt manipuloimaan , onnex pääsin siitä iilimadosta eroon ,

Kohta on korkeakoulutettua laatu työtöntä tarjolla.

Eliittityötön.

Mulle kyllä kelpaisi, jos olisin sinkku. Haluan, että kumppanilla on aikaa ja toivottavasti intoakin tien päälle kanssani. Nykyisellä on. Teen itsekin töitä vain rahoittaakseni harrastukset, en tekisi mitään uraihmisen kanssa. Perhe ja asuntolaina on jo elettyä elämää, ei olisi edes haluja saman katon alle. N41