Äitini nimi on Riitta ja pitäisi lapsen nimeen saada joku muunnos tästä nimestä eli toinen tai kolmas nimi.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin halusi antaa äitisi nimi lapselle. Oma äitini kuoli kun odotin tyttöäni joten oli selvä että haluan sen nimen jossain muodossa tyttärelleni. Äidin muisto elää aina kun tytär kertoo nimensä tarinaa. Oman äitini nimi oli kanssa arkinen suurten ikäluokkien nimi, sain siitä yhdysnimellä kauniimman. Riitasta ei kauheasti ole yhdysnimiä, Marjo- Riitan olen kuullut mutta se ei liene pelkkää Riittaa parempi. Piritta on kiva nimi.

Riittahan on nimenomaan hyvin yleinen yhdysnimissä. Riitta-Liisa, Riitta-Leena, Marja-Riitta

Aino-Riitta

Emma-Riitta

Ella-Riitta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää? Voitte ihan hyvin valita lapselle nimen. Jos äiti suuttuu, niin oma on häpeänsä.

No tuskin se mummo on sitä vaatinut 😆

Mummo veti meillä ihan kunnon kierrokset ristiäisissä, kun mieheni toinen nimi Ilmari ei mennyt kiertoon pojalle. On siitä useampaan kertaan maininnut myös jälkikäteen. Eikä tuo nimi kelvannut edes mun kuopukselle, joka myös on poika.

Jos se on ollut perinnenimenä suvussa? Eri asia kuitenkin kuin mummon oma nimi.

Ei ollut mikään sukuvitsaus-nimi. No, en toki ole osannut anopin mielestä tehdä mitään oikein, miten olisin voinut onnistua nimen valinnassa? Anoppi myös kovin vakuuttunut, että nimi on mun valinta, vaikka yhteistyössä ne lasten isän kanssa on mietitty.

Mieheni suvussa kulkee Rafael suvussa toisen nimenä.

Onneksi saimme vain tyttöjä.

Reetta, Piritta.

Äitisi voisi olla Senioriitta ja lapsesi Junioriitta.

Kylläpä nyt ihastuinkin tuohon Brita-nimeen tämän ketjun myötä. Pitääkö nyt ihan tämän vuoksi yrittää hankkia vielä lisää lapsia. Tiedä vaikka tulisi tyttö poikien seuraksi.

Omasta mielestä ihan se alkuperäinen Riitta on kaunein nimi ehdotetuista.

Mutta jos se ei yhtään miellytä ap:ta niin voisiko äitiä kunnioittaa jollain ihan muulla nimellä? Äidin toinen nimi, äidinäidin nimi, äidin lempikukka tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää? Voitte ihan hyvin valita lapselle nimen. Jos äiti suuttuu, niin oma on häpeänsä.

No tuskin se mummo on sitä vaatinut 😆

Mummo veti meillä ihan kunnon kierrokset ristiäisissä, kun mieheni toinen nimi Ilmari ei mennyt kiertoon pojalle. On siitä useampaan kertaan maininnut myös jälkikäteen. Eikä tuo nimi kelvannut edes mun kuopukselle, joka myös on poika.

Jos se on ollut perinnenimenä suvussa? Eri asia kuitenkin kuin mummon oma nimi.

Ei ollut mikään sukuvitsaus-nimi. No, en toki ole osannut anopin mielestä tehdä mitään oikein, miten olisin voinut onnistua nimen valinnassa? Anoppi myös kovin vakuuttunut, että nimi on mun valinta, vaikka yhteistyössä ne lasten isän kanssa on mietitty.

Mieheni suvussa kulkee Rafael suvussa toisen nimenä.

Onneksi saimme vain tyttöjä.

Oi. Mun mielestä Rafael olisi ihana 😍

Olen itse nimeltäni Riitta. Kaunein (tai oikeastaan ainoa kaunis) muunnos, jonka nimestäni saa, on Helmi. Ne jotka ymmärtävät, ymmärtävät.

Tiitta tai Reetta

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset oli paljon fiksumpia. Pystyivät jopa ihan itse päättämään lapsensa nimen. Siihen ei somea tarvittu.

Ennenvanhaan ihmiset nimettiin usein syntymäpäivän kohdalle osuneen nimen tai syntymäpäivää lähinnä olevan nimen mukaan, mikäli poika sattui syntymään naisen nimipäivänä tai tyttö miehen. Jos siis poikalapsi olisi syntynyt 27.9., niin hän olisi mitä ilmeisimmin ollut Vesa, koska syntyi Vesan nimipäivänä ja jos lapsi olisi ollut tyttö, niin hän olisi ollut Arja, jonka nimipäivä on 28.9. Toisaalta taas lapsia nimettiin yhtä usein mm. isovanhempien tai isoisovanhempien mukaan, varsinkin esikoisia. Tässä on mielenkiintoinen linkki nimiaiheeseen: https://yle.fi/uutiset/3-10520058 

Riippuu vähän siitä ekastakin nimestä. Tuli mieleen Annapriitta. Ihan ymmärrettävää, ettei halua antaa lapselleen vaikka nyt nimeä Riitta, jos ei se tunnu kauniilta, samaa sarjaa kuin vaikka Sari, Sirpa tai Jari. Meillä haluttiin antaa papan nimi jossain muodossa pojalle ja kun papan nimi oli Tuomo, niin siitä väännettiin Tuomas, nehän on sukulaisnimiä. 

Karita.

Riitta-Meri, Riitta-Lilja, Riitta-Sara, Riitta-Emma?

Entä Piritta, Maritta, Britta? Ritta?

Tuossa jo aiemmin ehdotettu Ella-Riitta on hyvä. Tai joku muu freesi yhdistelmä, mikä poikkeaa 50-luvun yhdistelmänimistä. Mia-Riitta olis kiva myös.

Vierailija kirjoitti:

Mariitta

Ääni tälle ehdotukselle. :)

Elli-Riittaa minäkin kannatan. Kaunis yhdistelmä. Mummikin olisi ylpeä! Miksei myös Helmi-Riittta, Helka-, Heljä-, Eeva- ... Onhan näitä. Lycka till!

Hintriikka

Vierailija kirjoitti:

Hintriikka

Eikun Hintriitta