Sunnuntait lapsuudessani meni näin
Juotiin aamulla kavit, syötiin 2 pullapalaa siirapilla. Käveltiin 4km linja-autoasemalle. Mentiin linja-autolla naapurikaupunkiin ja helluntailaisten kokoukseen. Kokous loppui n kello 13 ja sieltä mentiin jonkun uskovaisen ystävän luo kylään ja syömään. Takaisin kotiin lähti linja-auto kello 16. Oltiin kotona kello 16.30. Lämmitettiin pieni, huoneen ja keittiön talomme, jossa asui 3 henkeä, aiemmin 5 kun sisareni asuivat kotona. Syötiin vielä jotain, sitten läksyt ja nukkumaan. Tällaisia oli minun lapsuuteni sunnuntait 70 ja 80-luvulla.
Kommentit (23)
Läksyt vasta sunnuntai-iltana? Entä mitä mieltä olit itse sunnuntaipäivistäsi lapsena?
Meilläkin mentiin helluntaiseurakunnan kokoukseen, mutta kuljimme autolla ja kokous alkoi klo 11. Kotona olimme ehkä klo 14, sitten söimme kanaa ja riisiä. Läksyt tehtiin sen jälkeen. Mihinkään ei saanut mennä, koska oli pyhäpäivä. Jännitin seuraavaa päivää koulukiusattuna ja mielessä pyöri seurakunnassa kuullut kauhukuvat viimeisistä ajoista.
Onneksi pääsin ko. seurakunnasta sittemmin pois.
Vierailija kirjoitti:
Läksyt vasta sunnuntai-iltana? Entä mitä mieltä olit itse sunnuntaipäivistäsi lapsena?
Niin. Ihan pienenä lapsena tykkäsin mutta sitten teini-iässä en enää mennyt mukaan.
Meillä sunnuntait meni näin, herättiin syötiin aamiainen ja klo 11-13 Jehovan todistajien kokouksessa. Kokouksen jälkeen saatoimme mennä ihmisten oville kenttäpalvelukseen tai meille tuli usein vieraita kahvittelemaan tai me käytiin jossain ystäväperheessä. Kenttäpalvelusta usein lauantaisin.
Sunnuntait oli siis uskontokeskeisiä kuten kaikki muutkin päivät, tiistaina oli tunnin pituinen kokous ja torstaina kahden tunnin kokous. Uskonto oli esillä arjessa jatkuvasti, joka päivä ruokarukous ennen ateriaa myös aamuisin, jonka isä piti ääneen. Viikkoon mahtui myös perhetutkistelu jossa tunnin ajan sama kaava kuin kokousten Vartiotornin tutkisteluissa. Kokouksiin valmistauduttiin niin että alleviivattiin Vartiotornista vastauksia ja osallistuttiin kokouksiin vastaamaalla kuten koulussa. Lisäksi pidettiin harjoituspuheita torstain kokouksessa.
Meillä oli hyvä perhe, ei väkivaltaa, ei alkoholiongelmia, vaatteet, ruoka, asuminen ok. Taloushuolia jos niitä oli ei lapsille kerrottu.
Olin rankasti koulukiusattu perheen vakaumuksen takia.
Olin olosuhteiden pakottamana uskovainen kunnes muutin kotoa pois. Irrottautuminen oli prosessi joka ei onnistu kaikilta. Uskonto aiheutti pelkoja ja ahdistusta, Harmagedonin pelko oli läsnä koko ajan. Pienelle lapselle liian rankkoja asioita.
Tällainen lapsuus minulla.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mentiin helluntaiseurakunnan kokoukseen, mutta kuljimme autolla ja kokous alkoi klo 11. Kotona olimme ehkä klo 14, sitten söimme kanaa ja riisiä. Läksyt tehtiin sen jälkeen. Mihinkään ei saanut mennä, koska oli pyhäpäivä. Jännitin seuraavaa päivää koulukiusattuna ja mielessä pyöri seurakunnassa kuullut kauhukuvat viimeisistä ajoista.
Onneksi pääsin ko. seurakunnasta sittemmin pois.
Niin minäkin olin koulukiusattu eikä mulla edes ollut yhtään kaveria kenen luokse mennä. Totta on, ettei sunnuntaisin saanut tehdä mitään, ei edes leikata kynsiä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mentiin helluntaiseurakunnan kokoukseen, mutta kuljimme autolla ja kokous alkoi klo 11. Kotona olimme ehkä klo 14, sitten söimme kanaa ja riisiä. Läksyt tehtiin sen jälkeen. Mihinkään ei saanut mennä, koska oli pyhäpäivä. Jännitin seuraavaa päivää koulukiusattuna ja mielessä pyöri seurakunnassa kuullut kauhukuvat viimeisistä ajoista.
Onneksi pääsin ko. seurakunnasta sittemmin pois.
Niin minäkin olin koulukiusattu eikä mulla edes ollut yhtään kaveria kenen luokse mennä. Totta on, ettei sunnuntaisin saanut tehdä mitään, ei edes leikata kynsiä. ap
Minulla ei ollut edes seurakunnasta kavereita, joten sielläkin oli kurjaa. Vanhempani eivät olleet seurakunnan silmäätekeviä, eivät olleet hellarisuvuista ja muutenkin olivat ehkä vähän outoja. Sunnuntaita läksyjentekopäivänä pidän kyllä tosi outona!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mentiin helluntaiseurakunnan kokoukseen, mutta kuljimme autolla ja kokous alkoi klo 11. Kotona olimme ehkä klo 14, sitten söimme kanaa ja riisiä. Läksyt tehtiin sen jälkeen. Mihinkään ei saanut mennä, koska oli pyhäpäivä. Jännitin seuraavaa päivää koulukiusattuna ja mielessä pyöri seurakunnassa kuullut kauhukuvat viimeisistä ajoista.
Onneksi pääsin ko. seurakunnasta sittemmin pois.
Niin minäkin olin koulukiusattu eikä mulla edes ollut yhtään kaveria kenen luokse mennä. Totta on, ettei sunnuntaisin saanut tehdä mitään, ei edes leikata kynsiä. ap
Minulla ei ollut edes seurakunnasta kavereita, joten sielläkin oli kurjaa. Vanhempani eivät olleet seurakunnan silmäätekeviä, eivät olleet hellarisuvuista ja muutenkin olivat ehkä vähän outoja. Sunnuntaita läksyjentekopäivänä pidän kyllä tosi outona!
Minulla oli pari kaveria. Vanhemmistani ei kyllä rikkaammat helluntailaiset pitäneet. Heidät sitten erotettiinkin sieltä, kun olivat n 30 vuotta olleet helluntailaisia. ap
Uskovaiset eivät katso hyvällä köyhiä uskovaisia.
Omaat vanhemmat oli ihan perusev.luterilaisia, mutta varsinkin äiti oli uskovainen. Sunnuntait oli kamalia päiviä, kun ei saanut tehdä mitään. Kirkonmenot piti kuunnella, mutta muuten sai vain lukea kokeisiin tai tehdä läksyjä. Jumala oli mielestäni hirveän pikkumainen, kun pahastui, jos luki jotain seikkailuromaania tai neuloi villasukkia. Isä kuunteli radiosta tai katsoi telkkarista urheilua volyymit täysillä. Näin aikuisena sunnuntait on ihania.
Meillä piti olla hiljaa sunnuntaiaamuna koska isä oli yleensä krapulassa. Tunnelma oli usein sunnuntaina muutenkin jäätävä koska vanhemmat riiteli.
Aika paljon viihdyttiin siskon kanssa ulkona sunnuntaisin ja käytiin usein syömässä parin kilometrin päässä asuvilla sukulaisilla.
Taidatte olla jostain takapajulasta kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Taidatte olla jostain takapajulasta kotoisin.
Minä olen ainakin pieneltä paikkakunnalta kotoisin. ap
Heräsin yhdeksältä, isoisä laittoi lämpimän ruuan. Sitten menin leikkimään, joko metsään tai pirstaleelle tai pihalle kissan kanssa. Meitä asui kolme sukupolvea samassa talossa.
Sen jälkeen kävimme (äidin tai isovanhempien kanssa) kylässä tai meille tuli vieraita, ja taas syötiin ja pelattiin korttia. Sukulaisia oli paljon. Vieraita lappasi aamusta iltaan.
Sitten kotiin ja radion kuuntelua. Radiosta tuli aina sunnuntaisin muistaakseni klo 14 ja 19:30 joku kuunnelma. Lauantaisin klo 15 tuli Knalli ja sateenvarjo -kuunnelma.
Myöhemmin naapurin lapsen kanssa pyöräilemään keskustan kioskille josta ostin 5 hedelmärahaa ja 5 merkkaria.
Illalla katselun televisiota ja ruokin kissan. Ja päivän kolmas lämmin ateria.
En ymmärrä miten voimme olla kaikki niin laihoja tuon syömisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Heräsin yhdeksältä, isoisä laittoi lämpimän ruuan. Sitten menin leikkimään, joko metsään tai pirstaleelle tai pihalle kissan kanssa. Meitä asui kolme sukupolvea samassa talossa.
Sen jälkeen kävimme (äidin tai isovanhempien kanssa) kylässä tai meille tuli vieraita, ja taas syötiin ja pelattiin korttia. Sukulaisia oli paljon. Vieraita lappasi aamusta iltaan.
Sitten kotiin ja radion kuuntelua. Radiosta tuli aina sunnuntaisin muistaakseni klo 14 ja 19:30 joku kuunnelma. Lauantaisin klo 15 tuli Knalli ja sateenvarjo -kuunnelma.
Myöhemmin naapurin lapsen kanssa pyöräilemään keskustan kioskille josta ostin 5 hedelmärahaa ja 5 merkkaria.
Illalla katselun televisiota ja ruokin kissan. Ja päivän kolmas lämmin ateria.
En ymmärrä miten voimme olla kaikki niin laihoja tuon syömisen jälkeen.
Teillä ei taidettu käyttää ruokaa palkintona tai rangaistuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin yhdeksältä, isoisä laittoi lämpimän ruuan. Sitten menin leikkimään, joko metsään tai pirstaleelle tai pihalle kissan kanssa. Meitä asui kolme sukupolvea samassa talossa.
Sen jälkeen kävimme (äidin tai isovanhempien kanssa) kylässä tai meille tuli vieraita, ja taas syötiin ja pelattiin korttia. Sukulaisia oli paljon. Vieraita lappasi aamusta iltaan.
Sitten kotiin ja radion kuuntelua. Radiosta tuli aina sunnuntaisin muistaakseni klo 14 ja 19:30 joku kuunnelma. Lauantaisin klo 15 tuli Knalli ja sateenvarjo -kuunnelma.
Myöhemmin naapurin lapsen kanssa pyöräilemään keskustan kioskille josta ostin 5 hedelmärahaa ja 5 merkkaria.
Illalla katselun televisiota ja ruokin kissan. Ja päivän kolmas lämmin ateria.
En ymmärrä miten voimme olla kaikki niin laihoja tuon syömisen jälkeen.
Teillä ei taidettu käyttää ruokaa palkintona tai rangaistuksena.
Ei. Olin ainut lapsi, kiltti, en muista että meidän perheessä olisi koskaan jouduttu rankaisemaan ketään. Yhden kerran jouduin mummon puhutteluun kun olin tapellut äidin kanssa.
Tosin eräs perheenjäsen toi minulle joka päivä työpäivän jälkeen suklaapatukan mikä teininä alkoi ärsyttämään minua. Hänellä on edelleen tapana ostaa minulle karkkia kun menen kylään joten ehkä tuo suklaapatukka tietyllä tapaa on ollut palkitsemista.
Vieläkin työpäivän jälkeen syön suklaapatukan mikä saisi jäädä väliin koska painoa alkaa kertyä.
Joudin käymään välillä sunnuntaisin pyhäkoulussa. Pyhäkoulusta sai aina yhden kalatarran Pietarin kalaverkkoon. Siellä oli tylsää ja mietin mielessäni, että en ole ehtinyt tehdä niitä syntejä, mistä puhutaan. Mietin myös, että miksi käydä, jos saa vain yhden tarran. Ne tarrat tuntuivat olevan tärkeitä vanhemmilleni.
Kerran rippikoulunpitäjä oli unohtanut tarraarkkinsa. Täytin verkon kaloilla, menin kotiin ja näytin vanhemmille, että nyt saa riittää rippikoulussa käyminen, kun verkko on jo täynnä kaloja! Siihen loppui rippikoulut ja jatkossa tein mitä tahdoin sunnuntaisin. Katsoin tv:tä, luin kirjoja, kävin oikeasti kalassa isän kanssa, hiihdin, luistelin, rakensin lumilinnoja ja leikin. Söin hyvin. Lauantaisin ja sunnuntaisin oli pullaakin jälkkäriksi.
Korjaan rippikoulut pyhäkouluksi. Olen niin jo unohtanut pyhäkoulut.
17.
Vierailija kirjoitti:
Joudin käymään välillä sunnuntaisin pyhäkoulussa. Pyhäkoulusta sai aina yhden kalatarran Pietarin kalaverkkoon. Siellä oli tylsää ja mietin mielessäni, että en ole ehtinyt tehdä niitä syntejä, mistä puhutaan. Mietin myös, että miksi käydä, jos saa vain yhden tarran. Ne tarrat tuntuivat olevan tärkeitä vanhemmilleni.
Kerran rippikoulunpitäjä oli unohtanut tarraarkkinsa. Täytin verkon kaloilla, menin kotiin ja näytin vanhemmille, että nyt saa riittää rippikoulussa käyminen, kun verkko on jo täynnä kaloja! Siihen loppui rippikoulut ja jatkossa tein mitä tahdoin sunnuntaisin. Katsoin tv:tä, luin kirjoja, kävin oikeasti kalassa isän kanssa, hiihdin, luistelin, rakensin lumilinnoja ja leikin. Söin hyvin. Lauantaisin ja sunnuntaisin oli pullaakin jälkkäriksi.
Jännästi vaihtui kesken tarinan pyhäkoulu rippikouluksi.
Vierailija kirjoitti:
Korjaan rippikoulut pyhäkouluksi. Olen niin jo unohtanut pyhäkoulut.
17.
Mä muistan hämärästi termin pyhäkoulu. Liittyikö jotenkin uskontoon vai mikä oli.
Kävin 3-5 -vuotiaana pallerokerhossa (äidin mukana jumppaamassa). En muista juurikaan muuta ikävuosilta 1-6 mutta pallerokerhon jumppapiirissä mulla meni kakat housuun ja se oli nöyryyttävä. Muistan sen huoneen, piirin ja kamalan häpeän. Taisi loppua mun osalta pallerokerhoilu tähän kertaa.
Up