Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainut ketä ei kiinnosta mennä katsomaan mitään artistia livenä?
04.12.2013 |
En käsitä esim. tätä Cheek - hysteriaa, ok, jos joku haluaa maksaa lipuista hunajaa ja mahdollisesti matkalipuista ja majoituksesta, niin antaa mennä. Mutta mua ei kiinnosta yhtään. Enkä puhu vain Cheekistä, vaan ihan kaikista maailman artisteista. Eipä tässä maailmassa ole yhtään bändiä tai artistia josta tykkäisin niin paljon että se ois PAKKO nähä. Missaanko nyt ihan kamalasti? Ja festareita myös en tajua, sinne mennä rämpimään kusen ja alkoholin keskelle kuuntelemaan jotain bändiä :D
Ja kyllä mä tykkään radiosta kuunnella just esim. Cheekkiä ja onhan sitä kiva katsella televisiosta mutta se riittää mulle.
Olen kyllä jo 25-vuotias mutta en nuorenakaan edes haaveillut mistään keikoista tai festareista.
Ps. Stand uppia on kyllä kiva joskus käydä katsomassa lähikuppilassa :)
Kommentit (25)
Et ole ainut. Minulla ei mitään mielenkiintoa maksaa lipusta, jonottaa, ahdistua ryysiksestä, vessaan ei pääse, musiikki liian kovalla. Sellaista artistia ei ole jota viitsisi mennä katsomaan livenä, telkkarista näkee sen mikä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samanlainen. Ei kiinnosta lähteä keikoille, ei vaan huvita. Toki olen käynyt kun on ollut joku tarjottu konsertti ja nuorena NKOTB:n keikalle oli pakko päästä. Sittemmin ei enää :) Mutta ymmärrän kyllä että jotkut tykkää, meilläkin vanhin poika laukkaa kaikki metallibändien keikat läpi :)
Ei kiinnosta muakaan. 30v jo mittarissa. Käytän nekin rahat mielummin muuhun.
Sama juttu, ei kiinnosta. Kaverit hehkuttaa kuukausia etukäteen joitain keikkoja. Itse yritän hymyillä ja olla fiiliksessä mukana, mutta mielessä pyörii vain, että mitä järkeä? Mä en ole koskaan keikalla saanut mitään euforian tai yhteenkuuluvuuden tunnetta, ei ole tuntunut hienolta nähdä juuri tämä henkilö livenä nenän edessä. Paljon mielummin painun urheilumatsiin tai teatteriin. Muut menkööt, jos tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn joskus, mutta en usein enkä kauheasti nauti niistä.
Käyn jonkin verran klassisen musiikin konserteissa, mutta nekin on nyt vähentyneet, kun tosi usein sielläkin törmää vessajonoihin ja soiviin kännyköihin. Rokkikeikoille en halua, kun siellä on liikaa töniviä ihmisiä, liikaa viinaa ja jostain syystä mä olen keikoilla aina osunut sellaisen tosifanin viereen, joka osaa kaikki biisit ulkoa ja karjuu niitä viehkosti nuotinvierestä siinä mun korvanjuuressa. Toisaalta itse en fanita sellaisia bändejä, jotka kävisi täällä keikoilla. Ehkä viiden vuoden välein tulee joku suosikkini, ja valitettavan usein festarikeikoille, jotka ei mua kiinnosta yhtään. Klubikeikoille voisin lähteä, jos tosiaan joku suosikki osuisi kohdalle, kun silloin ei tarttis maksaa niistä muista keikoista, jotka ei kiinnosta yhtään.
Kuuntelen mieluumin kotona, keikoilla käyn tosi harvoin ja silloinkin vain avokin tai kavereiden seurana.
Ei kans kiinnosta. Lempiartistejani kuuntelen levyltä. Aina kun olen jollain keikalla ollut, olen vaana kytännyt kelloa ja toivonut, että se pian loppuu. Vaikka siis ollut kyse bändistä, josta pidän. Ehkä ne ihmismassat ja järjettömän kova musiikki ei sovi tällaisille aisteiltaan herkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta tippaakaan. Kävin ihan nuorena alaikäisenä jossain tanssilavan tyyppisissä paikoissa kuuntelemassa näitä kotimaisia bändejä, mutta niihin mentiin lähinnä iskemään poikia ja juomaan viinaa salaa, ei niinkään sen musan takia. Vaikka silloin kyllä ihan oikeasti fanitin jotain rock-yhtyeitä. En haluaisi mihinkään keikalle, vaikka ilmaiseksi pääsisin.
Sama täällä, en keksi yhtään sellaista artistia, jonka keikalle pitäisi päästä. Ainoastaan klassisen musiikin konserttiin voisin lähteä. Muuten minulle riittää oikein mainiosti musiikin kuuntelu ihan kotisohvalla. Teininä toki tuli muutamaan otteeseen käytyä silloisia suosikkeja katsomassa (ihan kotikaupungissa, sen kauemmas ei ollut mitään hinkua), mutta esim. festarit on aina ollut jo ajatuksena niin vastenmielisiä, että lähtisi vaikka maksettaisi. En koe jääneeni paitsi yhtään mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut vanhaksi. Nykymusiikki ei kiinnosta enkä sitä seuraa, vaan kuuntelen Spotifylla vanhoja suosikkiartistejani tai joskus tämän päivän artisteja, jotka ovat erittäin vanhanaikaisia. Tietysti moni artisti on onneksi pitkäikäinen ja tekee edelleen levyjä, vaikka nykyään ei uusia, kuuntelemisen arvoisia levyjä juuri ilmesty.
Ennen kävin keikoilla jonkin verran, ja nyt tuntuu siltä, että olen saanut kaiken tarvitsemani. Judas Priest, Helloween, Nazareth, Aerosmith, Dio, Extreme, Thunder, Motörhead, Johnny Thunders ja monet kotimaiset, Eppu Normaalikin parhaina aikoinaan, on tullut kuulluksi. Ei ole enää tarvetta käydä keikoilla.
Onneksi ns. klassista rockmusiikkia soittavia nettiradioita on olemassa. Ja Spotify on hyvä systeemi, ei voi mitään.
No ehkä Black Sabbathin olisi voinut käydä katsastamassa, mutta eiköhän siinäkin päde vanhassa vara parempi -periaate, vaikka keikka kuulemma oli hyvä.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Festareissa se on jotain ihan muuta kuin varsinaisesti nähdä se artisti... maata hiekkarannalla, siemailla olutta ja pitää piknikkiä ja taustalla hyvää musaa. Todellisuus voi sitten olla +5° ja vesisadetta :) Hyviä muistoja niistäkin reissuista saa. Itse en millään kiinnostuisi jostain urheilukilpailusta...mutta on sekin paikanpäällä ihan erilaista kuin töllöstä sohvalla istuen. Sanoisin että kannattaa kokeilla kaikenlaista ennekuin tuomitsee ettei ikinä.
Nuorempana kuljin baareissa paljon yksinäni, silloin oli helppo mennä keikalle, niin oli "syy" nojailla tiskiin itsekseen. Nykyisin jos miehen kanssa lähdetään ulos, niin pitää siellä jotain nähtävää olla... mitä me jossain pubin pöydässä istuttaisiin turisemassa, sitä on tehty kotona jo 15 vuotta??
Jonkun kansainvälisen megastaran jäähallikeikka on vielä kokematta... arvelisin siellä olevan ihan erilaisen tunnelman kuin featarilla tai tuhannen ihmisen tiloissa.
Ai niin, ikää jo 40+ ja mun teini-iässä oli ihan tavallista mennä keikalle nuorisotalolle tai tanssilavalle, baarikeikoille sitten kun ikä salli.
Minä en muutenkaan ymmärrä julkkiksiin kohdistuvaa henkilöpalvontaa. Jos musiikki on hyvää, sitä on kiva kuunnella, mutta miksi sen takia pitäisi olla kiinnostunut kaikesta, mitä kyseinen artisti tekee? Minusta kaikki tuollainen hysteria on vähän tyhmää. Nostetaan jalustalle siksi, että tekee duuninsa hyvin. Tavallisia ihmisiä hekin ovat, omine hyvine ja huonoine puolineen, ihan niin kuin kuka tahansa meistä.
Sen kyllä ymmärrän, että mennään johonkin porukalla, ja kun on paljon porukkaa, voi olla hyvä ilmapiiri vaikkapa jammailla sen musiikin tahdissa, mutta mieluummin sitten jonkun vähemmän tunnetun bändin keikalle, missä oikeasti nautitaan siitä musiikista ja tunnelma syntyy siitä. Jossain megakeikalla vaikka Hartwall-Areenan piippuhyllyllä ei taideta paljoa jammailla, ja musiikkielämyskin on omista kotistereoista parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 08:47"]
Mä olen samanlainen. Ei kiinnosta lähteä keikoille, ei vaan huvita. Toki olen käynyt kun on ollut joku tarjottu konsertti ja nuorena NKOTB:n keikalle oli pakko päästä. Sittemmin ei enää :) Mutta ymmärrän kyllä että jotkut tykkää, meilläkin vanhin poika laukkaa kaikki metallibändien keikat läpi :)
[/quote]
Hehe... Samaisella nyykkäri-keikalla olen itsekin ollut. Ja sen jälkeen muutamalla muullakin, mutta ei vaan enää jaksa kiinnostaa. Musiikki kuulostaa paremmalta kotona kaiuttimista, tungos on pienempi, vessaan ei tarvi jonottaa ja juomatkin saa halvemmalla...
Minulla ei ole edes ketään artistia josta pitäisin. Siis parhaimmilla artisteilla on ehkä 3 biisiä, joista tykkään ja muita en edes välitä kuunnella. Tykkään siis yksittäisistä kappaleista, en mistään kokonaisesta bändistä. Radiota kuunnellessa pitää vaihtaa kanavaa koko ajan, kun yrittää löytää jonkin hyvän biisin. Aika vähän radiota kuuntelenkaan.
Mä olen samanlainen. Luulin et olin ainoa. xd
Täytin juuri 17 eikä festarit ole ikinä kiinnostaneet. En menis festarille et maksaisin muutamasta artistista. Kun ei ole virallista suosikkiakaan. Varsinkin ku se tunnelma ei festareilla välttämättä ole mainioin. Suurin osa nuorisost menee sinne vaa juomaa laillisesti tai salaa ja luulevat löytävänsä mainiota seuraa. T_T'
Olen 41 vuotias ja en halua mennä katsomaan mitään tai ketään. Nuorena kävin festareilla, konserteissa ja klubeilla, mutta reilu kaksikymmentä vuotta sitten sellainen alkoi tympäistä. Jos pidän jostakin, niin pidän ja en ole edes kiinnostunut tietämään esittäjästä mitään, en edes ulkonäköä tai kuulla hänen haastatteluita tms. Pärjään hyvin ilman livenä näkemistä ja kuulemistakin. :)
Et oo ainut, minäkään en ole koskaan käynyt artistin keikalla eikä maailmassa ole yhtään artistia, jonka keikan haluaisin livenä nähdä sekä vielä maksaa hunajaa siitä. Mukava niitä on kuunnella ja katsella musavideoita, mutta se riittää. Tosin voi ehkä johtua myös siitä, että kammoan paikkoja joissa on paljon ihmisiä ja tungosta riittää. Ja just livekeikoilla tuo on aika paha..
Ja itse olen 23 v ja kyllä mä elän elämääni enkä koe jääväni mistään paitsi kun en keikkoihin rahojani pistä :)