Lue keskustelun säännöt.
Arvostele tositarinani: naisettoman miehen road trip (yritän harjoitella kirjoittamista...)
26.09.2020 |
Tämä on siis tositarina kesältä. Älä odota jännittävää seikkailuromaania koska tarinaa ei ole väritetty enkä ole hyvä kirjoittaja, mikä onkin syy miksi tämän kirjoitan. Tekemällä oppii, ainakin toivottavasti.
Olen siis lähemmäs nelikymppinen mies. Naisystävää ei ole koskaan ollut, enkä ole koskaan edennyt suudelmaa pidemmälle. Tähän on varmasti moniakin syitä. Ehkei yhtä isoa, mutta enemmänkin se etten pysty keksimään mikä minussa kiinnostaisi naista romantisessa tai seksuaalisessa mielessä, eikä se mitä useimmat naiset haluavat ole sellaista jota itse haluaisin tarjota. "Tarjoamisella" varmaankin ensisijaisesti tarkoitetaan asioita joita yleisesti pidetään miehekkäinä. Sellaisia asioita joita mies tarjoaa naiselle, mutta nainen ei tarjoa miehelle.
Tarina alkoi siitä että suunnittelemani retki meni pieleen. Minun piti mennä yöpymään erään järven rannalle, mutta kävikin ilmi että paikka on nykyään yksityiskäytössä. Pettyneenä ajoin kotiin. En viitsinyt purkaa kamppeita autosta. Seuraavana päivänä kävin katsomassa kaverini uutta asuntoa, ja illalla kotiin ajellessa sekosin littymistä ja ajoin harhaan. Totta kai moottoritielle joka vei päinvastaiseen suuntaan kuin mihin olin menossa.
Jotenkin tämä riitti. Olin ärsyyntynyt arkeen, rutiineihin ja siihen että huolimatta näennäisesti kunniallisesta yhteiskunnallisesta asemasta olin päätynyt jonkinlaiseksi nykyajan peräkammarinpojaksi ja surkimukseksi. Tein itselleni harvinaisen ex tempore-henkisen päätöksen. Ajaisin lähimpään kaupunkiin, joisin lähimmässä baarissa kupin kahvia tai kenites jopa pienen oluen. Sitten ajomatka kotiin. En tiedä miksi päätin näin tehdä, mutta jostain syystä ajatus tuntui silloin tärkeältä. Joku siinä kiehtoi, irti päästäminen rutiineista ja vapauden tunne. Olin kuin lännenelokuvan desperado, matkalla seuraavaan kaupunkiin ja lähimpään saluunaan.
Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen olin perillä pikkukaupungissa. En halunnut keskustaan, vaan laitakaupungin pikkupubiin jollainen löytyikin nopeasti vanhan teollisuusrakennuksen kyljestä. Tunnelma oli sellainen kuin odotinkin. Röhönaurua viskibassolla, ihmisiä jotka olivat kuin 80-luvun suomileffasta. Suomiklassikot pauhasivat. Mutta tunnelma oli iloinen enkä havainnut nyrkkitappeluita tai muuta räyhäämistä. Mikäpä siinä, itse tuskin päätyisin kenenkään kanssa jutuille. En ole ihan niin sosiaalinen että saisin uusia kavereita missä tahansa olenkin.
Päätin sittenkin tilata pienen oluen. Sen jälkeen voisi huoletta vielä ajaa. Tilaisin päälle kahvin ja lasin vettä, kävisin kävelyllä kaupungilla ja lähtisin kotimatkalle. That's a plan. Istuin nurkkapöytään joka oli reunustettu kuvilla suomalaisista muusikoista joista osan tunnistin. En ole koskaan osannut rentoutua minkäänlaisessa raflassa mutta tällä kertaa otin rennon asennon, suljin mielestäni ympäröivän melun ja nautin hetkestä. Olin sentään ajanut tänne asti, tämän yhden oluen juominen saisi olla se odotettu nautinto ja päivän huippuhetki.
"Hei mitä mies!?"
(jos kukaan tykkää lukea niin jatkuu...)
Kommentit (18)
Et ole hyvä kirjoittaja?
Kyllä tuo mun mielestä on aika hyvin kirjoitettu, harva tässä nyt mikään ammattikirjailija on kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin kaipaamaan mainintaa karvaisten pakaroiden kohoilusta
Sisään marssivat kaksi arabia. Ottivat kiinni ja löivät metalliesineellä päähän. Jotain mumisivat ja lähtivät. Soitin ambulanssin ja poliisit tulivat myös.
Naisettoman miehen tarinat eivät kiinnosta naisia.
Jos ap olisi maininnut olevansa naistenmies niin se olisi eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisettoman miehen tarinat eivät kiinnosta naisia.
Jos ap olisi maininnut olevansa naistenmies niin se olisi eri asia.
Olet väärässä. Tästä näyttäisi olevan kehkeytymässä ns. coming of age -tarina, eli henkilö on kerrankin tehnyt jotain tilanteelleen ja elämälleen. Sellainen on hyvinkin kiinnostavaa. Toki lopun voi aina pilata tekemällä siitä jonkun trollauksen, mutta alkua sekään ei enää pilaa.
On kiinnostavaa. Sä voisit päästää irti siitä, että kyseessä on tositarina. Se on ok ja saa olla, mutta anna tekstin viedä. Kun editoit,14 pysähdy tunnelmiin, etene rauhassa. Ota aistit mukaan, lisää yksityiskohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(jatkoa)
Kysyjä oli ehkä noin viisikymppinen mies. Länkkärihattu, vähän resuiset vaatteet ja jo vuosia sitten edesmenneen suomalaisen muusikon fanipaita. Olemuksesta huomasi että alkoholi oli vuosien varrella maistunut.
"No mitäpä tässä. Yhdelle kaljalle tulin"
"Miksi vain yhdelle? Iltahan on vasta nuori"
Jotenkin miehestä huomasi että jotain oli kotona. Olen huomannut että sen näkee silmistä. Päätin kertoa mitä tässä pikkukaupungissa teen. Arvasin tällä kertaa oikein. Liityttyään seuraani juttua kehkeytyikin mukavasti. Aikansa kyseltyään mies päätti kertoa tarinoita menneisyydestään. Hän oli kiertänyt tunnettujen suomalaisten muusikoiden "roudarina" vuosikaudet. Tarinat olivatkin mielenkiintoisia, ei jonkun yhden asian toistamista kuten alkoon menevillä yleensä. Itselläni ei juuri kerrottavaa ollut, eihän minun elämässäni ole tapahtunut mitään mielenkiintoista. Tämä ajatus tuntui tavallaan tragikoomiselta. Minulla oli työpaikka, asunto ja kaikki. Mutta ei tarinoita kerrottavana. Etenkään parisuhteista.
Pian myös kävi ilmi että mies oli jonkinlainen legenda tässä kuppilassa. Selkääntaputtelijoita riitti useampiakin. Hän oli tullut siihen lopputulokseen että olen hyvä tyyppi, ja hyvinkin tervetullut tähän saluunaan. Pian seuraan liittyi myös samanhenkinen nainen jonka ensin oletin hänen naisystäväkseen. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan pari kertoi röhönaurun säestämänä ettei miehen kanssa voinut elää ja he olivat eronneet aikoja sitten. Vastasin vain diplomaattisesti että se on helppo uskoa, joka aiheutti uuden naurunremakan.
Tässä vaiheessa minun ei oikeastaan edes tehnyt mieli lähteä kotiin. Minulla oli hauskaa tämän erikoisen pariskunnan, tai entisen sellaisen, kanssa. Sitten keksin idean. Minullahan oli teltta autossa. Joisin muutaman oluen ja viettäisin ainakin hetken ajan iltaa, sitten pystyttäisin teltan jonnekin lähistölle ja nukkuisin siellä. Melkeinpä parkkipaikan vierestä alkoi metsäalue jonka keskeltä varmasti löytyisi sopivan huomaamaton paikka yhden henkilön teltalle. Sehän olisi seikkailu myös. Telttayöpyminen kaupungissa. Miksipä ei.
Tilasin uuden oluen. Kun palasin tiskiltä, pöydässä odotti shottilasi. Uudelle kaverille, eli minulle. Vaikutti selvältä ettei tänä yönä ajeltaisi autolla. Hällä väliä. Minulla oli mukana teltta, lompakko ja puhelin. Niillä kyllä selvittäisiin. Ja apuna kaksi uutta ystävää, jotka koin kummallisen luotettaviksi ottaen huomioon etten yleensä luota helposti ihmisiin. Jos kerran kokeillaan uutta, kokeillaan sitten kunnolla.
Hörppäsin olutta ja sitten kumottiin shotit. Ja pian toiset.
Tässä vaiheessa kuulutettiin että pian bändi aloittaisi. Lännenhattumies oli innoissaan, bändin jäsenet olivat kuulemma hänen kavereitaan ja kovia pelimanneja. Rokkinainen säesti miestä ja toisti asian olevan juuri näin.
Porukka alkoi järjestäytymään käsittämättömän pienikokoisen soittolavan ympärille. Sinne siirryimme mekin. Minä, lännenhattumies ja rokkinainen. Ja vaikken sitä vielä tiennyt, kolmaskin uusi tuttavuus.
(jatkuu...nyt pitää lopettaa kun palsta menee kiinni 23.00?)
Tuleeks tästä joku palstan oma 55+ vuotiaiden harlekiiniversio lopulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen tarina. Kirjoitat hyvin! Jos haluat kehittyä, voisit pysähtyä rauhassa kirjoittamaan pidempiäkin kuvauksia. Esim. mistä päähenkilö huomasi, että tällä toisella miehellä on "jotain kotona"? Silmistä, ok. Millaiset ne olivat? Miten hän katsoi ihmisiä, millaista elekieli oli? Minkälainen olo/tunne hänen lähellään tuli? Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tarina. Kirjoitat hyvin! Jos haluat kehittyä, voisit pysähtyä rauhassa kirjoittamaan pidempiäkin kuvauksia. Esim. mistä päähenkilö huomasi, että tällä toisella miehellä on "jotain kotona"? Silmistä, ok. Millaiset ne olivat? Miten hän katsoi ihmisiä, millaista elekieli oli? Minkälainen olo/tunne hänen lähellään tuli? Jne.
Miehet eivät kiinnitä huomiota tuollaisiin asioihin, tai analysoi tunteitaan noin tarkasti. Ap:n kirjoitustyyli on jo nyt mieheksi aika lähellä naisen kirjoitustyyliä (voipi selittää naisettomuutta, just saying...).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tarina. Kirjoitat hyvin! Jos haluat kehittyä, voisit pysähtyä rauhassa kirjoittamaan pidempiäkin kuvauksia. Esim. mistä päähenkilö huomasi, että tällä toisella miehellä on "jotain kotona"? Silmistä, ok. Millaiset ne olivat? Miten hän katsoi ihmisiä, millaista elekieli oli? Minkälainen olo/tunne hänen lähellään tuli? Jne.
Miehet eivät kiinnitä huomiota tuollaisiin asioihin, tai analysoi tunteitaan noin tarkasti. Ap:n kirjoitustyyli on jo nyt mieheksi aika lähellä naisen kirjoitustyyliä (voipi selittää naisettomuutta, just saying...).
No voi höpsis nyt taas.
Oman mieheni parhaita ominaisuuksia on juuri tunneäly ja kyky analysoida näkemäänsä ja kokemaansa. Tämä ei suinkaan tee hänestä naista. Ja itseni lisäksi aika moni muukin nainen on häntä viehättävänä pitänyt. Ei jaksaisi aina tätä palstan kärjistävää ja hyvin kapeaa sukupuoliroolimallipolitiikkaa! Tällä kertaa en alakaan tästä asiasta vääntää enempää.
Voin jatkaa tarina huomenna :) Nyt ei ehdi kun tulin juuri kotiin.
ap
Sanon itsekin, että viipyily ja kuvailu. Liian nopeasta kerronnasta tulee vähän luettelomainen tunnelma.
Esimerkki, miten itse kirjoittaisin pätkän:
"Päätin sittenkin tilata yhden oluen. En pitänyt alkoholia ja rattia hyvänä yhdistelmänä, mutta laskin mielessäni, että voisin sen jälkeen vielä ajaa.
Tuopin juotuani tilaisin kahvin ja veden, ja lopuksi kävisin kävelyllä raittiissa maalaisilmassa. Tämä riittäisi turvalliseen ajomatkaan kotia kohti.
Baarimikko ojensi tuoppini. Muoviset reunat olivat halkeilleet ajan saatossa, ja olutvalmistajan logosta tuopin kyljessä oli jäljellä enää rispaantuneet reunat.
Täällä ei ainakaan turhia hienostelu, mietin kävellessäni nurkkapöytään.
Istuuduin ja katselin seinille. Ne olivat täynnä kuvia suomalaisista muusikoista, tunnistin heistä osan"
Kerro toki loppuun!