Lue keskustelun säännöt.
Elämä on kamalaa taistelua
26.09.2020 |
Lapsuudesta muistan lähinnä sen, että on pimeää ja mua väsyttää. En ymmärrä miten joku jaksaa olla töissä 40 viikkotuntia ja sen lisäksi vielä elää ja harrastaa. Olen niin väsynyt, että välillä tunnen fyysistä kipua. Olenko ainoa epäonnistuja?
Kommentit (26)
Oletko ap hoitoalalla? Se ala vie voimat ja elämänilon. Tiedän kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä mitään sellaista harrasta, mitä varten pitäisi illalla lähteä jonnekin. Oishan se varmaan kiva käydä jossain tanssissa tai joogassa mutta mieluummin elän rauhallisesti enkä kiireellä ole koko ajan menossa jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap hoitoalalla? Se ala vie voimat ja elämänilon. Tiedän kokemuksesta.
En ole hoitoalalla. Enkä ole oikeastaan ikinä kunnolla ollutkaan työelämässä vaikka olen korkeakoulutettu. Jaksan maksimissaan n. vuoden työpätkän (loppuvaiheessa alan jo toivoa kuolemaa) ja sen jälkeen tarviin parin kuukauden lepotauon. Vakituista työpaikka en voi ottaa vastaan, koska sitten mulla ei ole mahdollisuutta enää jäädä pois töistä.
Ap
Kannattaa kuunnella vähemmän ympärillä olevien ihmisten mielipiteitä ja odotuksia ja varsinkaan toteuttaa niitä. Tietenkään et ole epäonnistuja. Ei ole epäonnistujia tai onnistujia, kaikki on vaan elämää. Kuuntele vain itseäsi ja tee niitä asioita, jotka sopivat sinulle. Tämä on yksi elämän tärkeimmistä läksyistä matkalla tyytyväisempään elämään.
Hyi helv olen joutumassa töihin ja sitten ei taas jaksa mitään sen lisäksi. Todella tylsää joutua elämään pelkästään työlle. Ainoa lohtu on että se on korkeintaan vuoden kakku. Toisaalta se on vuosi elämästä hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap hoitoalalla? Se ala vie voimat ja elämänilon. Tiedän kokemuksesta.
En ole hoitoalalla. Enkä ole oikeastaan ikinä kunnolla ollutkaan työelämässä vaikka olen korkeakoulutettu. Jaksan maksimissaan n. vuoden työpätkän (loppuvaiheessa alan jo toivoa kuolemaa) ja sen jälkeen tarviin parin kuukauden lepotauon. Vakituista työpaikka en voi ottaa vastaan, koska sitten mulla ei ole mahdollisuutta enää jäädä pois töistä.
Ap
Miksi tunnet ettet jaksa pitempään? Mitä silloin tapahtuu? Osaatko sanoa mistä kiikastaa?
Pitäisikö sinun vaihtaa työtä tai voisitko tehdä osa-aikatyötä? Jos kertoisit tarkemmin mitä työtä teet, voisi olla helpompi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole koskaan ymmärtänyt, miten on muka normaalia tehdä 40 viikkotuntia. Olenkin valinnut yrittäjyyden jossa voin valita itse kuinka paljon töitä teen. Olen köyhä mutta voin hyvin, ehdin levätä ja harrastaa liikuntaa.
N42
Olisiko sinun mahdollista vaihtaa alaa? Aina uuteen paikkaan meneminen on raskasta ja vie paljon energiaa. Jos löytäisit itsellesi paremmin sopivan työn, jaksaisit varmasti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukia voi pienentää reilusti kun ei työt kiinosta. Ei siellä töissä kuulu kivaa ollakkaan vaan elättää itsensä.
On niin rankkaa kun joutuu tekee töitä. Jää vähemmän aikaa istagrammeille ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun työni päättyi yt-neuvotteluissa, koska olin syöpähoitojen vuoksi sairauslomalla.
Viiden syöpähoitovuoden jälkeen sain uuden työpaikan. Työ on rankkaa, koska osa asiakkaista karjuu ja kiroilee meille puhelimessa ja palkkani romahti 800 euroa.
Työpäivän jälkeen en jaksanut yhtään mitään. Kollega ehdotti väsymykseni ratkaisuksi uniapnealaitetta. Kävin tutkimuksissa ja sain laitteen, jota olen käyttänyt kuukauden. Voin jo paljon paremmin ja jaksan liikkua, kun saan nukuttua öisin.
Kannattaisiko sinun käydä lääkärissä? Ehkä ongelmaasi on jokin muu ratkaisu kuin psyykelääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tunnet ettet jaksa pitempään? Mitä silloin tapahtuu? Osaatko sanoa mistä kiikastaa?
Mulla ainakin keho ja pää käy jatkuvasti ylikierroksilla sietämättömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tunnet ettet jaksa pitempään? Mitä silloin tapahtuu? Osaatko sanoa mistä kiikastaa?
Mulla ainakin keho ja pää käy jatkuvasti ylikierroksilla sietämättömästi.
Siinä tapauksessa on ihan pakko hidastaa. Jos ei muuta, niin sairauslomalle. Itse olin samassa jamassa viime vuonna. Pystyin onneksi muutaman viikon levon jälkeen palaamaan ja pystyin saamaan läpi joitain muutoksia työssäni ja omassa toimintatavassani, että jaksan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Minun työni päättyi yt-neuvotteluissa, koska olin syöpähoitojen vuoksi sairauslomalla.
Viiden syöpähoitovuoden jälkeen sain uuden työpaikan. Työ on rankkaa, koska osa asiakkaista karjuu ja kiroilee meille puhelimessa ja palkkani romahti 800 euroa.
Työpäivän jälkeen en jaksanut yhtään mitään. Kollega ehdotti väsymykseni ratkaisuksi uniapnealaitetta. Kävin tutkimuksissa ja sain laitteen, jota olen käyttänyt kuukauden. Voin jo paljon paremmin ja jaksan liikkua, kun saan nukuttua öisin.
Kannattaisiko sinun käydä lääkärissä? Ehkä ongelmaasi on jokin muu ratkaisu kuin psyykelääkitys.
Ihan kiva satu. Kenenkään työsuhdetta ei voi päättää jos on sairaslomalla. Tai sitte olet itse suostunu irtisanomaan itsesi ku on ehdotettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun työni päättyi yt-neuvotteluissa, koska olin syöpähoitojen vuoksi sairauslomalla.
Viiden syöpähoitovuoden jälkeen sain uuden työpaikan. Työ on rankkaa, koska osa asiakkaista karjuu ja kiroilee meille puhelimessa ja palkkani romahti 800 euroa.
Työpäivän jälkeen en jaksanut yhtään mitään. Kollega ehdotti väsymykseni ratkaisuksi uniapnealaitetta. Kävin tutkimuksissa ja sain laitteen, jota olen käyttänyt kuukauden. Voin jo paljon paremmin ja jaksan liikkua, kun saan nukuttua öisin.
Kannattaisiko sinun käydä lääkärissä? Ehkä ongelmaasi on jokin muu ratkaisu kuin psyykelääkitys.
Ihan kiva satu. Kenenkään työsuhdetta ei voi päättää jos on sairaslomalla. Tai sitte olet itse suostunu irtisanomaan itsesi ku on ehdotettu.
Kyllä voi, jos on ollut vuoden sairauslomalla tai jopa aiemminkin, jos työkyvyn katsotaan alentuneen pysyvästi.
Pääsisipä eläkkeelle. Ei vaan jaksa mitään.
Niinhän se on.
Jokuhan kirjoitti sellaisen kirjankin kuin "Taisteluni".
Vierailija kirjoitti:
Minun työni päättyi yt-neuvotteluissa, koska olin syöpähoitojen vuoksi sairauslomalla.
Viiden syöpähoitovuoden jälkeen sain uuden työpaikan. Työ on rankkaa, koska osa asiakkaista karjuu ja kiroilee meille puhelimessa ja palkkani romahti 800 euroa.
Työpäivän jälkeen en jaksanut yhtään mitään. Kollega ehdotti väsymykseni ratkaisuksi uniapnealaitetta. Kävin tutkimuksissa ja sain laitteen, jota olen käyttänyt kuukauden. Voin jo paljon paremmin ja jaksan liikkua, kun saan nukuttua öisin.
Kannattaisiko sinun käydä lääkärissä? Ehkä ongelmaasi on jokin muu ratkaisu kuin psyykelääkitys.
Olen käynyt useita kertoja lääkärissä, muuta ei ole diagnosoitu paitsi vanhempieni toimesta jo lapsuudessa lorvikatarri.
Ap
Ei kaikki jaksakaan työpäivän jälkeen harrastaa. Itsekin vain teen rauhallisia kävelyjä koirien kanssa, mutta kodin ulkopuolelle en jaksa lähteä eikä tarvitsekaan. Opettele tuntemaan itsellesi paras tapa elää ja olla ja kunnioita sitä. Ihmiset on erilaisia ja se on ihan normaalia :)