Mitä saat parisuhteesta?

Ennen miehen kanssa oli mukava keskustella mutta nykyään keskustelu menee väittelyksi tai minä yritän keskustella ja mies vaan pelaa puhelimellaan eikä kuuntele. Hän ärsyyntyy nanosekunnissa jos olen jostain eri mieltä tai kysyn lisätietoa tms. Hänen kanssaan pitäisi ilmeisesti olla saman tien samaa mieltä tai muuten keskustelu ei etene.

Tuo pelaaminen on lopettanut myös yhteisen harrastamisen. Emme voi lähteä lenkille/päivävaellukselle tms. ilman että mies selaa kännykällä peliään. Olen kateellinen teille jotka saatte puolisostanne oikeasti hyvää seuraa. Minun mieheni oli ennen sellainen mutta on muuttunut.

Nykyään minä vastaan ruokahuollosta, kodin siisteydestä, pyykeistä yms. Minun vastuullani on aina keksiä jotain tekemistä ja niistäkin mies valittaa. Tienaankin enemmän kuin mies... Minun pitäisi tukea miestä kun hän ei saa mitään aikaiseksi ja vain masistelee. Ei hyväksy mitään apua ongelmiinsa (koska niitähän ei ole). Tuntuu että vedän perässäni riippaa joka vain hankaloittaa elämääni ja on siihen päälle vielä ilkeä. Jos mies edes kohtelisi minua hyvin tai olisi kiitollinen kaikesta tekemästäni. Mutta ei.

Tätä kirjoittaessa tajusin että en ihan aidon oikeasti saa suhteestani tarpeeksi positiivista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ennen miehen kanssa oli mukava keskustella mutta nykyään keskustelu menee väittelyksi tai minä yritän keskustella ja mies vaan pelaa puhelimellaan eikä kuuntele. Hän ärsyyntyy nanosekunnissa jos olen jostain eri mieltä tai kysyn lisätietoa tms. Hänen kanssaan pitäisi ilmeisesti olla saman tien samaa mieltä tai muuten keskustelu ei etene.

Tuo pelaaminen on lopettanut myös yhteisen harrastamisen. Emme voi lähteä lenkille/päivävaellukselle tms. ilman että mies selaa kännykällä peliään. Olen kateellinen teille jotka saatte puolisostanne oikeasti hyvää seuraa. Minun mieheni oli ennen sellainen mutta on muuttunut.

Nykyään minä vastaan ruokahuollosta, kodin siisteydestä, pyykeistä yms. Minun vastuullani on aina keksiä jotain tekemistä ja niistäkin mies valittaa. Tienaankin enemmän kuin mies... Minun pitäisi tukea miestä kun hän ei saa mitään aikaiseksi ja vain masistelee. Ei hyväksy mitään apua ongelmiinsa (koska niitähän ei ole). Tuntuu että vedän perässäni riippaa joka vain hankaloittaa elämääni ja on siihen päälle vielä ilkeä. Jos mies edes kohtelisi minua hyvin tai olisi kiitollinen kaikesta tekemästäni. Mutta ei.

Tätä kirjoittaessa tajusin että en ihan aidon oikeasti saa suhteestani tarpeeksi positiivista.

Ap

Olen viestin 8 kirjoittaja enkä voisi kuvitellakaan eläväni tuollaisessa suhteessa. Haluankin kysyä, miksi olet jäänyt tuohon tilanteeseen? Jos olet ihan täysin vilpittömän rehellinen itsellesi... rakastatko edes miestäsi, oikeasti ja aidosti? Koetko, että hän rakastaa sinua, oikeasti ja aidosti?

Elämänkumppanin, jonka kanssa jakaa elämää ja olla oma itsensä. Retkeillään ja tehdään kaikenlaisia kivoja asioita yhdessä, suunnitellaan tulevaisuutta ja haaveillaan yhdessä, jaetaan kotityöt ja tehdään niitä yhdessä, jutellaan, avaudutaan, puretaan tunteita, jaetaan mielipiteitä ja ajatuksia. Tietää, että toinen on aina turvana, tukena ja samalla puolella. Parisuhde antaa ihan hirveästi eikä oikeastaan ota mitään.

Sain aikoinaan parisuhteelta

-Parhaan kaverin

-Harrastuskaverin

-Elämänkumppanin

-Lasteni äidin, jota ihailin

-Kodin, joka oli maailman paras paikka

-Romanttisen kuplan, josta muut naiset olivat automaattisesti vain kavereita

Nyt saan

-Aina kieltosanalla aloittavan vastaanväittäjän

-Usein kiukuttelevaa seuraa yhteisiin harrastuksiin (ehkä olisi parempi harrastaa yksin)

-Kumppanin, jota en enää tunnista naiseksi, jonka nain

-Lapsille huutavan pirttihirmun, jonka itsepäisyyttä lapsetkin jo ihmettelevät minulle

-Kodin, jossa lepään ja olen ihanien lastemme kanssa, mutta samalla vaimon tuijottaessa sisustusohjelmiaan ruudusta kuitenkin yksin miettien mitä teen tälle tilanteelle :(

-Kultaisen häkin, josta käsin toisten naisten hymyt ja halaukset ovat kuin seitsemäs taivas