Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pysty olemaan pettämättä. Mikä minussa on vialla?
02.12.2013 |
Olen aikuinen nainen ja jokaisessa parisuhteessani on toistunut samainen kaava, joka on saanut minut miettimään että mikä minussa on "vikana." En ole läheisyysriippuvainen eli pystyn olemaan ilmankin parisuhdetta. Vaikka parisuhteisiin on ihan aitojen tunteidenkin myötä ajauduttu, petän aina, tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän. Ja ollakseni täysin rehellinen, nautin siitä. En oikeastaan edes peittele jälkiäni, en piilottele kännykkääni tai selittele menemisiäni. Kumppanit ovat tietysti olleet mustasukkaisia, mutta nautin siitäkin. Itse näen pettämiselleni kaksi syytä: ensinnäkin liiallinen henkinen tai fyysinen läheisyys alkaa helposti ahdistamaan ja toisaalta tietyille asioille on vaikeaa sanoa ei ja miksi sanoisin, ei sitä vanhana tule kaduttua tehtyä vaan tekemätöntä. Vaihtelu virkistää ja rakastan ihastumisen tunnetta ja perhosia vatsassa, olen suorastaan addiktioitunut kyseiseen tunteeseen.
Näin vanhempana sitä vain pohtii että missä menee vikaan, vai onko vain niin että tämä on minun persoonani vaikka majoriteetti ajatusmaailmaani tuomittavana pitääkin. Suoraan sanottuna, tämä kyseinen "toisten tunteilla leikkiminen" ei tunnu missään. Pitäisikö sen sitten kolkutella omatuntoa?
Kommentit (33)
Millainen oli lapsuutesi?
Omalta puoleltani voisin väittää syyksi jonkun alkukantaisen itsetuhoisuuden. Isä oli ilkeä kaikin tavoin ja myös hyväksikäytti, eihän siitä mitään järkevää minäkuvaa synny.
Seksuaalipuolella kasvoin vähän kieroon. Kykenen elämään suhteellisen täysijärkisesti, mutta pienessä sievässä en osaa sanoa "ei". Joskus haluan itsekin, mutta on tapauksia kun on koko ajan inhottanut mutta en ole osannut kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä, kunhan olet rehellinen itsellesi ja kumppanillesi. Miksi yleensä haluata parisuhteeseen? Etsi mies joka on samanlainen kuin sinä, ja saat vapaan liiton hänen kanssaan.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:31"]
Mikäs siinä, kunhan olet rehellinen itsellesi ja kumppanillesi. Miksi yleensä haluata parisuhteeseen? Etsi mies joka on samanlainen kuin sinä, ja saat vapaan liiton hänen kanssaan.
[/quote]
Mutta kun nimenomaan toisen mustasukkaisuus tuntuu minusta tuntuu hyvältä sekin ja on osa "iloa." Tietynlainen valtapeli parisuhteessa on se parisuhteen suola minulle. Ja suhteissa hyviäkin hetkiä, mutta kaipaan myös asioita joita yksi ja sama ihminen ei yksin voi tarjota minulle.
En tiedä sinusta, mutta itsessäni on vikana huono itsetunto (juontaa lapsuudesta asti, äiti aina haukkui ja mitätöi ja olin myös vuosikausia koulukiusattu).
Selvinpäin en petä, enkä tieten tahtoen etsi pettämisseuraa esim netistä, mutta kännisiä baarihairahduksia on sattunut itkettävän monta. Kai se on sitä, että kaipaan jotain jatkuvaa pönkitystä sille, että olen kaunis ja haluttava X määrän miehiä mielestä.
Vaikka mulla on ihana oma kumppani joka rakastaa ja arvostaa minua oikeasti ihmisenä, ja on antanut anteeksi kaiken tuon mitä ei todellakaan olisi tarvinnut, inhoan itseäni sen vuoksi ja tuntuu etten ansaitse miestäni. Olenkin nyt lopettanut alkon käytön ja tyttöjen kanssa baareilut ihan kokonaan koska tietyssä humalatilassa jne en vaan mahda itselleni mitään :( Se on surullista.
sama mullakin kuin nro 4. mulla tosin isä oli alistaja ja mitätöitäjä(on edelleen). Haukkuu siis minua edelleenkin vaikka olen yli 40-v. Myös koulu- ja työpaikkakiusaamista. Ehkä haen "valloituksilla" pönkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luulen hakevani vaan pönkitystä itsetunnolle. En tosin ole pettänyt ainakaan vielä panemalla ketään.. Nautin miesten huomiosta ja sitä enemmän mitä vähemmän sitä kotona saa..
Minäkin luulen hakevani vaan pönkitystä itsetunnolle. En tosin ole pettänyt ainakaan vielä panemalla ketään.. Nautin miesten huomiosta ja sitä enemmän mitä vähemmän sitä kotona saa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:44"]
sama mullakin kuin nro 4. mulla tosin isä oli alistaja ja mitätöitäjä(on edelleen). Haukkuu siis minua edelleenkin vaikka olen yli 40-v. Myös koulu- ja työpaikkakiusaamista. Ehkä haen "valloituksilla" pönkitystä.
[/quote]
Samanlainen lapsuus minullakin kontrolloivan, alistavan ja vähättelevän isän tyttärenä. Ilmeisesti tämä siis on kylmettänyt ja kovettanut minua ihan pysyvästi. AP
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:38"]
En tiedä sinusta, mutta itsessäni on vikana huono itsetunto (juontaa lapsuudesta asti, äiti aina haukkui ja mitätöi ja olin myös vuosikausia koulukiusattu).
Selvinpäin en petä, enkä tieten tahtoen etsi pettämisseuraa esim netistä, mutta kännisiä baarihairahduksia on sattunut itkettävän monta. Kai se on sitä, että kaipaan jotain jatkuvaa pönkitystä sille, että olen kaunis ja haluttava X määrän miehiä mielestä.
Vaikka mulla on ihana oma kumppani joka rakastaa ja arvostaa minua oikeasti ihmisenä, ja on antanut anteeksi kaiken tuon mitä ei todellakaan olisi tarvinnut, inhoan itseäni sen vuoksi ja tuntuu etten ansaitse miestäni. Olenkin nyt lopettanut alkon käytön ja tyttöjen kanssa baareilut ihan kokonaan koska tietyssä humalatilassa jne en vaan mahda itselleni mitään :( Se on surullista.
[/quote]
Joo, ikävä tilanne. En kuitenkaan usko, että alkoholi on tässä kovinkaan tärkeä tekijä, ainoastaan jonkinlainen alitajunnan kautta kumpuava tekosyy estojen vähentyessä. Kuten itsekin mainitsit, niin se tarve itsetuntonsa "pönkittämiseen" lienee avainjuttu. Sen takia pelkkä alkon lopettaminen ei ole ratkaisu ongelmaan vaan sinun tulisi puida syitä huonoon itsetuntoosi kauneutesi/viehättävyytesi suhteen. Jos tästä psyykkisestä ongelmasta et pääse eroon, tulee se vaivaamaan sinua kuitenkin elämässäsi ja varsinkin parisuhteessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:44"]
sama mullakin kuin nro 4. mulla tosin isä oli alistaja ja mitätöitäjä(on edelleen). Haukkuu siis minua edelleenkin vaikka olen yli 40-v. Myös koulu- ja työpaikkakiusaamista. Ehkä haen "valloituksilla" pönkitystä.
[/quote]
Samanlainen lapsuus minullakin kontrolloivan, alistavan ja vähättelevän isän tyttärenä. Ilmeisesti tämä siis on kylmettänyt ja kovettanut minua ihan pysyvästi. AP
[/quote]
Tuosta mustasukkaisuusjutusta vielä jäi kirjoittamatta. Itsellänikin niin, että jollain kierolla/sairaalla tavalla nautin siitä, että mies on minusta mustasukkainen - mutta tämäkin piirre ilmenee minussa vain kun olen humalassa. Selvin päin sitten taas käytökseni hävettää, ja koen ihan kamalaa syyllisyyttä siitä, että olen aiheuttanut miehelleni pahaa mieltä, jota hän ei mitenkään ansaitse.
Ennen nykyistä miestäni olin suhteessa jossa toinenkin osapuoli oli yhtä rikkinäinen kuin minä (traumalapsuus hänelläkin oli taustalla), sitten molemmat aina kännissä tapeltiin, petettiin, haettiin vaan tapoja satuttaa toisiamme yhä pahemmin, sitten itkettiin, sovittiin, ja myöhemmin sama taas alusta.. Hyi kun se oli kamalaa. Olen kyllä niin kiitollinen nykyisestä tasapainoisesta ja "normaalista" kiltistä miehestäni. Mitä kaikkea se onkaan saanut multa kestää :'( Onneksi kuitenkin on niin terve itsetunnoltaan, että ymmärtää olla ottamatta liian henkilökohtaisesti kaikkia sekoilujani. Hän on parasta (lapseni ohella/ jälkeen) mitä minulle on ikinä tapahtunut ja tietää sen kyllä. -4-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti se on väärin että leikit toisten tunteilla. Olet narsistinen paskiainen. Päästä miehesi etsimään häntä tyydyttävä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä sinusta ap, mutta minulla pettäminen johtui vääränlaisesta kumppanista. Tai joo, totta kai siis vika oli minussa ja minä syyllinen pettämiseen, mutta petin, koska halusin pettää kumppaniani enkä halunnutkaan olla hänelle uskollinen. Loppujen lopuksi erosin, koska hän ei ollut tarpeeksi mustasukkainen minusta. Satutin, mutten saanut sillä mitä halusin ja toivoin, eli huomiota, rakkautta ja uskollisuuden vaatimusta, sellaista johon olisin voinut suostua jos olisin kokenut rakkautemme sen arvoiseksi. Erosin ja löysin nykyisen miehen, jota en ole pettänyt kertaakaan.
Luulin aina, ettei kissa karvoistaan pääse ja koira koiran tuntee, vai miten se meneekään eli siis, ettei vanha koira opi uusia temppuja mutta niin vain minäkin muutuin. Ei tule nykyään mieleenikään lähteä seikkailemaan ja hyppimään vieraisiin sänkyihin. Nykyinen mies on kaiken kunnioitukseni ja uskollisuuteni arvoinen ja saan kotona kaiken sen ihailun, jota ennen hain muualta. Seksistä puhumattakaan. :)
Oot vain harvinaisen itsekeskeinen ihminen. Säälittää suhun lankeavat miekkoset.
Voisitteko valaista "itsetunnon pönkittäjät" tuota logiikkaa.
- Jos on pillua tulossa, niin miehet sanovat varmasti kaunista ja kauniisti. Kohottaako se oikeasti itsetuntoa, jos kyse on vain pukille pääsemisestä?
Parisuhdetilanteissa tietoinen egonpönkittäjä naispettäjä on "huora" pahimmasta päästä.
- Painaako tämä imartelu enemmän kuin oman maineen meno puolison ja puolen kylän/kaupungin silmissä?
- Onko kiksit parempia kuin se tuleva "krapula"?
Ystäväni on juuri tällainen pettäjä joka nauttii poikaystävänsä satuttamisesta, hänelllä on myös alkava alkoholismiongelma mutta se ei selitä pettämistä koska hän myös selvinpäin pitää yhteyttä vanhoihin hoitoihinsa. Alan itse olla todella kyllästynyt ystäväni sekoiluihin ja siihen että hän selvästi nauttii tällaisesta sirkuksen pyörittämisestä. Yhteiseen tyttöjeniltaan saattaa kesken kaiken alkuillasta ilmestyä joku "jorma" jota ystäväni on pannut joskus pari viikkoa sitten, raivostuttavaa!
Näiden pettämiskuvioiden seuraaminen vierestä on alkanut muuttua niin raskaaksi, että haluan nähdä ystävääni enää todella harvoin, kaiken lisäksi hän käyttäytyy muutenkin epäluotettavasti ja yrittää pilata muita ystävyyssuhteitani.
Tiedän että lapsuudessa hänen toinen vanhempi on ollut todella dominoiva ja taustalla on pettämistä, mutta hänellä on silti ollut paljon tasapainoisempi lapsuus kuin itselläni. Omista menneistä ihmissuhteistani oppineena tunnistan kyllä narsistisen käyttäytymisen johon kuuluu itsekkyys ja tieten tahtoinen toisen ihmisen alistaminen ja satuttaminen, Tällainen "en eroa koska sitten irtosuhteeni eivät olisi pettämistä, enkä voisi satuttaa ketään" -tyyppinen käyttäytyminen on narsistista huomiohakuisuutta parhaimmillaan. Aloittajaa ja muita vastaavia tapauksia käskisin hankkiutua hoitoon!!
Sinulla on ns. ruumiillinen narsismi, eikä se ilmeisesti sinun vikasi ole!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 20:52"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:09"]
Ei tuo ole parisuhteessa oloa vaan hyväksikäyttöä. Et varmaan koskaan ole ollut oikeasti suhteessa? Tiedätkö, sellaisessa, jossa kaksi ihmistä ovat tasavertaisia ja pitävät toisistaan huolta, jakavat elämän ilot ja surut eikä niin, että toinen on toiselle vain leikkikalu.
En tarvitse ketään pitämään minusta huoltan, osaan sen homman parhaiten aivan itse ja tiedän mikä on minulle parasta. En myöskään koe olevani velvollinen kenellekään pidättelemään itseäni tai mielihalujani vain sen toisen tähden jos se ei minua tee onnelliseksi. (kuten pettämisen suhteen) AP
Ihan sama minulle mitä ihmissuhteillasi teet, mutta älä puhu noista narsistisista leikeistäsi parisuhteena. Sitä ne eivät ole.
Hah kuka täällä on oikein määrittelemään narsistiset leikit? Kyökkipsykologit?