Mistä nää kadehtijat tulee- ei kai kenelläkään ole toista helpompaa!
Itse pitää kissan häntä nostaa, jos aikoo menestyä. Kateus vie kalatkin vedestä ja viimeisetkin ystävät.
Elämä on asenteesta kiinni. Valitse, että teetkö vai valitatko.
Kommentit (21)
Ai kaikilla yhtä vaikeaa/helppoa? No ei tosiaan ole...joidenkin elämä on oikeasti paljon vaikeampaa kuin toisten. On esimerkiksi sairauksia, jotka estävät elämästä sellaista elämää kuin haluaa (ei kykene opiskeluihin tai työhön, ei voi saada lapsia tai sairaus, kuten vaikeat mielenterveyden ongelmat vaikeuttavat kaikkia ihmissuhteita).
En ymmärrä ollenkaan tuota asennetta, että elämä olisi jotenkin reilua peliä, jossa kaikki saavat sen mitä ansaitsevat. Eihän se niin mene. Useimmat saavat elämässä paljonkin hyvää tekemättä sen eteen juurikaan työtä (syntyvät tasapainoiseen perheeseen, saavat hyvät lähtökohdat elämään, ovat terveitä jne.) ja osa joutuu tekemään paljon työtä, että saisi edes kohtuullisen elintason.
Kuinka harhainen oikein olet? Tottakai joillakin on helpompaa kuin toisilla! Jotkut elävät lapsuutensa jossain alkoholiperhehelvetissä, niitä käytetään seksuaalisesti hyväksi, niiden lapset syntyy vammaisina ja itse saavat syövän alta nelikymppisinä. Ja tää kaikki voi tapahtua yhdelle ja samalle ihmiselle! Samaan aikaan joku toinen elää hemmoteltuna lapsena, menee naimisiin, hankkii lapsia, tienaa 4000 euroa kuussa, eikä oikeastaan koskaan kohtaa mitään kummoisia vastoinkäymisiä.
Yleensä ne on just nää neliapila perseessä syntyneet ihmiset, jotka laukoo tollasia typeryyksiä. Että "elämä on miksi sen teet", "kaikilla meillä on joskus vaikeaa" jne. Ylipäätään yrittävät saada asiat näyttämään siltä, että ihminen on jotenkin itse vastuussa kaikesta mitä elämässään tapahtuu. Ja samalla tavalla ansainnut senkin, jos mitään pahaa ei tapahdu. Koska on niin pirun hyvä ja taitava ihminen, niin kohtalo palkitsee siitä, ilmeisesti.
Kaikkien ihmisten vaikeudet ei todellakaan ole läheskään verrattavissa toisiinsa. On todella vähättelevää, jos oikeasti ajattelet niin. Sä varmaan menisit sanomaan jollekin pahasti sairaalle ihmiselle, joka kärvistelee koko yön kauheissa tuskissa, että "joo, mullakin oli tosi vaikea yö, kun meidän vauva heräs kolme kertaa syömään!"
Kateus ei välttämättä ole rakentava tunne, mutta joskus on hiton vaikea olla olematta kateellinen. Tiedostakaa, ihmiset, kuinka onnekkaita olette, ja kuinka pieniä murheenne oikeasti ovat, ja olkaa kiitollisia, älkääkä ylimielisiä!
kaikilla on ongelmia, mutta se miten ongelmiin suhtaudutaan/ asenteen/ sen voi valita. Ne joilla on ollut vaikea lapsuus, voivat antaa periksi ja olla loppuelämänsä katkeri tai mennä lapsena/ nuorena/aikuisena terapiaan ja elää suht koht normaalia elämää
t. ap
Ei herranjumala. Joku elää ihan haavemaailmassa. Kuinka vanha ap olet? Yleensä tuollaiset ajatukset muuttuvat, kun elämänkokemusta tulee vähän enemmän.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:18"]
kaikilla on ongelmia, mutta se miten ongelmiin suhtaudutaan/ asenteen/ sen voi valita. Ne joilla on ollut vaikea lapsuus, voivat antaa periksi ja olla loppuelämänsä katkeri tai mennä lapsena/ nuorena/aikuisena terapiaan ja elää suht koht normaalia elämää
t. ap
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:18"]
kaikilla on ongelmia, mutta se miten ongelmiin suhtaudutaan/ asenteen/ sen voi valita. Ne joilla on ollut vaikea lapsuus, voivat antaa periksi ja olla loppuelämänsä katkeri tai mennä lapsena/ nuorena/aikuisena terapiaan ja elää suht koht normaalia elämää
t. ap
[/quote]
Toivottavasti ajattelet noin vielä silloinkin, jos lapsesi kuolee syöpään alta kolkytvuotiaana. Tai jos satut itse olemaan se, joka saa sen diagnoosin ja kaksi vuotta elinaikaa. Että ei kun eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Positiivinen asenne on se, joka ratkaisee! Koska olisihan se nyt viimeinen niitti tuntea kateutta ja pilata sillä elämänsä viimeiset syöpähoidoissa vietetyt kuukaudet! Menis hyvä oksentelun ilo pilalle!
-4-
No tottakai kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat elämään, mutta ne lähtökohdat huomioon ottaen voimme itse asennoitua elämäämme miten haluamme. Tyytyväisellä, positiivisella elämänasenteella voi huonoistakin lähtökohdista lähtien elää tasapainoista, onnellista ja tyytyväistä elämää.
Oma asenteeni tahattomasti lapsettomaksi jäävänä on ainakin pelastanut paljon - yritän nähdä ja korostaa niitä asioita, mitä minulla elämässä on. Ja tyytyä siihen, mitä minulta puuttuu, eli oma lapsi.
Sitä paitsi, "Kovimmat taistelut käydään omassa sydämessä." Eli meidän on ihan turha vertailla, emmehän tiedä mitä surua sen kadehtimamme tutun elämässä on?
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:18"]
kaikilla on ongelmia, mutta se miten ongelmiin suhtaudutaan/ asenteen/ sen voi valita. Ne joilla on ollut vaikea lapsuus, voivat antaa periksi ja olla loppuelämänsä katkeri tai mennä lapsena/ nuorena/aikuisena terapiaan ja elää suht koht normaalia elämää
t. ap
[/quote]
En jaksa tähän kovin syvällisesti ottaa kantaa.
Mutta olen kyllä itsekin joskus miettinyt, että miksi juuri minun kohdalle. Olen hyvä ihminen ja mukava. Mutta miksi juuri minulla meni 30 ensimäistä vuotta siihen, että lapsuus oli todellista helvettiä öisine valvomisineen ja kuolemanpelkoineen ja yöllä pakkasessa lumihangessa värjötellen, kun pelkäsi, että isä saa kiinni. Vasta 30 vuotiaana aloin olla sinut näiden asioiden kanssa, että pääsin niinsanotusti elämän alkuun.
Mutta ehkä se, että elämästäni meni 30 vuotta hukkaan teki sen, että katson elämää avarammin ja tiedän siitä sellaisiakin puolia, mitä joku ei voisi edes kuvitella lapselle tapahtuvan.
Meillä on ap vain tämä yksi ainoa elämä. Minulla on sitä jäljellä enää noin se 30 vuotta. Lähtökohdat eivät olleet samat, mitä jollakin muulla. Ja mikään terapia ei muuta lapsuuttani toiseksi.Ei sitä, miksi läksyt oli viikonloppuna tekemättä, kun vietin sen piilossa aitassa tai navetassa.
Mutta näin on ollut ja tästä on ollut lähdettävä. Mutta silti joskus mietin, että miksi juuri minulle. Oliko sillä joku tarkoitus, vai muuten vain paska mäihä.
Ole ap onnellinen, että veljesi ei ole yön pimeinä tunteina yrittänyt raiskata sinua. Olen onnellinen, että isäsi ei ole yrittänyt ampua sinua. Ole onnellinen siitä, että et iltaisin kerännyt 6 vuotiaana puukkoja patjan alle piiloon ja mennyt takki päällä nukkumaan, kun tiesit, että lähtö tulee kuitenkin.
Kiitä siitä elämää, että olet jäänyt joistain kokemuksista paitsi. Minun psyyke kesti sen. Siitä en ole varma, olisiko sinun psyyke kestänyt.
Joillakin on helpompaa kuin joillakin toisilla.
Mutta kadehtijoita on molemmissa ryhmissä ja usein eniten ihan tavallisissa, jotka ovat saaneet kaiken siinä missä toinenkin. Eli niissä joilla on terveet lapset, on työtä ja toimeentuloa ja on hyvät isovanhemmat ym. niin katkeruutta ja kateutta on usein tällaisilla enemmän kuinniissä, jotka ovat huonoimmat lähtökkohdat elämällleen saaneet.
Toki joillain on tosi hankalaa sairuåauksineen yms, mutta suurimmalla osalla on kyse asenteesta.
Minut petettiin ja jätettiin pari vuotta sitten 20 vuoden avioliiton jälkeen. Vielä kuukausi aiemmin olin täällä huutanut hep kyselyihin, joissa kysyttiin kuka on varma, ettei mies petä. Eli kaikki tuli täysin puun takaa.
kun pahimmasta alusta selvisin, niin ehkä puoli vuotta eron jälkeen huomasin ajattelevani, että elämä on ihanaa. Pohjamudissa kävin vielä tuhansia kertoja sen jälkeen, mutta jokin perusasenne minulla on aina ollut tämä: elämä on todella helppoa. Ja nyt kun ero on täysin puitu, niin joo: elämä on helppoa.
No itse ainakin kadehtisin omaa elämääni, jos olisin ulkopuolinen. Ja kadehdinkin tällaista elämäntapaa, ennen kuin itse saavutin sen.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:41"]
No tottakai kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat elämään, mutta ne lähtökohdat huomioon ottaen voimme itse asennoitua elämäämme miten haluamme. Tyytyväisellä, positiivisella elämänasenteella voi huonoistakin lähtökohdista lähtien elää tasapainoista, onnellista ja tyytyväistä elämää.
[/quote]
Niin, siis ajatellaan nyt vaikka niitä Afrikan lapsia, jotka syntyy HIV-positiivisena, ei koskaan saa lääkettä ja kuolee nuorina. Tai niitä äitejä siellä, jotka hautaa lapsen toisensa jälkeen malarian takia. Suurin osa niistä elää lopulta ihan tasapainoista ja onnellista elämää, ku niillä on niin hyvä asenne.
Eiku eipäs eläkään. Johtuukohan se siitä, että oma asenne kantaa vaan tietyn matkaa, vai siitä että afrikkalaiset on vaan niin pessimistinen ja valittava kansa?
-4-
Kyllä asenneongelmaa on useimmiten näillä, joilla kaikki pedattu valmiiksi. alusta saakka, koskaan ei ole esim. muutettu lapsuuspaikkakunnalta, kun pitäisi ilman isää ja äitiä pärjätä. silti kadehditaan ja murjotaan muita.
Ja kadehditan tietämättä tai tuntematta toisten taustoja tai elämää.
No onpas otsikko! Ymmärrän pointtisi, että asenne ratkaisee paljon, mutta oikeasti, toisilla on helpompaa kuin toisilla. Ei elämä ole reilu tai oikeudenmukainen!
Miten ajatellaan positiivisesti esim. siitä että oma isä on lähennellyt? Ja miksi kuvitellaan, että joku kolmen vuoden terapia automaattisesti poistaa vaikkapa 30 vuoden häiriöt ja ongelmat, siihen mennessä on kuitenkin moni asia jo voinut mennä pieleen ja niiden traumojen selvittämisen lisäksi saattaa olla kouluttamaton, työtön, köyhä ja sairas, sillä lapsena koetut traumat tekevät jotkut ihmiset ihan fyysisestikin sairaiksi, psyykkisten ongelmien lisäksi, ja molemmat vaikeuttavat oppimista, muistia, ihmissuhteita jne joita vaaditaan elämässä pärjäämiseen.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:41"]
No tottakai kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat elämään, mutta ne lähtökohdat huomioon ottaen voimme itse asennoitua elämäämme miten haluamme. Tyytyväisellä, positiivisella elämänasenteella voi huonoistakin lähtökohdista lähtien elää tasapainoista, onnellista ja tyytyväistä elämää.
[/quote]
Niin, siis ajatellaan nyt vaikka niitä Afrikan lapsia, jotka syntyy HIV-positiivisena, ei koskaan saa lääkettä ja kuolee nuorina. Tai niitä äitejä siellä, jotka hautaa lapsen toisensa jälkeen malarian takia. Suurin osa niistä elää lopulta ihan tasapainoista ja onnellista elämää, ku niillä on niin hyvä asenne.
Eiku eipäs eläkään. Johtuukohan se siitä, että oma asenne kantaa vaan tietyn matkaa, vai siitä että afrikkalaiset on vaan niin pessimistinen ja valittava kansa?
-4-
[/quote]
kyllähän ne ovat kolmannessa maailmassa todella aurinkoisia lapsia. slummeissakin. kehitysyhteistyön tekijät kertovat heidän onnellisuudestaan.
Ohis
totta- lapsuuteni oli onnellinen, mutta aikuisuuteni ei ole helppoa tälläkään hetkellä, lääkäri ihmettelee kuitenkin etten ole sairastunut pitkäaikaissairauteen yli 10 vuoden kestostresssin vallitessa.ei ole aikaa eikä haluasairastua, mutta olen kyllä kokenut asioita, joista selviäminen ei ole ollut helppoa. Voimia kaikille elämän taistoon, elämä on tehty elettäväksi, en kadehdi ystävieni elämää, jokaisella on omat haasteensa ja onnenhetkensä.
t. ap
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:50"]
Siunausta sinulle 9.
[/quote]
Kiitos. Minulle kävi kuitenkin hyvin. Sain elämäni järjestykseen ja olen oman elämän kokemuksilla pystynyt auttamaan monia muita ihmisiä ja tukemaan, koska tiedän, mitä se on.
Silti joskus ailahtaa mieleen, että olisiko sitä voinut helpommalla päästä.Ehkä en olisi ihan kaikkea halunnut kokea kasvaakseni ihmisenä sellaiseksi, mitä olen.
Siunausta sinullekin. Yritän tehdä töitä sen eteen, että nekin selviäisivät, jotka eivät ole niin kovapäisiä, kuin minä olin. Kaksi kertaa yritin tappaa itseni, mutta kun en onnistunut, päätin, että katsotaan loppuun. Elämä onneksi toi sellaisia asioita eteen, että ymmärsin, että näin oli tarkoitettu.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:57"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 14:50"]
Siunausta sinulle 9.
[/quote]
Kiitos. Minulle kävi kuitenkin hyvin. Sain elämäni järjestykseen ja olen oman elämän kokemuksilla pystynyt auttamaan monia muita ihmisiä ja tukemaan, koska tiedän, mitä se on.
Silti joskus ailahtaa mieleen, että olisiko sitä voinut helpommalla päästä.Ehkä en olisi ihan kaikkea halunnut kokea kasvaakseni ihmisenä sellaiseksi, mitä olen.
Siunausta sinullekin. Yritän tehdä töitä sen eteen, että nekin selviäisivät, jotka eivät ole niin kovapäisiä, kuin minä olin. Kaksi kertaa yritin tappaa itseni, mutta kun en onnistunut, päätin, että katsotaan loppuun. Elämä onneksi toi sellaisia asioita eteen, että ymmärsin, että näin oli tarkoitettu.
[/quote]
niin. tavoitteena voisia kai pitää sitä, että kun pystyy ajattelemaan, että kaikki mennyt on tehnyt minusta sen ihmisen kun olen tänä päivänä. Jos menneisyyteni olisi yhtään erilaisempi, niin minä en olisi minä. Ja tätä kautta voisi löytää hyväksynnän menneen kanssa.
Kiva kuulla, että olet pystynyt valjastamaan kokemuksesi muiden avuksi!
Ainakin itse huomaan silloin kahdehtivani eniten, kun omat asiat on oikein solmussa tai on paljon menetyksiä ja murhetta. Hyvinä ajanjaksoina taas jaksaa paremmin tiedostaa sen, että kaikilla ne omat ongelmansa on, ja muistaa olla tyytyväinen pienistäkin hyvistä asioista omassa elämässä :)