80- ja 90-luvulla syntyneet! Tulkaa kertomaan millaisissa asioissa olette täysin eri mieltä vanhempienne kanssa!

Vanhempani paheksuvat ihan avoimesti sitä jos joku on ulkonäöllisesti jotenkin poikkeava, ja poikkeavuudeksi lasketaan niinkin "hurjat" asiat kuin tatuoinnit, räikeät hiusvärit, massamuodista poikkeava tyyli yms. Ajattelevat että ihmisen elämästä voi päätellä jotain vain näiden seikkojen perusteella, että on esim. ongelmallinen elämäntilanne. Ovat joutuneet vähän muokkamaan uskomuksiaan kun molemmat korkeakoulutetut hyvin pärjäävät tyttäret ovat tatuoituja.

Mun isältä tuli tasa-arvoisen avioliittolain uutisten aikana sellainen purkaus, että edelleen sitä miettiessäni olen hämilläni.

"Miksi nykyään kaikki on niin homoja? Ei ennenkään ollut homoja joka puolella tai jos oli niin ei siitä koko ajan tarvinnut puhua! Miksi niitä on nyt yhtäkkiä niin paljon, onko se sitä kun niille on alettu saamaan oikeuksia niin kaikki haluaa olla homoja?"

Siis että mitä. Jos nämä ihmiset ei "halua olla homoja", niin sittehän heillä olisi jo ne oikeudet heteroina, eikä näitä tasa-arvon asioita tarvitsisi ajaa.

En tiedä voinko edes sanoa että ollaan jostain asiasta tuossa eri mieltä, koska en saa yhtään kiinni tuosta logiikasta.

- Ammatti ja työn määrä määrittelee ihmisarvosta 90% - loppuunpalamisen (vuosi sänkypotilaana) jälkeenkin - tämä käsitys istuu siis hyvin tiukassa. Rahasta tuleva valheellinen turvallisuuden tunne.

- Poikia arvostetaan tyttöjä enemmän ja "pojat on poikia" näkemys, joka käytännössä suo pojille paljon enemmän hyväksyttävää törttöilyä.

- Seksi kuuluu avioliittoon, ja säädylliset tytöt pihtaa sinne saakka.

- Rasistiset näkemykset ja mielipiteet.

- Järjetön hamstraaminen.

- Jumalaa pelkäävä uskonnollisuus, joka kuitenkin toteaa jumalan olevan rakkaus.

- Käsitys homoseksuaalista.

Tässä nyt muutamia, mitä äkkiseltään tuli mieleen. Ei sillä, hyvät välit molempiin. Aika opettanut molemmin puolin sitä, ettei erimielisyyksiin tarvitse keskittyä ja niistä jäädä vääntämään, ohitetaan aiheet tai annetaan mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Kaikilla lupa omiin ajatuksiin kuitenkin, mieluummin keskitytään rakastamaan toisiamme sellaisina kuin ollaan.

Minä olen itse lähes kuusikymppinen, eli varmaan näiden teidän vanhempienne ikäinen ja aika hämmentävästi teidän kokemuksenne ovat aika samanlaisia kuin mitä minulla monista vanhemmista ihmisistä 70-luvulla, kun itse aloin olla niin iso, että kiinnitin tuollaisiin asioihin huomiota. Omat vanhempani olivat, ja ovat edelleen, monessa suhteessa aika boheemeja joten kauhean paljon valitusta muiden ihmisten tekemisistä ei kotona kuulunut.

Ehkä teidän kohdallenne on vain osunut sukupolvien ketjun katkaisu - ja tietysti kannattaa muistaa että kun omat lapset ovat isoja, niiden kanssa ei ihn kamalasti kannat ryhtyä viisastelemaan, tekevät sitten asiat omalla tavallaan - minulla ei ole lapsia, joten saan viisastella rauhassa muille ystäville ja sukulaisille.

Mun vanhemmat ovat olleet kamalia hippejä. Faija on muusikko ja äiti opettaja ynnä kuvataitelija. Asuttiin lapsuudessani ihme kämpissä ja himassa ramppasi melko erikoista sakkia. Raahasivat minua pikkulapsena matkoille Marokkoon, Turkkiin yms.

Rahaa eivät ole oppineet ikinä säästämään ja edelleen hankitaan ihmeellisiä soittimia kuten hammond -urkuja. Asunto pursuaa kirjoja ja outoja tauluja.

Nauravat minulle, kun harrastan esimerkiksi golfia ja olen ostanut sikareita varten humidorin.

Erään pitkäaikaistyöttömän ystäväni kohdalla äitini jaksaa jankuttaa, että menisi nyt jonnekin töihin, vaikka kaupan kassalle tai siivoamaan, kai se olisi mukava edes jossain olla töissä... No niin varmaan olisikin, mutta nykypäivän työmarkkinoista äidilläni ei ole mitään ymmärrystä. Mentaliteetti on heillä kovastikin mallia koulumenestys -> hyvä koulutus -> hyvä ura loppuiäksi. Uskoin tähän itsekin pitkään, kun olivat niin onnistuneet tuputtamaan ajatuksen minulle lapsuudessa.

Sellainen muiden valintojen ja tekemisten taivastelu on 60-luvulla syntyneille vanhemmilleni tyypillistä keskustelua, ikään kuin nämä muiden asiat olisivat jotenkin heidän elämässään merkittäviä juttuja. Itse ajattelen, että keskityn mielummin omiin juttuihini ja annan tutuntuttujen ja kumminkaimojen hoitaa omat hommansa ihan rauhassa. En ole kiinnostunut jauhamaan paskaa ja kauhistelemaan turhia.

Toi "menisi töihin" asenne on mun vanhemmilla myös! Sukulainen opiskeli diplomi-insinööriksi ja on ollut nyt valmistumisen jälkeen työttömänä muutaman kuukauden, he ihmettelevät että miksi kävi koulun jos ei ole sillä alalla töitä. Ööööööööö.

Vanhempieni mielestä pitkään aamulla nukkuvat ovat laiskoja, vapaapäivinäkin pitäisi herätä klo 8. "Ei voi koko päivää vain maata sängyssä". Tietysti sitten illalla pitää mennä ajoissa nukkumaan. Tämä unirytmi on ainoa oikea ja kaikkien pitää sitä noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ehkä ärsyttää se stereotypinen suhtautuminen kaikkeen, varsinkin miesten ja naisten rooleihin. Miehet on johtajia ja naiset sihteerejä, talkoissa miehet menee tekemään pihahommat ja naiset laittaa sisällä ruokaa ja siivoaa, kaikki miehet huolehtii autojen huollot, kaikki naiset leipoo. Mikä tahansa poikkeama tästä kaavasta on niin outoa ja ihmeellistä!

Hyi helvetti.

Näin 90-luvulla syntyneiden äitinä luen aina yhtä suurella riemulla tällaisia stereotypioita. Me kun olimme niitä, joille jo koulussa opetettiin tasa-arvoa ja ammatinvalintaa ns. toisen sukupuolen ammateista. Koulussa puhuttiin ihan erikseen siitä, että naiset voivat mennä metsään ja miehet lastentarhaan, valinta on vapaa. Kotitaloustunneilla oltiin yhdessä, ei puhettakaan sukupuolittuneesta roolijaosta.

Silti lapsemme näkevät meidät toisintamassa omien vanhempiemme ajatuksia, vaikka nytkin minä nainen tässä olen jouten ja mies siivoaa.

Äänestäminen. Vanhempien (tai lähinnä isän, äiti ei ole yhtä jyrkkä mielipiteissään) mielestä äänestää pitää, ymmärsi sitten asiasta jotain tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ehkä ärsyttää se stereotypinen suhtautuminen kaikkeen, varsinkin miesten ja naisten rooleihin. Miehet on johtajia ja naiset sihteerejä, talkoissa miehet menee tekemään pihahommat ja naiset laittaa sisällä ruokaa ja siivoaa, kaikki miehet huolehtii autojen huollot, kaikki naiset leipoo. Mikä tahansa poikkeama tästä kaavasta on niin outoa ja ihmeellistä!

Hyi helvetti.

Näin 90-luvulla syntyneiden äitinä luen aina yhtä suurella riemulla tällaisia stereotypioita. Me kun olimme niitä, joille jo koulussa opetettiin tasa-arvoa ja ammatinvalintaa ns. toisen sukupuolen ammateista. Koulussa puhuttiin ihan erikseen siitä, että naiset voivat mennä metsään ja miehet lastentarhaan, valinta on vapaa. Kotitaloustunneilla oltiin yhdessä, ei puhettakaan sukupuolittuneesta roolijaosta.

Silti lapsemme näkevät meidät toisintamassa omien vanhempiemme ajatuksia, vaikka nytkin minä nainen tässä olen jouten ja mies siivoaa.

Hyvin pitkälti - ja nyt huom. yleisesti ottaen - se jäi puheiden tasolle teidän sukupolvella. Joo pieniä poikkeuksia on aina joka asiassa ja ehkä se olet juuri sinä. Mutta isossa kuvassa se teidän koulun tasa-arvopuhe ei näy toteutuneen elämässä.

Vanhempieni mielestä duunarien pitäisi äänestää demareita kun ne on muka työväen puolella. Tulisivat pois sieltä 70-luvulta jolloin noin saattoi ehkä ollakin.

Vierailija kirjoitti:

-  Rahasta tuleva valheellinen turvallisuuden tunne.

Köyhänä ei ainakaan ole pelkoa valheellisesta turvallisuuden tunteesta, kun tietää olevansa kusessa, jos jotain isompaa tapahtuu.

Onhan se nyt todellista luksusta, että tietää pystyvänsä koska vain ostamaan uudet vaatteet, maksamaan juurihoidon, ostamaan uuden pesukoneen, korjaaman auton.                                                                                                                     

Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa 80- ja 90-luvun vanhemmista. Kaikki vanhemmuusongelmat ovat tapahtuneet sen jälkeen. Nyt meillä on hvetin ylimielisiä teinejä, jotka anteeksi vain ei ole syntyneet ennen 2000. Ihan hirveää pskaa nämä kakarat.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni mielestä pitkään aamulla nukkuvat ovat laiskoja, vapaapäivinäkin pitäisi herätä klo 8. "Ei voi koko päivää vain maata sängyssä". Tietysti sitten illalla pitää mennä ajoissa nukkumaan. Tämä unirytmi on ainoa oikea ja kaikkien pitää sitä noudattaa.

Aikoinaan ei jaksanut muuten, mutta se oli toisenlaisen yhteiskunnan ja työkulttuurin aikana.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ovat olleet kamalia hippejä. Faija on muusikko ja äiti opettaja ynnä kuvataitelija. Asuttiin lapsuudessani ihme kämpissä ja himassa ramppasi melko erikoista sakkia. Raahasivat minua pikkulapsena matkoille Marokkoon, Turkkiin yms.

Rahaa eivät ole oppineet ikinä säästämään ja edelleen hankitaan ihmeellisiä soittimia kuten hammond -urkuja. Asunto pursuaa kirjoja ja outoja tauluja.

Nauravat minulle, kun harrastan esimerkiksi golfia ja olen ostanut sikareita varten humidorin.

Eli teidän perheessä hipeistä ei tullut suoraan juppeja, piti odottaa seuraavaan sukupolveen. 😋

Äitini mielestä lapsi ylpistyy jos häntä kehutaan liikaa. Kehuin 2 vuotiastani kun hän innoissaan paukutti jotakin soitinta selvästi ylpeänä taidostaan. Seuraavana päivänä äitini lähetti linkin johonkin minkä mukaan lapsesta tulee ylpeä tms jos kehutaan liikaa..

Mulla itsetunto nolla ja aina tunnen alemmuutta kaikesta ja kaikista. Omaa lasta kehun sitten vaikka liikaa, parempi sekin kuin liian vähän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ehkä ärsyttää se stereotypinen suhtautuminen kaikkeen, varsinkin miesten ja naisten rooleihin. Miehet on johtajia ja naiset sihteerejä, talkoissa miehet menee tekemään pihahommat ja naiset laittaa sisällä ruokaa ja siivoaa, kaikki miehet huolehtii autojen huollot, kaikki naiset leipoo. Mikä tahansa poikkeama tästä kaavasta on niin outoa ja ihmeellistä!

Hyi helvetti.

Näin 90-luvulla syntyneiden äitinä luen aina yhtä suurella riemulla tällaisia stereotypioita. Me kun olimme niitä, joille jo koulussa opetettiin tasa-arvoa ja ammatinvalintaa ns. toisen sukupuolen ammateista. Koulussa puhuttiin ihan erikseen siitä, että naiset voivat mennä metsään ja miehet lastentarhaan, valinta on vapaa. Kotitaloustunneilla oltiin yhdessä, ei puhettakaan sukupuolittuneesta roolijaosta.

Silti lapsemme näkevät meidät toisintamassa omien vanhempiemme ajatuksia, vaikka nytkin minä nainen tässä olen jouten ja mies siivoaa.

Hyvin pitkälti - ja nyt huom. yleisesti ottaen - se jäi puheiden tasolle teidän sukupolvella. Joo pieniä poikkeuksia on aina joka asiassa ja ehkä se olet juuri sinä. Mutta isossa kuvassa se teidän koulun tasa-arvopuhe ei näy toteutuneen elämässä.

Jos uskomme tutkimuksia, niin asia ei jäänyt puheiden tasolle! Me olemme paljon lapsiamme avarakatseisempia tasa-arvon suhteen, mutta lapsemme ovat omaksuneen jonkinlaisen 50-lukuisen kotiäitiunelman tavoittelun. Harva sukupolveni naisista halusi olla kotiäiti, mutta 90-lukuisissa naisissa tuo on asia, joka toistuvasti nousee esille. Että ei tarvitsisi mennä töihin, saisi kotoilla ja silti olisi saman verran käyttörahaa kuin töissäollessa.